Satulyhty ja lahjoja

Näpsä päättyi männäviikolla, ja niska limassa ja lasuurissa nakersin satulyhdyn valmiiksi.


Pupun silmissä siintelee pönäkkä porkkana, kun se jahtaa ketunhäntää.



Pikkupunttikin tykkää.


Äitiresulta murtui polvi, ja vaikka sitä ei kauratyynyllä paranneta, niin mieltä kenties rahtusen. Ompelin hälle kauratyynyliinan.


Ystävistämme tuli talollisia, ja huovutin heille tee-/kahvituvan, jossa saattaa kotitonttukin poiketa kupposella.


Malli: oma
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena, vähän villalankaa kirjailuun
Puikot: 6,0
Huovutus: 40-asteisessa kirjopesussa


Hopsis! Nuottani loikkasi notkeasti uudelle vuodelle: toissapäivänä blogini täytti kolme vuotta. Jee!

Joki, helmi, simpukka

Malli: oma, kärjestä aloitetun sukan ohje Ullasta
Lanka: Kirjo-Pirkka kaksinkertaisena, pala vanunutta villapaitaa
Puikot: 3,5


Osallistuin näillä sukilla Lämmin lahja jaloille -sukkakilpailuun, mutta en yltänyt palkintosijoille tai edes kunniamaininnoille. Sukista tehdään kuitenkin ohje Suureen Käsityölehteen.


On se hienoa.


Rouheamman ensiversion neuloin Seiskaveikasta ja Pirkanmaan kotityön karstalangasta.

Repolaisesta rubiiniin

Tänä syksynä näen kaikkialla punaista - ketunkarvaista...


... ja pihlajanpunaista.


Kulho on sulatettu kahteen kertaan, ensin tasokuvaksi, joka sitten nitkautettiin muotin päällä nätisti notkolle.


Kokosin jämälaseista valokuvakehyksen, jolle pitäisi keksiä vielä kelvollinen kiinnitystapa ja tausta.




Ja pari lasihelmeä vielä:



Kävin kässymessuilla pöyhimässä pöytiä ja poimimassa makeimmat palat päältä:


Hauskinta oli Romusta rubiiniin -korupajassa, jossa väkersin pari tuntia koruja kierrätysmateriaaleista: tietokoneen johdoista, napeista ja auton sisäkumista.


Suolistin kotonakin pari tietokoneletkua ja pujottelin ne sievästi sykerölle (taustalla isännän pikaisesti nikkaroima rosee-hyrrä).


Vain paras on arvon karvamamsellillemme kyllin hyvää; hän mielisi nautiskella ateriansa ensiluokkaisesta taidelasiastiasta.

Näpsäkkä kömmähdys

Aloitin syksyllä Näpsä-käsityökoulun ja menin heti lasimestarin oppiin. Seuraavassa jaksossa puurramme puutöitä ja tallilyhdyn, jota varten saattoi jo loihtia lasit. Sieluni silmiin syttyi satulyhty, jonka valossa lukisin puntille möröistä ja mymmeleistä, ja mielestäni loikkasi lasiin pupu...


ja kettu:


Värkkäsin vemmelsäärtä tuntitolkulla, ja kuten näkyy, ensimmäinen sulatustyöni epäonnistui karvaasti: ajatuskuplassa on kirjaimellisesti kupla.


Käpyni kärähti niin pahasti, että painelin täyttä häkää lasikauppaan ja hiillostin myyjää tunnin, ennen kuin hän suostui hyvittämään lasit. Väitin, että minulle oli myyty kelvotonta lasia, sillä jokaiseen lasilevystä leikattuun (neljään) palaseen oli pullahtanut kupla tismalleen samaan kohtaan, vaikka paloja oli poltettu kolmella eri kerralla eri kohdissa uunia. Kupla erottuu myös ketun yläpuolella.


Myyjän mukaan virhe oli liian ohuessa lasikerroksessa (yksinkertainen kolmimillinen lasi), liian korkeassa lämpötilassa tai sen äkkinäisessä vaihdoksessa, hyllynsuojapaperissa tai ties missä. Lopulta hän myönsi, että kyseessä saattoi olla "lasin ominaisuus, ei virhe". Minusta ominaisuus, josta ei kerrota asiakkaalle etukäteen ja jota ei voi kontrolloida, on virhe.


Sulattelin myös korun poikineen, ja tiffany-tekniikkaakin kokeilin kolmen laatan laitaan.


Kotosalla kötöstelin pari kyyheliä, kuten isäntä nämä epelit nimesi:


Malli: oma
Lanka: virolaista hahtuvaa ja villalankaa koristeluun
Virkkuukoukku: 6,0
Huovutus: ensin 40- sitten 80-asteisessa kirjopesussa


Ompelin kahden kyyhelin taakse hakaneulan, jotta maskotit pääsevät matkaan kassissa, pipossa tai vaikka rintapielessä.