Lahjakasta: tupa- ja junasukat

Naapurin rouva täytti pyöreitä, ja koska maailmassa on neljä aikuista, joille Kodinpunonnan sukat ovat täydellinen osuma, neuloin hänelle lahjaksi oman talon tupasukat. 

Malli: oma

Lanka: erinäisiä sukkalankoja

Puikot: 3,0 

Perheen jokainen jäsen sai sydämen ikkunaan. 

Omista sukistani poiketen neuloin jalkaterään samaa punosta kuin varren jousteeseen. 

Sukat ovat kuopuksemme jalassa, ja siksi vähän hövelit. 

Meidän perheemme asuu hirsiparitalon oikeaa, naapuri vasenta puolta. 

Kaunis käsintehty-merkki kruunaa komeuden. 

Seuraavat sukat minun lienee neulottava tyynyksi perheemme kuningattarelle. 

Pitkästä aikaa sain neuloa junasukat uudelle pienelle ihmiselle, ja tein sen Tanskan- tai Marianne-karkin väreissä potkupalloa seuraillessa. 

Malli: Junasukat 

Lanka: Jannea ja sukkalankaa

Puikot: 3,0 

Junasukkien malli kiistatta maailman paras pontevaan säihkysääreen!

Perheemme lahjakkain virkkurimestari, kymmenvuotias poikamme loihti ravun uimarannalle. Siellä olemmekin tänä kesänä viihtyneet! 

Koodinpätkää ja hyppyrimäkiä

Sain jo tammikuussa toimeksiannon suunnitella sukat miehen ikään ehtivälle sukulaispojalle, joka vietti lapsuutensa Kajaanissa ja harrasti mäkihyppyä ja tietotekniikkaa. 

Muistan Vimpelinvaaran nyttemmin jo puretut, ikoniset hyppyrimäet, jotka pääsivät itseoikeutetusti sukanvarteen.

Näistä mäistä on sankari monet kerrat leiskautellut läpi talvipäivän ja hileisen ilman. 

Hyppyrimäkien alle ikuistin Kajaanin linnanrauniot, raatihuoneen ja rautatieaseman raiteineen. Sieltä juna puksutteli sankarin etelään ensin opintoihin, ja sitten työ- ja perhe-elämään.  

Toiveena olivat melko pitkävartiset saapassukat, mutta aivan polvipituisia en tahtonut miehelle käytännön syistä tehdä. 

Malli: oma

Lanka: Seitsemän veljestä

Puikot: 3,5

Jalkateriin ikuistin sankarin toisen sydämenasian: tietokoneet.

Yhden jalkaterän täyttää blue screen of death, käyttöjärjestelmän kaatava virhetila, ja toisen ensimmäinen koodinpätkä, josta monen ohjelmoijan ura alkaa. 

Hello world on sankari toivottanut myös elämänsä naisille, vaimolleen ja tyttärilleen, ja heidät kirjoin lopuksi sukkaan. 

Sankari oli mittatilaussukista ilmeisen otettu, vaikka saikin ne keskellä hiiluvinta hellettä. 

Kesämökin ulpukkaranta

Anopin ystävä tilasi eläkelöitymislahjan työtoverilleen, joka on ahkera mökkeilijä. Juuri muuta osviittaa sukkasuunniteluun en saanut kuin toiveen ujuttaa mukaan WUP-viestien tavaramerkin: kolme klassista hymiötä. 

Hetken pähkäilin, kuinka yhdistää luonto sähköiseen mediaan, mutta sitten ulpukankukat tarjosivat alustan oivallukselle. Niinpä neuloin lempimökkini lammen rannalle ja aaltojen helmaan ulpukoita, jotka toisessa jalassa puhkeavat kultaisiksi hymynaamoiksi. 

