tiistai 13. syyskuuta 2016

Ihan soosissa eli kasvivärjäyksen lyhyt oppimäärä


Olen ollut koko kesän kirjaimellisesti liemessä: kasvivärjäysliemessä!



Itseopiskelin langan kasvivärjäyksen salat netistä ja kirjasta Väriä luonnosta (Aittomäki - Colliander - Kotiranta, Kirjayhtymä 1992) jo yhdeksän vuotta sitten ja värjäsin silloin kilotolkulla villalankaa, tikutin takkia, nuttua, sukkaa ja paitaa. Tänä kesänä innostuin puuhasta uudelleen, kun edelliset värjäyserät oli menetetty. 

 
Värjääminen vaatii lehmänhermoja, loputtomasti aikaa ja muuripadallisen vettä, mutta ei ole tähtitiedettä ja onnistuu jopa parvekkeella. Itse olen päässyt värjäämään väkevimpiä eriä (esim. sienet, havut, ätläkät kukat kuten pietaryrtti) anopin siirtolapuutarhalle. 


Aluksi villalanka vyyhditetään värjäyseriin. Vyyhdinpuiden sijasta olen käyttänyt ämpäriä - ei järin kätevää, mutta toimii!

 
Langat (esi)puretetaan eli väri kiinnitetään kemikaalin avulla pysyvästi lankaan. Itse käytän alunaa, joka ei ole ylen myrkyllistä eikä juurikaan muuta kasvin luontaista värisävyä, vaan se tarttuu lankaa sellaisenaan. Niinpä vihreän sävyt ovat kiven takana, ne kun edellyttävät yleensä rauta- tai kuparivihtrillin käyttöä. Lanka kuuluisi kai värjätä pian purettamisen jälkeen (mielellään puretuksesta vielä kosteana), mutta olen surutta värjäillyt viikkotolkulla kuivuneita lankoja - ilahduttavan hyvällä menestyksellä. 



Puretuksessa kemikaali liotetaan tilkkaan kuumaa vettä ja lisätään lankojen kanssa kädenlämpöiseen veteen, jonka lämpötila nostetaan hitaasti 80-90 asteeseen. Alunaa käytetään n. 10-20 % langan painosta, ja jostain luin kikan, että jos käyttää samaa lientä usemman lankaerän puretukseen, voi lisättävän alunan määrän puolittaa. Lankaa pidetään puretuslämmössä toista tuntia, minkä jälkeen se on valmis värjättäväksi.

 
Sitten keitellään toista tuntia tunti värjäyssoppaa vihreistä kasvinosista, puunkuorista, kävyistä, havuista, sienistä tai vaikka juurista.Tässä porisee padallinen sekasieniä (tatteja, löyhkäseitikkiä ja pulkkosientä):

 
Liemi siivilöidään ja jäähdytetään, minkä jälkeen lanka upotetaan haaleaan värjäysliemeen, ja lämpötila nostetaan jälleen hitaasti 80-90 asteeseen. Langan annetaan muhia sopassa vähintään tunti, mielellään enemmän, ja sen voi jättää värjäysliemeen jäähtymään ja oleutumaan vaikka päiväkausiksi.

 
Nämä langat likoavat veriheltta- ja veriseitikkisopassa, ja voi pyhä jysäys mitkä sävyt!

Kasviainesta tarvitaan moninkertaisesti verrattuna värjättävään lankamäärään, ja kerään kasvinosia niin paljon kuin 10 litran kattilaan mahtuu. Tuolinkarmilla on veriheltta- ja veriseitikeillä värjätyt vyyhdet (kiitos anopille, hovisienestäjälleni!) ja oikeana laitimmaisena seitikkien jälkivärissä värjätty vyyhti. Istuimella lekottelevat sekasienilangat, tosin osa niistä on ensin värjätty kuusenhavulla ja porkkanannaatilla, ja kun värit eivät miellyttäneet tai olivat liian samankaltaisia kuin muutamat muut, upotin ne uudelleen soppaan.  


Värjäämisen jälkeen langat kuivataan ja keritään (ellei värjätä uudelleen).




Joku on muninut meille!



Tämän kesän värit ovat osimoilleen tässä:


Punaiset kerät on siis värjätty veriheltta- ja veriseitikillä, niiden alla on harmajaa samettijalkaa ja vaaleanvihreää vuohenputkea (+soodaa) ja yksi vaaleanruskea sekasienisoppa. Alhaalla edessä on mesiangervonkeltaista ja kuivuneen kielonlehden oranssinruskeaa, oikealla laidassa koivunlehden väkevä keltainen. Niiden yllä on lepänkävyn lämmin ruskea, ja seitikin ja lepänkävyn välissä pietaryrtin&lepänkävyn jälkiväri. Seitikkilangan yläpuolella ja vaaleanharmaja nokkonen, ja aivan ylhäällä haavankuoren vaaleanruskea ja porkkanannaatin keltainen. 

 
Koska muistini on kuin kanalla, teippaan värinlähteen lankaan kiinni. 

 
Olen ymmyrkäisenä onnesta näiden kerien äärellä! 

lauantai 10. syyskuuta 2016

Ajattaranmetsässä


Tikuillani roikkui koko kesän pitkäpiimäinen neuletakki, joka jäi odottamaan nuotanpohjalle  ensi suvea ja inspiraatiota. Koska puolikaskin takki on raskas reissuilla kantaa, otin puikolle näppärän huivin, jota kantelin mukana leikkipuistossa, automatkoilla ja kesäretkillä.


Malli: ihana Annis 
Lanka: Dropsin Alpaca
Puikot: 5,0 



Kuvasin huivin kivenheiton päässä kotoa, ajattaranmetsässä ja pirunpellon yllä. Kivikkorinne sai sen nimen kolme vuotta sitten, kun luimme iltasatuna Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytärtä
 

Lintu lensi oksalle, liehui niitä näitä.  


Nypyt näpräsin omalla metodillani 5 silmukan pimpulana. 




lauantai 27. elokuuta 2016

Venetsialaisten aikaan

Kesäkauden päätöspäivänä on viimeinen hetki palata kesäneuleeseen. Jo huhti-toukokuussa neuloskelin itselleni puuvillatakin, mutta jälleen kerran into tyssäsi viimeistelyyn. 


Malli: Moda mikähän-se-olikaan? 
Lanka: Miranda (valmistaja Cewec)
Puikot: 3,5 

Langanpäättely ja kappaleiden yhdistäminen on silkkaa tervanjuontia! Minun piti kerätä voimia kokonaista kaksi kuukautta, ennen kuin se lopulta heinäkuussa onnistui. 



 Köynnöksen latvaan neuloin lehvät luovasti soveltaen. 


Ehdinpäs vielä viime tingassa osallistua Sirpukan solmujen Kutimet kauempana kotoa -kuvahaasteeseen! Kuvat on napsittu sateen ja uimarantailun lomassa anopin siirtolapuutarhamökillä, jossa olen tänäkin kesänä päässyt kasvivärjäämään lankoja.



Jää hyvästi suvi! Kenties ensi kesänä neule pääsee harteille. Nyt koittaa kynttilänvalon ja villasukkien kausi.

perjantai 12. elokuuta 2016

Lentävät unelmat

Kesäkuun lopussa onnenlehti elämässämme kääntyi, kun pääsimme yli vuoden kestäneen evakkotaipaleen jälkeen Kotiin. Emme toki taloon, josta lähdimme ja jonne jäi koko maallinen omaisuutemme, vaan takaisin kotikulmille, lastemme synnyinseudulle ja maailman parhaaseen paikkaan.


Uusi kotimme on tasku taivasta liki: avara, valoisa, soma ja sokkeloinen - ja edellistä viileämpi. Pikkuneiti pipariina ei suostu nukkumaan peitto päällä, ja niinpä hän vilustui heti ensimmäisellä viikolla lyhythihaisessa trikooyöpuvussa. 

Eräänä kesäaamuna nousin ennen muita (mikä ei edellisessä ovettomassa asunnossa onnistunut) ja kaavoitin kahvikupin ääressä yöhaalarin typykälle. Mikä onni hipsutella hiljoksiin tällaisena kähvellettynä hetkenä: kahvitella, neuloskella, lueskella ja unelmoida, kun olen saanut taas haaveet takaisin! 


  
Koiratyttö sai koirahaalarin.



Malli: SK 3/2009 
Kangas: plyyshiä


Rintaan aplikoin koiranpään, idean kaivoin netin perukoilta. 

Takamuksella on tepastellut tessu. 




Suristelin kokoon toisenkin haalarin vaihtovaraksi. Nyt meille lennähti leppäkerttu. 


Ohje: ks.yllä
Kangas: trikoota


 Selkään aplikoin kengännauhasta ja fleecestä siivet. 
 


 Lennä lennä leppäkerttu ison kiven juureen...
 

 ... ja sehän lentää! 



Pipariinan kolmivuotislahjaksi ompelin pari nukenvaatetta. 


Malli: jokin Suuri Käsityölehti
Kangas: pala vanhaa verhoa ja pellavajakkua


torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannustaikoja

Joskus kankaassa on silmullaan mekon malli, ja tämän palkkiraitainen trikoo mieli vesiputousmekoksi.



Malli: väljästi mukailtu Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: Nanson trikoota



Pääntietä jouduin vähän juksaamaan jatkopalalla. Ohjeenmukainen kolmen sentin kääntövara ei riittänyt, joten ompelin nurjalle lisäpätkän kangasta, ja nyt kaulus asettuu nätisti.




Rusetin voi solmia taaksekin...



... muttei se istu yhtä kauniisti.



Ompelin kesäkassin, jossa on kätevä kantaa mm. leikkipuistoneuletta ja tikuttaa menemään kun muksut kiikkuvat taivaaseen ja takaisin. 



Kangas: puuvillakankaita kirppikseltä
Malli: suuntimaa täältä
 

Kudin vain käteen, langat kassiin ja a vot! kävellessäkin voi näppärästi neuloa!



Olen viisitoistiaasta kiertänyt kirpputoreja, ostanut vaatteeni pääosin niiltä ja tuunannut jo ennen kuin tuunauksesta tiedettiinkään. Sen jälkeen kun vuosi sitten menetimme aivan kaiken, kirpputorit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Olen pongaillut niiltä samoja vaatteita kuin entisessä elämässämme ja pikku hiljaa komero on alkanut rikastua näköisilläni vaatteilla. Tiedättekö sen tunteen, kun voi aamulla valita, että laittaisinko päälleni tämän paidan vai tuon? Minä ehdin sen jo unohtaa, ja nyt nautin siitä ritirinnoin; että minun on taas vara valita! Tällä viikolla tuunailin näistä inasen liian suurista kirppislöydöistä omiani:



Ehdin liotella lankojakin taas liemissä: vasemmalla koivunlehti, keskellä nokkonen ja oikealla poimulehti.



Heleää mittumaaria, liehukoot helmat ja langat!