maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulunhyviä ja surun jyviä


Suru mursi perheemme toisena adventtina, kun jouduimme hyvästelemään sydämeni kissan, 13,5-vuotiaan Louhin. 
 

Kävin syksyllä savipajassa poikiemme kanssa ja tein siellä kissoillemme ruohoruukun, jonka antimia Louhi ei enää ehtinyt nauttia. Kuinka tyhjän tilan niin pieni kehrullakaarina voi perheeseen ja sydämeen jättää! Joukostamme on poissa paljon enemmän kuin yksi.



Murheellinen hiiri jäi kannon laidalle istumaan.


 

Hiiren lisäksi näpertelin savesta ketun,



vilitossu tekaisi sympaattisen siilin...



...ja puntti kotitontun. 




Kaverukset koossa.



Joulu joutui itkustamme piittaamatta. Neuloin lahjoja vain vähän. Äidille tein marjalapaset sukista tutulla kuviolla.



Malli: oma
Lanka: Svea Svarta Fåret
Puikot: 3,5



Rasat naulassa.



Veljeni sai kasvivärjäämistäni langoista kudotut sukat.



Malli: oma
Lanka: Novita Juhani, varren lanka värjätty poimulehdellä (ja lepänkävyn jälkivärillä), jalkaterän kuusenhavuilla
Puikot: 3,5



Varteen sommittelin nostetuin ja ristikkäisin silmukoin kuusipuun. Joustimen kuvioneule on kirjasta 400 Knitting Stitches ja jalkaterän Kauneimmat neulemallit -kirjasta.



Kälyni sai hämmennystä herättävät lapaset.



Malli: oma
Lanka: nimetön villalanka ja Seiskaveikka kaksinkertaisena
Puikot: 6,0
 

Hän veikkasi kuviota liekehtiviksi pääkalloiksi, vaikka ne ovat ilmiselviä nappeja! ...tai sitten kirjoneuleen kehittelytaidoissani on vielä vähän hiomista.
 

Viimeinen joululahja ei ehtinyt valmiiksi ennen aattoa.



Se ei suinkaan ollut tonttulakki, vaan pariton tossu, jonka kaveri valmistui joulupäivänä.



Seitsemän vuotta sitten tein isännälle Futuristiset kärhet -tossut, jotka on nimetty käsityökasvatuksen apparaatin mukaan. Ne ovat töissä yhä ahkerassa käytössä, ja isäntä kaipaili töppösiä myös kotiin.
 

Malli: oma, inspiraatio Ziinan kippurakärkitossuista (joiden kaavakuva ei älypuhelimella auennut)
Lanka: Trysilin Artic
Puikot: 6,0
Huovutus: ensin 40-asteisessa, sitten 60-asteisessa kirjopesussa



Tein tossuista aivan liian suuret, ja ensimmäisen konepesun jälkeen lähinnä nauratti. 
 

Toinen myllytys kutisti tupposet pituudeltaan passeliksi, mutta väljyyttä on ihan aivan liikaa.



Joka kuuseen kurkottaa, se vaimon syliin lankeaa.
 

Isäntä sen sijaan onnistui näpertelylahjassaan. Hän kehiteli legoista uuden kuoren pleikkarin ympärille, ja nyt poikiamme villitsee Maximum Security Penitentiary LegoStation 3! 




sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kymmenen vuotta! ja pitsipallo


Tikkunuottani täytti eilen ihan ohimennen kymmenen (!) vuotta. Täysien vuosien kunniaksi jäin mietiskelemään, mikä on henkinen neulepesäni, sielun villava satama, jonne aina neuloessa palaan, ja jotenkin löydän itseni aina täältä. Istun remonttipölyisellä lattialla, radiossa raikaa hittihöttö ja isäntä nikkaroi, nirskuu ja paukuttaa, ja me pulisemme niitä näitä. Aina on syyssunnuntai ja aikaa, lankaa ja ideoita loputtomasti, eikä kahvi kupissa vaju, Pandan maitosuklaa vähene, ja kaikki on tässä, alussa vasta. 

Missä on sinun neuleesi henkinen koti, missä sinun tikkusi tuikkivat; mihin sinä aina neuloessa kaipaat, palaat tai uneksit? 

Entisessä elämässä meillä oli joulunalusajaksi valopallo, jota olen jäänyt kaipaamaan. Uutta ei tahdo kaupasta löytyä, joten kokeilin tehdä sellaisen itse.



Malli: Neanomat -blogista
Lanka: ihanohut kalalanka ja nimetön akryylilanka kaksinkertaisena
Koukku: 3,5



Koukkusin ensin pyörylät ja sitten virkkasin ne sitten yhteen. 