Malli: oma

Lanka: Muutoin Seiskaveikkaa, paitsi ulpukankeltainen nimetöntä jämälankaa

Puikot: 3,5

Värivalinta on aina vähän riskialtista arvontaa, mutta onneksi sekin osui nyt nappiin & lahjansaajan lempiväriin - jopa niin, että tilaustyön vaihtotilaisuudessa oli kiitelty kyynelein. 

Sain viestiä tilaajalta, että Olen aivan sanaton... Sukat ovat aivan IHANAT! 

Ei sukkahattutäti voi kauniimpaa kiitosta toivoa - kuin että lempisukat päätyvät tihverään käyttöön.

 

Nämä sukat kruunasin ensi kertaa Ompelun Ihanuudesta tilatulla käsintehty -merkillä. Etsin kauan tilaustöihin sopivaa viime silausta, sillä vieraskieliset Handmade/Homemade -merkit eivät minua miellytä - elämänpolustani johtuen home tarkoittaa minulle hometta eikä kotia. Lopulta lempeä, vähäeleinen kangasmerkki tuntui omimmalta, ja on kaunis piste käsityön päälle.  

Omppuja opettajille

Esikoispoikamme päätteli alakoulun, ja neuloin opettajalle kiitokseksi Pispala-pipon, jonka korkeimmalla harjulla seisoo itseoikeutetusti kaupungin paras koulu sydän ikkunalla.

Koulu on nyt vuoden verran ollut peruskorjauksen takia levällään kuin lokin eväs, ja (meidänkin) lapset ovat tuikailleet aamuisin kolmeen eri väistökouluun ympäri kaupunkia. 

Esikoisen opettaja on luotsannut yhdysluokkaa jämäkästi ja lempeästi kolmen vuoden ajan ja hitsannut yhteishenkeä uuteeen kokoonpanoon yhä uudelleen ja uudelleen.

Malli: oma

Lanka: Isoveli

Puikot: 4,5 

Hän on totisesti omenansa ansainnut! Tein tupsusta ompunpunaisen. 

Pikkuveli virkkasi itse ompun omalle opettajalleen, joka on niin ikään helissyt ison, poikavoittoisen luokan kanssa toisen väistökoulun liian pienessä luokassa. 

Ompun alla on Pulle-possu, jonka poika väkersi läksiäislahjaksi koulua ja kaupunkia vaihtavalle ystävälleen. Hän kokosi kaverille iloksi elämänmuutokseen mysteeriboxin, jonka kuningas Pulle tietenkin on. 

Pikkusisko vei kolmanteen väistöparakkiin kolmannelle sijaisopelleen ihka oikean omenan. Vielä vuosi pitäisi väistössä jaksaa, vaikka omaan kouluun on jo kova ikävä. 

 Isoveljeä oli vähän nolottanut kiikuttaa keppiä opelle, kunnes oikaisin häntä, että sehän on kukka! 

Kesämekkokuume

Mitä tekee ihminen, joka on koko talven kuurottanut kylmänkiepissä sisällä ja vartonut kesää kuin kuuta nousevaa, aurinkoa loistavaa?! 

No ompelee kesämekkoa, tietenkin sisällä! 

Vaan sellainen oli taas tänä vuonna saatava! Entisessä elämässä putosin aina kesäkuun alussa ommelhurmokseen ja surauttelin itselleni törkiän korian kussan, mutta tilan- ja ajanpuutteessa se sitten jäi. 

Mutta nyt, kun lämpö puhkaisi kukat ja höyrysti pilvet pois, minuun iski äkillinen kesämekkokuume, ja minun oli ommeltava jotain ihanaa itselleni. 

Malli: oma, sovellettu Joka tyypin kaavakirjan II lepakkohihapaidasta

Kangas: Nanson trikoota

Mekko meni ihan säkällä mukiin ja mallilleen! Nauhakuja voisi olla inasen alempana, mutta muuten kussa on just passeli...  

eli ihanan lupsakka hepsankeikka. 

Ehdimme sentään vähän mekkoa ulkoiluttaa.