Satulyhty ja lahjoja

Näpsä päättyi männäviikolla, ja niska limassa ja lasuurissa nakersin satulyhdyn valmiiksi.


Pupun silmissä siintelee pönäkkä porkkana, kun se jahtaa ketunhäntää.



Pikkupunttikin tykkää.


Äitiresulta murtui polvi, ja vaikka sitä ei kauratyynyllä paranneta, niin mieltä kenties rahtusen. Ompelin hälle kauratyynyliinan.


Ystävistämme tuli talollisia, ja huovutin heille tee-/kahvituvan, jossa saattaa kotitonttukin poiketa kupposella.


Malli: oma
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena, vähän villalankaa kirjailuun
Puikot: 6,0
Huovutus: 40-asteisessa kirjopesussa


Hopsis! Nuottani loikkasi notkeasti uudelle vuodelle: toissapäivänä blogini täytti kolme vuotta. Jee!

Joki, helmi, simpukka

Malli: oma, kärjestä aloitetun sukan ohje Ullasta
Lanka: Kirjo-Pirkka kaksinkertaisena, pala vanunutta villapaitaa
Puikot: 3,5


Osallistuin näillä sukilla Lämmin lahja jaloille -sukkakilpailuun, mutta en yltänyt palkintosijoille tai edes kunniamaininnoille. Sukista tehdään kuitenkin ohje Suureen Käsityölehteen.


On se hienoa.


Rouheamman ensiversion neuloin Seiskaveikasta ja Pirkanmaan kotityön karstalangasta.

Repolaisesta rubiiniin

Tänä syksynä näen kaikkialla punaista - ketunkarvaista...


... ja pihlajanpunaista.


Kulho on sulatettu kahteen kertaan, ensin tasokuvaksi, joka sitten nitkautettiin muotin päällä nätisti notkolle.


Kokosin jämälaseista valokuvakehyksen, jolle pitäisi keksiä vielä kelvollinen kiinnitystapa ja tausta.




Ja pari lasihelmeä vielä:



Kävin kässymessuilla pöyhimässä pöytiä ja poimimassa makeimmat palat päältä:


Hauskinta oli Romusta rubiiniin -korupajassa, jossa väkersin pari tuntia koruja kierrätysmateriaaleista: tietokoneen johdoista, napeista ja auton sisäkumista.


Suolistin kotonakin pari tietokoneletkua ja pujottelin ne sievästi sykerölle (taustalla isännän pikaisesti nikkaroima rosee-hyrrä).


Vain paras on arvon karvamamsellillemme kyllin hyvää; hän mielisi nautiskella ateriansa ensiluokkaisesta taidelasiastiasta.

Näpsäkkä kömmähdys

Aloitin syksyllä Näpsä-käsityökoulun ja menin heti lasimestarin oppiin. Seuraavassa jaksossa puurramme puutöitä ja tallilyhdyn, jota varten saattoi jo loihtia lasit. Sieluni silmiin syttyi satulyhty, jonka valossa lukisin puntille möröistä ja mymmeleistä, ja mielestäni loikkasi lasiin pupu...


ja kettu:


Värkkäsin vemmelsäärtä tuntitolkulla, ja kuten näkyy, ensimmäinen sulatustyöni epäonnistui karvaasti: ajatuskuplassa on kirjaimellisesti kupla.


Käpyni kärähti niin pahasti, että painelin täyttä häkää lasikauppaan ja hiillostin myyjää tunnin, ennen kuin hän suostui hyvittämään lasit. Väitin, että minulle oli myyty kelvotonta lasia, sillä jokaiseen lasilevystä leikattuun (neljään) palaseen oli pullahtanut kupla tismalleen samaan kohtaan, vaikka paloja oli poltettu kolmella eri kerralla eri kohdissa uunia. Kupla erottuu myös ketun yläpuolella.


Myyjän mukaan virhe oli liian ohuessa lasikerroksessa (yksinkertainen kolmimillinen lasi), liian korkeassa lämpötilassa tai sen äkkinäisessä vaihdoksessa, hyllynsuojapaperissa tai ties missä. Lopulta hän myönsi, että kyseessä saattoi olla "lasin ominaisuus, ei virhe". Minusta ominaisuus, josta ei kerrota asiakkaalle etukäteen ja jota ei voi kontrolloida, on virhe.


Sulattelin myös korun poikineen, ja tiffany-tekniikkaakin kokeilin kolmen laatan laitaan.


Kotosalla kötöstelin pari kyyheliä, kuten isäntä nämä epelit nimesi:


Malli: oma
Lanka: virolaista hahtuvaa ja villalankaa koristeluun
Virkkuukoukku: 6,0
Huovutus: ensin 40- sitten 80-asteisessa kirjopesussa


Ompelin kahden kyyhelin taakse hakaneulan, jotta maskotit pääsevät matkaan kassissa, pipossa tai vaikka rintapielessä.

Letikko

Pitkän pimeän edellä poimin tikuilleni vielä vyyhdillisen valoa ja neuloin letikon.


Malli: oma, mallikerta 400 Knitting stitches -kirjasta
Lanka: Isoveljeä n. 750 g
Puikot: 4,0 ja 5,0
Virkkuukoukku 5,0


Kauluksen voi napittaa pystyyn...


... tai laskea lappeelleen.


Hihoista tuli inasen liian kinttanat ja pari muutakin kauneuspilkkua nuttuun haksahti, mutta enpäs kerro minne, niin itsekin ne unohdan.


Napit ovat virolaista katajaa. Huolittelin listan virkkaamalla laitaan kiinteitä silmukoita, jotka sulautuvat täydelleen helmineuleeseen.


Kyllä nyt mieli mettä keittää ja henki kehrää hunajaa.

Ohto

Pikkupuntti tunnistaa kuvasta nallen, vaikka hänellä itsellään ei sellaista ole. Uupelo piti paikata, ja syntyi Ohto.


Malli: suurennettu löysin rantein SK 11-12/2004
Tarvikkeet: teddy-kangasta n. 75, vähän fleeceä tassunpohjiin, nappeja silmiin, nenään ja niveliin, villalankaa ja -paikka sydämeksi


Ohto on pitkä pöikylä, pikkumiehen mittainen (n. 70-senttinen) komistus.


Kontioista tuli heti kavereita.


Äidin ystävästä syntyi yksinkertainen mummi, ja kutaisin pikkumiehelle pitkästä aikaa kotilo- eli etanapipan, ensi kertaa vauvakoossa.


Malli: oma (4x15 silmukalla; vastasyntyneelle kannattaa tehdä 4x14 s.)
Lanka: Novitan Bianca 50 g., vähän Ainoa koristeraitaan
Puikot ja virkkuukoukku: 5,0


Tällä kertaa aloitin pipan ylhäältä, jolloin silmukkamäärä oli helppo säätää lankaan ja käsialaan passeliksi ja korvaläpät neuloa lopuksi oikeaan kohtaan sopivan levyisinä.


Miksei joka pipoa neulota huipusta helmaan? Olen erästäkin myssyä purkanut ja pusannut toista tusinaa kertaa, ennen kuin olen saanut pipon päätä enkä ämpäriä myöten.

Maija meni maailmalle

Erään pienen ihmisen kainalossa oli tilaa mollamaijalle, mutta ei ketään halittavaksi sinne. Tein hänet.


Malli: muokattu SK 8/2003
Tarvikkeet: pala lakanakangasta ja kierrätysliinaa, erilaisia lankoja hiuksiin ja kirjailuun


Pikkupunttikin totesi hänet hyväksi.


Myllätessäni kaapinperukoilta lankaa mollamaijan tukkaan löysin tossun, jonka olin aloittanut kevyesti kolme vuotta sitten. Oli jo korkea aika saattaa työ päätökseen, ja virkkasin vilitossuna toisenkin töppösen valmiiksi.


Malli: ehkäpä tämä
Lanka: kolminkertaista villalankaa 14 vuoden takaa, kenties Floricaa
Virkkuukoukku: ehkä 6,0


Niiaan nätisti Sinille, joka muisti minua tällä:


En yleensä lämpene näille lätkille, mutta olkoon menneeksi tämän kerran.

Tunnustuksen saadessaan täytyy täyttää seitsemän pykälää, jotka ovat
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Kopsaa ja liitä kuva blogiisi.
3. Linkitä tunnustuksen antaja blogiisi.
4. Kerro itsestäsi 7 asiaa, joita muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle,
6. linkitä nämä blogiisi,
7. ja kerro heille tunnustuksesta.

Seuraa seitsemän suurta itsensäpaljastusta.
1. Popsin aamuin illoin lautasellisen puuroa
2. ja karkkia vain kerran viikossa, sunnuntaisin.
3. Vannoin vähän yli kolmikymppiseksi etten ikinä laita lapsia.
4. Juon sekä kahvia että teetä.
5. Tykkään siivota kissanvessoja.
6. Ryhdyin kasvissyöjäksi vasta 29-vuotiaana.
7. En kuulu Facebookiin tai Ravelryyn enkä aio pikku kummassa liittyäkään.

Läiskaisen etiketin Soilelle, siskoksille, villapataan, museotädille, maijulle ja kirsiärrälle. Tarttukoon kehen voi.