maanantai 26. maaliskuuta 2007

Susi tuli ja sudenruokaa

Tynpeys. Ostin taannoin namusen värisiä Seiskapeikkoja kun kerran halvalla sai, ja urakoin niistä villatakkuisen. Otin mallia Sesamesta, mutta kun en viitsinyt niin vimpan päälle ohjetta seurata, niin kutaisin kutaleen sitten käsivaralta, vähän vinkkiä Modasta ja Novitasta hakien. Susihan siitä tuli ja minusta kiukkuinen pikku kevätkimalainen:


Yhtään en tykkää. Kutale on minulle ihan liian iso ja istumaton. Nostelin silmukat kokoon turhan tuhdeilla tikuilla, ja kun käsialanikin viiraa ja vaihtelee tuulen mukaan, on neulos yhtä lerppanaa verkkoa. Esteettisistä syistä kaihdan viimeiseen saakka 2o-2n-joustinneuletta, ja neuloinkin resorit 3o-1n-jousteena. Alahelmassa ja hihansuissa se vielä toimii, muttei etureunoissa tai kauluksessa; ne rullautuvat repsalleen. Raidatkin huitelevat missä sattuu, eivätkä ainakaan sopusoinnussa keskenään. Eipä napeksi edes nappeja takkiin neulaista.


Malli: oma, sovellettu summanmutikassa Sesamesta, Modan ja Novitan malleista
Lanka: Seitsemää veljestä puolisen kiloa
Puikot: 4,0

Viime viikkoina meille on päätynyt lanka poikineen, serkkuineen ja koko sukuineen:



Näistäkin tulee kai susia, tai ainakin sudenruokaa. Hahtuvat haalin ensi talven varalle, kun paikallinen hahtuvahalpala lopettaa (mansesterilaisille tiedoksi: Pellavasopessa on loppuunmyynti ja kaikki tuotteet puoleen hintaan!), Sofia ja Olivia mielivät veskaksi tai muuksi pikkukivaksi ja Bambut takiksi. Vihreä pellava päätynee mekoksi tai pöytäliinaksi. Kun tällä tuurilla ja taidolla ryhdyn tekemään yhtä, saan taatusti toisen, enkä ainakaan sitä mitä aloitin. Kismitys soikoon!

tiistai 13. maaliskuuta 2007

Etanapipa

Yleisön pyynnöstä jäljitin kotilopipan ohjeen, ja pitihän se toki ennen julkaisua testata. Syntyi etanapipa:


Malli: oma
Lanka: Garnstudio Eskimo Print (n. 80 g.) ja vähän Novitan ruskeaa Aino
Puikot: sukkapuikot nro 6,0
Virkkuukoukku: 6,0

Tällä kertaa kirjasin etanapipan ohjeen huolella ylös, sillä kotilon (oletetuilla) kavennuksilla myssystä alkoi muotoutua turhankin tiukka tutti. Ohjetta soveltaessa on siis ehdottomasti huomioitava oman käsialan lisäksi langan laihuus, puikkojen piukeus, kuun kallistuskulma ja muut mystiset, kudelmiin vaikuttavat tekijät.

Ohje on muuten oma, mutta spiraalin idea on kainosti kähvelletty Suuren Käsityölehden Parhaat neuleet 2006 -lehdestä. Alla siis etanapipan ohje, silvuplee. Parannusehdotukset, kudontakokemukset, linkit muihin etanoihin ym. ovat tervetulleita kommenttilootaan! Ethän tikuta pipaa myyntiin, vaan ihan vain iloksi itselle & ystäville.



ETANAPIPA

Lanka: Kahta eri väriä puikoilla nro 7 (tai 8) neulottavaa lankaa, esim. Garnstudio Eskimo, Novita Rustica tai Asa Gjestal Topp’t Tå. Pääväriä vajaat 100 g ja koristeväriä n. 30 g.
Puikot: sukka- tai pyöröpuikot 6,0
Virkkuukoukku: 6,0
Tiheys: n. 12 s. ja 16-17 krs = 10 cm
Koko: naisen pää, n. 57 cm.

Luo 60 s ja jaa ne sukkapuikoille (tai pyöröpuikoille). Neulo helmineuletta (1 o, 1 n) 4 krs eli n. 2,5 cm.

Aloita sitten suljettu sileä neule ja samalla spiraali, eli neulo muut silmukat oikein, paitsi kullakin kerroksella 3-5 s peräkkäin nurin siten, että nurjat silmukat siirtyvät joka kierroksella vasemmalle päin muodostaen spiraalin. Kas näin:


Kun pipan korkeus on n. 13 cm (tai haluttu; tarkkaile käsialaa ja pään kokoa!) ja spiraali on kiertänyt kerran pään, aloita kärkikavennukset. Neulo kullakin puikolla 2 ylivetokavennusta eli - 8 s/krs (jäljellä yht. 52 s). Tee ylivetokavennukset joka 3. krs yhden s:n päähän edellisestä, jolloin kavennukset siirtyvät vähä kerrallaan oikealta vasemmalle. Näin ikään:


Muista jatkaa spiraalia entiseen malliin! Kärkkärit ovat erittäin viitteelliset, eli niissä kannattaa huomioida käsialan lisäksi langan laatu ja pään muoto, ja mukauttaa kavennukset niihin; eri langalla kavennukset voivat olla paikallaan joka 2 tai 4 krs.

Kun pipan korkeus on n. 19 cm ja jäljellä on 4 x 5 s. = 20 s, kavenna 1 s/ puikko (eli 4 s/krs) joka 4. krs, kunnes jäljellä on 2 s/puikko = 8 s. Kavenna loputkin silmukat (= 4 s) ja pujota lanka silmukoiden läpi. Valmiina pipan korkeus on n. 27 cm.

Virkkaa koristevärillä kiinteitä silmukoita pipan alareunan ympäri ja pitkin spiraalia (eli nurjia silmukoita) latvaan asti. Tähän tapaan:


Päätä langat, höyrytä ja ulkoiluta etanaa säännöllisesti.




tiistai 6. maaliskuuta 2007

Lemmikit kukassa

Minulla (kuten varmaan muillakin kouristuksenomaisilla neuleenvetäjillä) on yleensä monta työtä samanaikaisesti kesken, jolloin kukin kutomus profiloituu oheistoimintansa mukaan: on reissu-, töllö-, pönttö-, puhelin- ja kahvipöytäkudinta. Lemmikkejä alkoi syntyä euron sunnuntaipuhelujen ohessa (Soneran ehtoisa tempaus, jossa kaikki sunnuntaina soitetut puhelut maksavat liittymästä/puheajasta/soittojen määrästä/hajonnasta huolimatta yhteensä euron):


Kun olin virkannut kukkasia kuutisen metriä alkoi virkkuukoukkuni jo puutua, ja suu samoten. Kuuppanikin säteili vähintään sähkönsinisenä nelituntisten puheluiden päätteeksi. Urakka kuitenkin kannatti, sillä nyt työhuoneetta koristavat taivaansiniset lemmikkiverhot (huomaa maalattu tipu seinällä; käsityötä sekin):


Lemmikin malli: H. Åstrandin kirjasta "Pitsinvirkkaus" (Tammi 1977)
Lanka: Novita Tennessee, n. 100 g.
Virkkuukoukku: 3,5
Kangas: virolainen pellava

En malta olla vilauttamatta isännän iltapuhteinaan ahertamaa käsityötä eli remonttia. Tässä näyte keittiön seinäkaakelista ja koivulistasta: