torstai 13. joulukuuta 2018

Käsillä jaettu Onni

Lupaan siirtyä mummunsukanvarresta pian muihin puuhiin, mutta nyt vielä vähän Ailimarioita!



Keralla-KAL syntyi, kun tuttuni tuli ja pyysi minua neulomaan kanssaan sukat vanhainkodin joululahjakeräykseen. Hurahdin suloiseen neuloosiin ja suunnittelin siltä istumalta Ailimariat, jotka sitten koeneuloimme pienessä piirissä syksyn mittaan, ennen kuin siirsin hiotun sukkamallin tänne.



Tässä alkuMariat luokkakuvassa. Osa näistä lähtee sukkakeräykseen, osa jää tekijäänsä lämmittämään. Erityisen ylpeä olen piiriläisestä, joka neuloi elämänsä ensimmäiset villasukat nyt. Mikä ihana matka, käsillä jaettu Onni!



Neuloin itse Ailimarioita viisi paria. Ensimmäisen, pienimmän parin jätän itselleni, muut matkasivat mummuille ja vaareille somalla kerällä kuin joulukaramellit.



Saatekirjeessä kerroin sukan tarinan:"Niistä voi löytää korulippaan käädyn, ompelurasian napit ja verskarin, orvokkini tummasilmän, lämpimän sydämen, mummunmökin, ansiomerkkejä ja marjoja, ja voipa varpaita vielä lämmittää rivi apteekin salmiakkiakin."

 

Matka Ailimarioiden kanssa päättyy pikku kansikuvatytömme poseeraukseen.

Ei kommentteja: