sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Maailman lopussa

On tapahtunut jotain sanoinkuvaamattoman hirvittävää.

Kotimme paljastui moniongelmaiseksi hometaloksi, josta pakenimme apen asuntoon maaliskuun alussa. Tiskit jäivät pöydälle, kukat maljakkoon, ja kaikki, ihan kaikki jäi. Aluksi yritimme puhdistaa vaatteita, lasten leluja ja käyttötavaroita, mutta tuloksetta: sädesienten toksiinit ovat imeytyneet muoviin, tekstiileihin, paperiin, huonekaluihin, kodinkoneisiin jne., ja aiheuttavat ärsytysoireita väliaikaisasunnossakin. Ne oli pakko hävittää.

Koko irtaimistomme on käyttökelvoton, mukaanlukien kaikki käsityötarvikkeet ja -materiaalit: 2 ompelukonetta, 8 banaanilaatikollista lankoja (osa itse kasvivärjättyjä), 5 laatikollista kankaita (pääasiassa Nanson trikoota, pellavaa ja retrokankaita), pyöröpuikot, muoviset sukkapuikot ja virkkuukoukut, hyllymetreittäin käsityökirjoja ja -lehtien vuosikertoja ja viimeisimpänä Toikan kangaspuut, jotka helmikuussa ehdin ostaa pilkkahintaan. Puhumattakaan sadoista käsitöistä, joita olen vuosien varrella itselle ja lapsilleni rakkaudella valmistanut.

Kuvaamatta jäi kaksi vuotta neuloskelemani, nappeja vaille valmis kaarrokevillatakki, ja puntille toiveesta neulottu raitavillapaita, johon hän itse valitsi värit ja odotti koko talven ylleen.

Olen saanut lahjoituksena puikkoja ja lankoja ja  neulonutkin jo sukat ja jotain pientä. Alussa ehdin virkata kotitossut, kunnes selvisi, että langat oli ostettu homeiselta kirpputorilta, joten tossut pääsivät käytön sijasta roskiin. 

Ostin uuden, nasakan ompelukoneen (Pfaffin Smarter 160s) ja aloin ommella pikku pipariinalle uutta peppimekkoa, jollaisen tein hänelle 1-vuotislahjaksi. Tahtoisin toki jatkaa tikkunuotan pitoa, mutten tiedä miten se on mahdollista; missä ja millä tietokoneella. Nyt olemme kodittomia ja kaikki, ihan kaikki on hankittava uudelleen. Kotivakuutus ei korvaa homevaurioista latiakaan.

Maailmamme on lopussa ja uusi väkisin alkamassa, enkä lainkaan tiedä millainen.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kahdeksan kadonnutta kuukautta, osa 3: joululahjoja

Serkkutyttö sai sirpakan nimen, ja perinteiseen tapaan huovutin hänelle äpön kaveriksi maailman varsiteille.



Malli: sovellettu legs-pupusta
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot:5,0
Huovutus: 40-asteisessa kirjopesussa



Hän on olevinaan kissa. Sydän sentään on paikallaan, vaikka moni muu osanen ei.



Kissa kurkki kuusen takaa joulua, joka tuli, meni ja toi vain pari itsetehtyä joululahjaa. Somimman niistä sai pikku pipariina.



Malli: sovellettu Modan (mikäs-se-nyt-olikaan) neulepuserosta
Lanka: Nalle ja kaksinkertainen Floric 
Puikot: 3,0 



Kaarroke saa sydämen pamppailemaan, niin kaunis se on.





Tunika on kätevä: se menee ensin mekkona, sitten tunikana.







Myös pipariinan 1-vuotisnukke sai jouluksi mekon.



Malli: Moda 1/2014
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3,5



Vintiltä löytyi sahanpuruja vaihtaessa sylitolkulla kellastuneita sanomalehtiä vuosilta 1949-1952. Huoli talosta oli kehno päänalunen ja unta aamuöisin odotellessa värkkäsin lähisukulaisille ruusukransseja joululahjaksi.



Malli: vilitossun kerhosta
Tarvikkeet: vanhoja sanomalehtiä, pahvia, liimaa, kantti- ja pitsinauhaa (kiitos kälylle!)



Pienin hertta on puntin väkertämä.



Uudeksi vuodeksi saksin palasiksi kälynmiehenäidiltä saamani risan päiväpeiton, jonka tolkut kädet ovat vuosikymmeniä sitten kalalangasta virkanneet, ja yhdistelin niistä pöytäliinan.



