Joululahjat & -kalenterisukat

Tänä vuonna tikuttelin vain kaksi joululahjaa, tumput ja töppöset. Koska äitini on himomarjastaja, neuloin hänelle varpusukkia mukaillen varpuvanttuut. 

Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5

Jousteen alkuun loin taas punaisella nypyräreunan marjoiksi...

...ja puolukat sormenpäillä myös päättävät lapaset.

Sydäntalven hämärä himmentää värit, ja sinistä hetkeä vasten kirkaanpunaiset marjat ja vihreät lehdet mustuvat kuin mennäkesäiset herkut. 

Isäntä asentelee yhdeksi työkseen aurinkopaneeleja, ja keksin neuloa niitä sukkiin. 

Idea oli mitämaks mainio, toteutus vain sakkasi. 

Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5

Sukat alkavat auringonvalosta, jonka paneelit keräävät ja ja invertteri muuttaa sähköksi.

 Paneelien keskellä kulkee kaksi silmukannostoilla toteutettua kohoraitaa, mutta noin leveä (11 silmukan) musta palkki vetää vartta väkisin rynkylle.

Sukat mahtuvat nipin napin natisten jalkaan, joten kai niitä paremman puutteessa pitää. 

 Tänä vuonna innostuin pitkästä aikaa Niina Laitisen/Taimitarhan joulukalenterisukista! 

Malli: Niina Laitinen Design

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5

Tämänvuotisen kalenterisukan alkuperäiset värit olivat Seiskaveikan turve ja valkoinen, mutta en lämmennyt niille, vaan haeskelin lankakopastani hempeämpiä sävyjä.

 Värinvaihto toi pitkiin varsiin rytmiä, tempoa ja leikkisyyttä ja osui ihan vahingossa kohdilleen.

Sukista tuli melko makeat, mutta ei se mitään! Kaltaiseni salajouluilija pitää näitä sujuvasti läpi vuoden. 

 Joulukortit askartelin tänä vuonna lanttua linolevynä käyttäen. Ihania ihmeitä, rauhan valkokyyhkyjä ynnä muita puuterihuiskuja nousevaan vuoteen 2024!  

Metsän kruunu -kaarrokeneule

Vuosi kiertyy kehräksi ja palaa alkuun eli loppuun, jouluun. Viime jouluna mielessäni alkoi taas itää ajatus omasta kaarrokeneuleesta, Metsän kruunusta, jonka miehustalle suunnittelin kukkivan kerkän. Meninkin ensin kirjaimellisesti metsään ja neuloin kerkän kaarrokkeen alkuun, mutta eihän siitä mitään tullut: kukka ei auennut tarpeeksi, kaarrokkeesta tuli putki ja teos pääsi purkuun. 

Jatkoin harjoituksia, suunnittelua ja neulontaa, ja piirtelin pian kerkkien tilalle kuuset, joiden havut avautuvat alassuin ja vaalivat huomassaan salaisuutta, ja kaarroke alkoi edetä. 

Itse paita syntyi nopeasti silloin, kun viitsin niin suurta luomusta sylissäni myllätä, ja kun en, neuloin välityönä samasta aiheesta sukat. 

Ehätin jo ennen kesää melkein loppuun saakka, mutta koska  i n h o a n  yli kaiken päättelyä, jätin paidan loppuvuodeksi lepäämään niin, että toisen hihan jousteesta puuttui yksi kokonainen sentti. 

Kädentaitomessujen alla päätin viimein kunnostua ja huhkin langanpäät piiloon. 

Malli: oma

Lanka: Drops Alaska ja jokin ohut, siniharmaa alpakkalanka kaksinkertaisena

Puikot: 5,0

Langat olen ostanut samaisilta kässymessuilta kenties vuonna 2016 mielessäni ihana, metsäinen kaarrokeneule. Värimaailmani on sittemmin sen verran kehittynyt, etten tainnut sulauttaa mukaan okraa ja violettia, jotka olin myös mukaan hamstrannut, vaan etsin lankajemmastani kaarrokkeen pohjaväriksi hillityn siniharmaan. Tosin lämpimät sävyt vetävät minua vastustamatta puoleensa, joten messulöytöni olivat tänäkin vuonna sen mukaiset.

Metsän kruunusta puhkesi upea, muhkea ja rakas paita, joka otti aikansa - mutta niinhän hyvä usein tekee. 

Tilketöitäkin olen ehtinyt tehdä. Kotiseutumatkalla intouduin virkkaamaan tädeilleni talventähtösiä Pikkupionin ohjeella.

 

Samalla reissulla Instatutun puikoilta alkoi putkahdella toinen toistaan somempia pupusia, ja jänökuume tarttui minuunkin. Niinpä neuloin perheemme pupuksi, ja selvyyden vuoksi mainittakoon, ettei pisin pupu suinkaan ole isäntä vaan viisitoistias esikoispoikamme.  

Malli: Sormustimen Annin mainio ohje

Lanka: jämänyttösiä

Puikot: 3,5