keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Häiriintyneet herneet

Tikuttelin ammoin kummipojalle hernesetin, ja pitihän omalle versollekin nuttu kutaista. Kasvattelin palkoja valkeasta puuvillalangasta ja hankin sitten hyvässä uskossa marketista töpsän vihreää tekstiiliväriä:


Ällistys oli joltinenkin, kun väripadasta pulpahti nuttu kuin aurinko, tai keltuainen, tai voi voi kukkanen sentään!


Malli: oma
Lanka: viimekesäisen puseron jämäkeriä Avanti Cottonia (n. 160 g.) ja viisi metallinappia
Puikot: 4,0


Kaunis on toki keltainenkin, mutta hernenutun jujun se perin juurin vesittää. Korkeintaan paleltuneet tai pimeässä varttuneet versot voisivat näyttää etäisesti tältä:


Soitin sydämistyneen puhelun värin maahantuojalle, joka kertoi pakkauksen seisoneen marketin hyllyllä niin kauan, että keltainen väritarra oli kauhtunut, jolloin sen alta paistava sininen pahvikuori loi vaikutelman vihreästä. Virhe oli siis minun, mutta maahantuoja lupasi toimittaa korvaukseksi puketin vihreää.


Pikkupuntti ei virheestä/vihreestä piittaa, ja hänen rinnallaan kalpenee kuulu Naantalin aurinkokin.


Ompelin jälleen kesää vasten kepoiset villikset kaksinkertaisesta ribbineuloksesta.


Malli: jälleen kerran SK 1/2008
Tarvikkeet: n. puoli metriä 100 % villaneulosta ja kuminauhaa vyötärökujaan

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Mandariiniaurinko

Laitoin kälylle kantoliinan äitiyslomalahjaksi.


Malli: oma
Kangas: Nanson trikoota n. 5 metriä, jämäpala hääpukupellavaa




Puolitienmerkiksi painoin mandariiniauringon.