Tikkunuottani täytti marraskuun lopussa jo kahdeksan vuotta. Vanhassa vara parempi!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kahdeksan kadonnutta kuukautta: osa 2 - Kuppikakkupipo

Olen aikamoinen herkkusuu, ja koska tyttäremmekin on syötävän suloinen, niin siitä se ajatus sitten lähti...



Malli: oma, jossain blogistanian perukoilla näin vastaavan
Lanka: Seitsemän veljestä, jokin höttöinen villalanka, Virtain villan hahtuva ja pätkä vanhaa Ainoa
Puikot: 3,5 ja 5,0





Suklaamousse on neulottu Pipo on pop -mallilla ja kermavaahtopursokkeet neulotun ruusun ohjeella.



Cherry on top! (Huomaa pössykkä alakuvassa.)



Pipo (tai pimu) on talven mittaan kerännyt viljalti haltioituneita huokauksia.



Serkkutytöt saivat pikkusiskon lokakuussa, ja väsäsin heille ja meidän muksuille hyvänhaltijainsauvat, sillä isosiskot ja -serkut ovat pikkaraisen parhaat suojelijat.



Malli: oma
Tarvikkeet: kuivuneita vaahterantaimia, satiinia, satiininauhaa, helmiä, vanua, maalia, kimalleliimaa



keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kahdeksan kadonnutta kuukautta: osa 1

Kun mittumaarina tein viimeisen päivityksen, ei tarkoitukseni ollut sujauttaa puikkoja pussiin ja nuotansuuta kiinni, vaan pitää luova muuttotauko ja jatkaa käsitöitä uudella onnella omassa kotitalossa.

Eipä se mennyt kuin Rämsöössä. Talomme yläkerrasta, jossa ei pitänyt olla mitään välitöntä remontoitavaa, löytyi sisäilmahaitta. Mitään muuta ei sitten oikein löytynytkään, vaikka lähdettä on etsitty kissojen, (home)koirien ja rakennusterveysasiantuntijoiden kanssa ja vaihdettu siinä samalla eristeitä niin seinissä kuin yläpohjassakin. Elämä on ollut yhtä talonpurkamista



ja parannusta



Olen koko syksyn seisonut (ihan liian pienen) tiskipöydän ääressä keittiössä ja kuluttanut voipuneet poterot lattiaan - kas tässä näin:  



Lapset ja hiukset ovat varttuneet ympärillä, vuodenajat ja eristeet vaihtuneet, ja meikärouva veivaa veivaa, meikärouva veivaa veivaa, VEIVAA! eikä valmista tule, aikaa ole. Käsityöt kumpuavat oman ajan, ilon ja luovuuden lähteestä, ja kun ne kaikki ovat huvenneet kuin tiskivesi viemäriin, ei mikään huvita. Jotain pientä ja mitätöntä pääsi kuitenkin käsistäni syksyn myötä, ja tämä listaus on joltinenkin todiste olemassaolosta minulle itselleni; että kyllä minä olin, ainakin ajoittain, kun jotain tein.

Heinäkuun hornanhelteissä värkkäsin pikkumekon kirppisnukelle.



Malli: oma
Lanka: jotain puuvillalankoja
Virkkuukoukku: oli sellainenkin





Esikoisen käyttämättä jäänyt kissateeppari aiheutti riemunkiljahduksia pikkuneiti pipariinassa, kun surautin siitä hänelle kotimekon.



Malli: oma käsivara
Kangas: t-paita



Syyskuussa kävimme remonttievakossa (ja enterorokossa) mummulassa, jossa pörräsin pojille kotihousut.



Malli: ei sen niin väliä
Kangas: pakanpohja



Virkkasin siellä myös puhelimelleni pussukan.



Lokakuussa innostuin tuunaamaan parista vanuneesta villatakista pikkupipariinalle mekon.



Malli: muistaakseni SK 10/2014
Kangas: kaksi vanhaa villatakkia



Taskusta tein leppäkertun.



Takakappaleena on toisen villapaidan etumus, jossa on nätit helmiäisnapit.



Pikkuneiti pipariina on taitava tasapainoilemaan - tässä näyte 1 v 5 kk iässä.



Eteenpäin kurottavan koiran tavoin kohti uutta aikaa. 



Suuren muuton luoma välitila ja madonreikä on nyt ohitettu, puolet tavaroista on purettu, arki rullaa omillaan ja talo seisoo jaloillaan, tukka sekaisin, mutta seisoo kuten on tehnyt viimeiset 60 vuotta. Koska lapsetkin valmistuvat ennen remontteja, täytyy elämässä olla muutakin: käsitöitä, omaa aikaa ja iloa, jonka hedelmiä päivittelen pikku hiljaa lähemmäs nykyhetkeä.

Kiitos teille, jotka jaksoitte odottaa!