sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Korinpohjasukat


Aloin jo kuukausi sitten huivin, mutta lanka on lopahtanut jo kolmasti kesken, joten joutessani tikuttelin itsellenikin korinpohjasukat kasvivärjätyistä langoista. 


Malli: oma
Lanka: luonnonvärjättyä Novitan Juhania? vai Aapoa? 
Puikot: 3,5



Värit ovat varpaista varteen peräisin vuohenputkesta, aronianmarjasta, koivunlehdestä, suomuorakkaasta, nokkosesta, veriheltta- ja veriseitikistä sekä mesiangervosta.
 

 Itsekseen sukat kupruilevat kummasti...



... mutta jalassa istuvat somasti.
 

Sunnuntaissa parasta on hyggeily! Mikä sen kotimainen termi mahtaa olla? Kotoilu on aivan liian aktiivista puuhastelua, mökkihöperöinnillä ja tupajumituksella taas on negatiivinen kaiku. H y g g g!! myhähtää sohvatyyny, kun sille lysähtää tyytyväinen talvehtija ja antautuu joutenolonlopettelulle - mieluiten neule sylissä. 

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Taikapatatakki


Viime kesänä vihkiydyin pitkästä aikaa luonnonvärjäyksen saloihin, ja noista keristä kehkeytyi syksyn mittaan taikapatatakki.



Malli: oma, steekkaus Noita Näppärän neuvoin
Lanka: luonnon- eli kasvivärjätty Jussi
Puikot: 4,0



Raidat ovat lainanneet värinsä (helmasta kaulukseen) nokkoselta, koivunlehdeltä, vuohenputkelta, kielon kuivuneelta lehdeltä, veriheltta- ja veriseitikiltä, mesiangervolta ja samettijalalta.



Resorin lanka on saanut sävynsä lepänkävystä ja violetti helminauha aronianmarjasta.



Napit napersin Näpsässä vuosia sitten omenapuunoksasta.



Koska nurjanpuolen kirjoneule on kirottua, neuloin nutun umpinaisena,



siksakkasin sauman kahtapuolta
 

ja steekkasin auki. Hui! 



Selvisin! Tosin kauluksen nurja puoli ei salli lähempää tarkastelua, mutta nuttu on rouhea ja rakas...



kissankin mielestä!



(Tämän kuvan jälkeen purin ja puikotin vielä yhden samettijalkaraidan lisää - onneksi, sillä muuten kaarroke olisi ollut napotus.)

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Takkien takki


Vuosikymmen sitten neuloin isännälle arkkitakin, kaikkien kotitakkien esikuvan, jota hän lienee pitänyt eniten kaikista vaatekappaleistaan. Tuota kotitakkia hän jäi maailmamme lopussa kaipaamaan, ja vuosi sitten koetin neulaista sen uudelleen vähän paremmasta langasta. Metsään meni notta puskat tutisi. Takki ei istunut oikein, ei tuntunut oikealta ja oli laiha, lurppana korvike siitä Ainoasta Oikeasta.

Syksyllä suivaannun ja päätin, että kolmas kerta toden sanoo. Ja niin sanoi!



Malli; oma
Lanka: Seiskaveikka kaksinkertaisena
Puikot: 7,0



Neulos on tuplahelmineuletta mallia karvalakki - eli mahdollisimman yksinkertainen.





Napit puuttuvat vielä tästäkin versiosta, mutta ehtiihän nuo.



 "Ihan kuin olisi kotiinsa tullut! Tämä tuntuu just oikealta", tokaisi isäntä sikeä ilo silmissään.



Pala kerrallaan me saamme elämäämme takaisin, aloitamme uutta.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulunhyviä ja surun jyviä


Suru mursi perheemme toisena adventtina, kun jouduimme hyvästelemään sydämeni kissan, 13,5-vuotiaan Louhin. 
 

Kävin syksyllä savipajassa poikiemme kanssa ja tein siellä kissoillemme ruohoruukun, jonka antimia Louhi ei enää ehtinyt nauttia. Kuinka tyhjän tilan niin pieni kehrullakaarina voi perheeseen ja sydämeen jättää! Joukostamme on poissa paljon enemmän kuin yksi.



Murheellinen hiiri jäi kannon laidalle istumaan.


 

Hiiren lisäksi näpertelin savesta ketun,



vilitossu tekaisi sympaattisen siilin...



...ja puntti kotitontun. 




Kaverukset koossa.



Joulu joutui itkustamme piittaamatta. Neuloin lahjoja vain vähän. Äidille tein marjalapaset sukista tutulla kuviolla.



