Evakkotekeleet, osa 1: peppimekko ja eläimiä

Kun on menettänyt kaiken, ihan kaiken, on vaikea hahmottaa, mistä irtaimiston hankkimisen aloittaisi - omalla puutelistallani keikkui ensimmäisenä ompelukone ja kakkukupu. Pääsimme suureksi onneksi hätämajoitukseen apen täysvarusteltuun kaksioon, sitten anopille, ja saimme lahjoituksena vaatteita ja petivaatteita, leluja, kirjoja ja lankoja, mutta silti unelmoin keväällä sohvasta, jolla istua neulomassa villasukat jalassa. Kauppamatkalla pidättelin kyyneleitä, kun tajusin ettei meillä ole kauppakasseja. Sitten nielaisin kyyneleet ja tartuin toimeen. Ensimmäisenä uuden elämän neuleena syntyivät sukat kovanonnentossujen tilalle.



Malli: Ullaneuleen kärjestä aloitetut sukat, kirjoneule oma
Lanka: muistaakseni Gjestalin Vestlandsgarn
Puikot: 3,5



 

Päättely tosin jäi tämän vuoden puolelle.



Kiitokseksi suurisydämisille lahjoittajille virkkailin perhosia.



Malli: Olivian tarinasta
Lanka: ?
Virkkuukoukku: 3,5



Osa oli tässä yhteiskuvassa, osa oli jo lepatellut kiitosmatkalle.



Pipariinan yksivuotismekko - peppimekko - on ollut minulle aina mekkojen mekko, se, jonka tyttärelleni tekisin, jos hänet saisin. Sain, tein, ja menetin. Mutta ei se mitään: tein peppimekon uudelleen.

Malli: sovellettu ohjeiden puutteessa SK 4/2015 takista
Kangas: Marimekon palalaari



Mekko oli upouuden ompelukoneeni ensitikkailu, ja surrasin napinläpiä hurmiossa: kone teki kaiken!Ilman kriisiä en koskaan olisi ostanut uutta ompelukonetta, junnannut vain vanhoilla: Tikkiterrierilläni (v. 1999 käytettynä ostettu Ambassadorilla) ja 50-luvun Husqvarnalla.





Vähän kelpaa taputtaakin!



Yksvuotislahjaksi pipariina sai aikoinaan myös nuken, jollaisen ostin uudelleen kirpputorilta. Sekin tarvitsi juhlamekon.



Saimme lahjoituksena inasen liian suuria farkkuja, ja sitten pääsimme jo kauppaankin.



Malli: oma
Kangas: vanhat farkut



Jokakeväiselle peräkonttikirppikselle oli ommeltava reppu.



Malli: oma käsivaralla
Kangas: farkut ja kauluspaita



Vuoreksi pääsi kauluspaita. 


Isäntä tarvitsi löksöpöksyt.



Malli: SK 3/2015
Kangas: Nanson trikoo





Kevään koitteessa ja ilmojen heltyessä vilitossulta pääsi itku: lempipipokin jäi taloon! Senkin ajelin uusiksi, tällä kertaa keltaisena.



Malli: täältä
Kangas: perustrikoota



Sekä äiti että poika olivat ylen tyytyväisiä.





Punttikin tarvitsi kevätpipon.



Malli: kts. yllä
Kangas: trikoota





Nämä tekeleet ovat osimoilleen maalis-huhtikuulta 2015: ihan kaikkea en muistanut/jaksanut kuvata, kun en tiennyt, pääsenkö koskaan enää nuotalle.

Kahdeksan kadonnutta kuukautta: osa 1

Kun mittumaarina tein viimeisen päivityksen, ei tarkoitukseni ollut sujauttaa puikkoja pussiin ja nuotansuuta kiinni, vaan pitää luova muuttotauko ja jatkaa käsitöitä uudella onnella omassa kotitalossa.

Eipä se mennyt kuin Rämsöössä. Talomme yläkerrasta, jossa ei pitänyt olla mitään välitöntä remontoitavaa, löytyi sisäilmahaitta. Mitään muuta ei sitten oikein löytynytkään, vaikka lähdettä on etsitty kissojen, (home)koirien ja rakennusterveysasiantuntijoiden kanssa ja vaihdettu siinä samalla eristeitä niin seinissä kuin yläpohjassakin. Elämä on ollut yhtä talonpurkamista



ja parannusta



Olen koko syksyn seisonut (ihan liian pienen) tiskipöydän ääressä keittiössä ja kuluttanut voipuneet poterot lattiaan - kas tässä näin:  



Lapset ja hiukset ovat varttuneet ympärillä, vuodenajat ja eristeet vaihtuneet, ja meikärouva veivaa veivaa, meikärouva veivaa veivaa, VEIVAA! eikä valmista tule, aikaa ole. Käsityöt kumpuavat oman ajan, ilon ja luovuuden lähteestä, ja kun ne kaikki ovat huvenneet kuin tiskivesi viemäriin, ei mikään huvita. Jotain pientä ja mitätöntä pääsi kuitenkin käsistäni syksyn myötä, ja tämä listaus on joltinenkin todiste olemassaolosta minulle itselleni; että kyllä minä olin, ainakin ajoittain, kun jotain tein.

Heinäkuun hornanhelteissä värkkäsin pikkumekon kirppisnukelle.



Malli: oma
Lanka: jotain puuvillalankoja
Virkkuukoukku: oli sellainenkin





Esikoisen käyttämättä jäänyt kissateeppari aiheutti riemunkiljahduksia pikkuneiti pipariinassa, kun surautin siitä hänelle kotimekon.



Malli: oma käsivara
Kangas: t-paita



Syyskuussa kävimme remonttievakossa (ja enterorokossa) mummulassa, jossa pörräsin pojille kotihousut.



Malli: ei sen niin väliä
Kangas: pakanpohja



Virkkasin siellä myös puhelimelleni pussukan.



Lokakuussa innostuin tuunaamaan parista vanuneesta villatakista pikkupipariinalle mekon.



Malli: muistaakseni SK 10/2014
Kangas: kaksi vanhaa villatakkia



Taskusta tein leppäkertun.



Takakappaleena on toisen villapaidan etumus, jossa on nätit helmiäisnapit.



Pikkuneiti pipariina on taitava tasapainoilemaan - tässä näyte 1 v 5 kk iässä.



Eteenpäin kurottavan koiran tavoin kohti uutta aikaa. 



Suuren muuton luoma välitila ja madonreikä on nyt ohitettu, puolet tavaroista on purettu, arki rullaa omillaan ja talo seisoo jaloillaan, tukka sekaisin, mutta seisoo kuten on tehnyt viimeiset 60 vuotta. Koska lapsetkin valmistuvat ennen remontteja, täytyy elämässä olla muutakin: käsitöitä, omaa aikaa ja iloa, jonka hedelmiä päivittelen pikku hiljaa lähemmäs nykyhetkeä.

Kiitos teille, jotka jaksoitte odottaa!

Peppimekko ja kultatakki, -lakki ja -likka

Sain äitienpäivälahjaksi aikaa leikata kaavoja ja kankaita pikkuneiti Pipariinan kevätasuun. Pystytin ompelukoneen keittiön sivupöydälle ja parin viikon aikana ompelin sauman silloin, toisen tällöin, kunnes viimein tuli valmista.


Malli: takki SK 9/2011 ja lakki Siksakkia - ompele lapselle käytetystä uutta
Kangas: vanha pöytäliina



Lakista tuli napotus, kun niistin saumanvaroista, van haetannekopa tuo.



Malli ainakin on maailman lumoisin likka. 



Marimekon Iloinen takki ihastuttaa, mutten raaski sellaista ainakaan taaperoiässä ostaa. Piti siis turvautua tyynyliinaan ja tilkkuvakkaan...

 

Malli: sovellettu Juju - Erilainen lastenvaatekirjan tunikasta
Kangas: tyynyliina ja tilkkuja



Alle ompelin pitsipöksyt niin ikään jämäkankaasta ja Miraakkelin pitsistä.


 Napisto on kaikenkirjava. 



Onhan mekko vielä hölmäkkä, mutta likka sisällä kasvaa kalkattaen.