sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kymmenen vuotta! ja pitsipallo


Tikkunuottani täytti eilen ihan ohimennen kymmenen (!) vuotta. Täysien vuosien kunniaksi jäin mietiskelemään, mikä on henkinen neulepesäni, sielun villava satama, jonne aina neuloessa palaan, ja jotenkin löydän itseni aina täältä. Istun remonttipölyisellä lattialla, radiossa raikaa hittihöttö ja isäntä nikkaroi, nirskuu ja paukuttaa, ja me pulisemme niitä näitä. Aina on syyssunnuntai ja aikaa, lankaa ja ideoita loputtomasti, eikä kahvi kupissa vaju, Pandan maitosuklaa vähene, ja kaikki on tässä, alussa vasta. 

Missä on sinun neuleesi henkinen koti, missä sinun tikkusi tuikkivat; mihin sinä aina neuloessa kaipaat, palaat tai uneksit? 

Entisessä elämässä meillä oli joulunalusajaksi valopallo, jota olen jäänyt kaipaamaan. Uutta ei tahdo kaupasta löytyä, joten kokeilin tehdä sellaisen itse.



Malli: Neanomat -blogista
Lanka: ihanohut kalalanka ja nimetön akryylilanka kaksinkertaisena
Koukku: 3,5



Koukkusin ensin pyörylät ja sitten virkkasin ne sitten yhteen. 



Tärkkäsin pallon kovaksi tomusokeri-vesiseoksella ja pingotin ilmapallon (ja suhinapussin) päälle. Tärkissä hienosokeri olisi toiminut kenties paremmin - se olisi ehkä ollut läpikuultavampaa ja kevyempää - mutta ainakin pallosta tuli nyt niin tönkkösokeroitu ja kopakka, että se jaksaa kannatella valosarjaa.  



Paremman joulupallon puutteessa tämä on oikein kiva keittiökoriste! 

 

Pipariina on vuorostaan päässyt kaupungin parhaaseen päiväkerhoon, ja virkkasin tädeille lumihiutaleet kiitokseksi kerhosta, jossa tehdään onnellista lapsuutta. 



Malli: Virkattu lumihiutale kässämartoilta
Lanka: Kotiväki (?)
Koukku: 2,5

 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Koiria ja muita kuonolaisia


Monasti minulla on enemmän intoa kuin taitoa, ja niin nytkin. Kesken villatakin tikuttelun sieluni silmiin syttyivät koiralapaset, ja polte niin kova ja kirkas, että ne oli heti luotava puikoille.


Malli: oma
Lanka: Rubin Superwash ja arpajaisvoitto Otava
Puikot: 3,0 



Kirjoneuleen mallikerta muistutti alkuun kuhmupäistä kummajaista, kunnes kysyin jälleen apua isännältä. Hän on ennenkin pelastanut minut perustavanlaatuisilta käsityömokilta, avannut mm. kolmiohuivin logiikan, kääntänyt pihlajanmarjatertun oikeinpäin ja nyt neuvonut humanoidista hauvan.
 

Lumi hulmahti hetkeksi.
 

Tumppujen takaa kuristaa karvakamu, joita tehtailin enemmänkin.
 

Löysin kirpparilta huovutukseen sopivaa vuosikertalankaa, ja pitihän siitä äpöt muksuille tehdä - ja yksi itsellekin.


 Malli: oma
Lanka: Charlie Prisma ja jämälankoja kirjailuun
Puikot: 5,0, huovutus 40-asteen kirjopesussa
 

Puntti sai koiran ja vilitossu nallen. 



Pipariinan äpöllä on kissan sielu...



...ja minun ötökälläni kenties rusakon. Tai alpakan.



Kukkelikuu! 
 

 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Sukkasyksyn satoa - osa 2


Elokuun alussa julistettiin Suomi 100 vuotta -sukkakilpailu, jollaiseen osallistuin viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Innostuin taas kuin tikka tammenterhosta ja aloin tikuttaa. 

Ensimmäisenä syntyivät Kotia koko maa -sukat, joiden mallin sovelsin taannoisista Pispala-sukistani.  


Malli: oma
Lanka: Basic Hjertegarn (?)
Puikot: 3,0 


 Kaupunki vaihtui maaseutuun sukan kärjessä. 



Kantapään tein taas puolipatentilla.  



Resori on graniittia, vähän perusjoustinta koreampaa raitaa.
 
 

Sitten intouduin marjamatkalle. 



Malli: oma
Lanka: Svea Svarta Fåret
Puikot: 3,5



Poimin puikoille metsiemme mustaa kultaa ja jalokiviä: puolukoita, mustikoita, vadelmia, lakkoja (tai hillaa/suomuuraimia) ja mansikoita.



Resoriin nypytin lehtiä ja nuppuja.




Keriessäni luonnonväreillä värjäämiäni vyyhtejä pääni alkoi punoa korinpohjasukkia.




Malli:oma
Lanka: kasvivärjätty Rubin Superwash
Puikot: 3,0
 


Värit varresta varpaisiin ovat peräisin haavankuoresta, veriheltta- ja veriseitikistä, koivunlehdestä, kuivuneesta kielonlehdestä, samettijalasta, mesiangervosta ja nokkosesta.



Luonnonvärit sointuvat saumattomasti toisiinsa! 



Yhteiskuvassa vielä kaikki kolme kilpasukkaa: 


 Mutta sukkasyksy ei ollut vielä valmis: tein parit töppöset lahjaksi...


 ... ja anoppi pääsi marjamatkalle syntymäpäivänään.



Malli: yhä oma
Lanka: sama
Puikot: 3,5



Pistelin marjoja puikoille automatkalla Helvettiin; upealle kolulle, jonka soilta ötökkämiehemme vilitossu löysi ihka oikeita lihansyöjäkasveja! eli kihokkeja.


 Mummu ilahtui ylen hyväksi uusista sukistaan. 


 

Korinpohjasukat syntyivät kiitokseksi anopin ystävälle, joka on auttanut meitä syvimmän hädän hetkellä ja ilahduttanut hyvinä päivänä kantamalla kilotolkulla sieniä värjäysmateriaalikseni. 



Malli: oma
Lanka: kasvivärjätty Ruby Superwash
Puikot: 3,0



Värit varresta varpaisiin sain sekasienisopasta (pulkkosientä, haisuseitikkiä, tattia ym.), veriheltta- ja veriseitikistä, seitikkien jälkiväristä, samettijalasta, porkkanannaatista, lepänkävystä ja vuohenputkesta.
 


Ihanat!



tiistai 4. lokakuuta 2016

Sukkasyksyn satoa - osa 1


Elän hulvatonta sukkasyksyä. Tikkuni ovat tanssineet ja panneet jalkoja koreiksi elosta asti; laskeskelin, että parin kuukauden aikana olen päästänyt puikoiltani yhdeksän sukkaparia. Minulle se on paljon. 



Ensimmäisenä aloitin ja viimeisenä lopetin kotisukat muksuille. 



Malli: oma, mukailtu junasukasta
Lanka: Gjestalin Maijaa ja pätkävärjättyä Nallea
Puikot: 3,0



Pikkuneiti pipariinan sukista yritin tehdä kissat, mutta marsut taisin saada. 


Sukalla on sukan tahto.



Vilitossun töppösiin hain mallia hiirestä. 



Malli: sama kuin yllä  



Taisin melkein onnistua. 



Susi tuli puntin sukista, tai jokin koiraeläin. 



Malli: sama kuin yllä



Lyhensin vähän varsia, niin yksi kerä yksiväristä riitti näihinkin sukkiin.





 Koko tokka kuonokkaita!