Malli: oma
Lanka: Svea Svarta Fåret
Puikot: 3,5



Rasat naulassa.



Veljeni sai kasvivärjäämistäni langoista kudotut sukat.



Malli: oma
Lanka: Novita Juhani, varren lanka värjätty poimulehdellä (ja lepänkävyn jälkivärillä), jalkaterän kuusenhavuilla
Puikot: 3,5



Varteen sommittelin nostetuin ja ristikkäisin silmukoin kuusipuun. Joustimen kuvioneule on kirjasta 400 Knitting Stitches ja jalkaterän Kauneimmat neulemallit -kirjasta.



Kälyni sai hämmennystä herättävät lapaset.



Malli: oma
Lanka: nimetön villalanka ja Seiskaveikka kaksinkertaisena
Puikot: 6,0
 

Hän veikkasi kuviota liekehtiviksi pääkalloiksi, vaikka ne ovat ilmiselviä nappeja! ...tai sitten kirjoneuleen kehittelytaidoissani on vielä vähän hiomista.
 

Viimeinen joululahja ei ehtinyt valmiiksi ennen aattoa.



Se ei suinkaan ollut tonttulakki, vaan pariton tossu, jonka kaveri valmistui joulupäivänä.



Seitsemän vuotta sitten tein isännälle Futuristiset kärhet -tossut, jotka on nimetty käsityökasvatuksen apparaatin mukaan. Ne ovat töissä yhä ahkerassa käytössä, ja isäntä kaipaili töppösiä myös kotiin.
 

Malli: oma, inspiraatio Ziinan kippurakärkitossuista (joiden kaavakuva ei älypuhelimella auennut)
Lanka: Trysilin Artic
Puikot: 6,0
Huovutus: ensin 40-asteisessa, sitten 60-asteisessa kirjopesussa



Tein tossuista aivan liian suuret, ja ensimmäisen konepesun jälkeen lähinnä nauratti. 
 

Toinen myllytys kutisti tupposet pituudeltaan passeliksi, mutta väljyyttä on ihan aivan liikaa.



Joka kuuseen kurkottaa, se vaimon syliin lankeaa.
 

Isäntä sen sijaan onnistui näpertelylahjassaan. Hän kehiteli legoista uuden kuoren pleikkarin ympärille, ja nyt poikiamme villitsee Maximum Security Penitentiary LegoStation 3! 




sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kymmenen vuotta! ja pitsipallo


Tikkunuottani täytti eilen ihan ohimennen kymmenen (!) vuotta. Täysien vuosien kunniaksi jäin mietiskelemään, mikä on henkinen neulepesäni, sielun villava satama, jonne aina neuloessa palaan, ja jotenkin löydän itseni aina täältä. Istun remonttipölyisellä lattialla, radiossa raikaa hittihöttö ja isäntä nikkaroi, nirskuu ja paukuttaa, ja me pulisemme niitä näitä. Aina on syyssunnuntai ja aikaa, lankaa ja ideoita loputtomasti, eikä kahvi kupissa vaju, Pandan maitosuklaa vähene, ja kaikki on tässä, alussa vasta. 

Missä on sinun neuleesi henkinen koti, missä sinun tikkusi tuikkivat; mihin sinä aina neuloessa kaipaat, palaat tai uneksit? 

Entisessä elämässä meillä oli joulunalusajaksi valopallo, jota olen jäänyt kaipaamaan. Uutta ei tahdo kaupasta löytyä, joten kokeilin tehdä sellaisen itse.



Malli: Neanomat -blogista
Lanka: ihanohut kalalanka ja nimetön akryylilanka kaksinkertaisena
Koukku: 3,5



Koukkusin ensin pyörylät ja sitten virkkasin ne sitten yhteen. 



Tärkkäsin pallon kovaksi tomusokeri-vesiseoksella ja pingotin ilmapallon (ja suhinapussin) päälle. Tärkissä hienosokeri olisi toiminut kenties paremmin - se olisi ehkä ollut läpikuultavampaa ja kevyempää - mutta ainakin pallosta tuli nyt niin tönkkösokeroitu ja kopakka, että se jaksaa kannatella valosarjaa.  



Paremman joulupallon puutteessa tämä on oikein kiva keittiökoriste! 

 

Pipariina on vuorostaan päässyt kaupungin parhaaseen päiväkerhoon, ja virkkasin tädeille lumihiutaleet kiitokseksi kerhosta, jossa tehdään onnellista lapsuutta. 



Malli: Virkattu lumihiutale kässämartoilta
Lanka: Kotiväki (?)
Koukku: 2,5