Tärkkäsin pallon kovaksi tomusokeri-vesiseoksella ja pingotin ilmapallon (ja suhinapussin) päälle. Tärkissä hienosokeri olisi toiminut kenties paremmin - se olisi ehkä ollut läpikuultavampaa ja kevyempää - mutta ainakin pallosta tuli nyt niin tönkkösokeroitu ja kopakka, että se jaksaa kannatella valosarjaa.  



Paremman joulupallon puutteessa tämä on oikein kiva keittiökoriste! 

 

Pipariina on vuorostaan päässyt kaupungin parhaaseen päiväkerhoon, ja virkkasin tädeille lumihiutaleet kiitokseksi kerhosta, jossa tehdään onnellista lapsuutta. 



Malli: Virkattu lumihiutale kässämartoilta
Lanka: Kotiväki (?)
Koukku: 2,5

 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Koiria ja muita kuonolaisia


Monasti minulla on enemmän intoa kuin taitoa, ja niin nytkin. Kesken villatakin tikuttelun sieluni silmiin syttyivät koiralapaset, ja polte niin kova ja kirkas, että ne oli heti luotava puikoille.


Malli: oma
Lanka: Rubin Superwash ja arpajaisvoitto Otava
Puikot: 3,0 



Kirjoneuleen mallikerta muistutti alkuun kuhmupäistä kummajaista, kunnes kysyin jälleen apua isännältä. Hän on ennenkin pelastanut minut perustavanlaatuisilta käsityömokilta, avannut mm. kolmiohuivin logiikan, kääntänyt pihlajanmarjatertun oikeinpäin ja nyt neuvonut humanoidista hauvan.
 

Lumi hulmahti hetkeksi.
 

Tumppujen takaa kuristaa karvakamu, joita tehtailin enemmänkin.
 

Löysin kirpparilta huovutukseen sopivaa vuosikertalankaa, ja pitihän siitä äpöt muksuille tehdä - ja yksi itsellekin.


 Malli: oma
Lanka: Charlie Prisma ja jämälankoja kirjailuun
Puikot: 5,0, huovutus 40-asteen kirjopesussa
 

Puntti sai koiran ja vilitossu nallen. 



Pipariinan äpöllä on kissan sielu...



...ja minun ötökälläni kenties rusakon. Tai alpakan.



Kukkelikuu! 
 

 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Sukkasyksyn satoa - osa 2


Elokuun alussa julistettiin Suomi 100 vuotta -sukkakilpailu, jollaiseen osallistuin viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Innostuin taas kuin tikka tammenterhosta ja aloin tikuttaa. 

Ensimmäisenä syntyivät Kotia koko maa -sukat, joiden mallin sovelsin taannoisista Pispala-sukistani.  


Malli: oma
Lanka: Basic Hjertegarn (?)
Puikot: 3,0 


 Kaupunki vaihtui maaseutuun sukan kärjessä. 



Kantapään tein taas puolipatentilla.  



Resori on graniittia, vähän perusjoustinta koreampaa raitaa.
 
 

Sitten intouduin marjamatkalle. 



Malli: oma
Lanka: Svea Svarta Fåret
Puikot: 3,5



Poimin puikoille metsiemme mustaa kultaa ja jalokiviä: puolukoita, mustikoita, vadelmia, lakkoja (tai hillaa/suomuuraimia) ja mansikoita.



Resoriin nypytin lehtiä ja nuppuja.




Keriessäni luonnonväreillä värjäämiäni vyyhtejä pääni alkoi punoa korinpohjasukkia.




Malli:oma
Lanka: kasvivärjätty Rubin Superwash
Puikot: 3,0
 


Värit varresta varpaisiin ovat peräisin haavankuoresta, veriheltta- ja veriseitikistä, koivunlehdestä, kuivuneesta kielonlehdestä, samettijalasta, mesiangervosta ja nokkosesta.



Luonnonvärit sointuvat saumattomasti toisiinsa! 



Yhteiskuvassa vielä kaikki kolme kilpasukkaa: 


 Mutta sukkasyksy ei ollut vielä valmis: tein parit töppöset lahjaksi...


 ... ja anoppi pääsi marjamatkalle syntymäpäivänään.



Malli: yhä oma
Lanka: sama
Puikot: 3,5



Pistelin marjoja puikoille automatkalla Helvettiin; upealle kolulle, jonka soilta ötökkämiehemme vilitossu löysi ihka oikeita lihansyöjäkasveja! eli kihokkeja.


 Mummu ilahtui ylen hyväksi uusista sukistaan. 


 

Korinpohjasukat syntyivät kiitokseksi anopin ystävälle, joka on auttanut meitä syvimmän hädän hetkellä ja ilahduttanut hyvinä päivänä kantamalla kilotolkulla sieniä värjäysmateriaalikseni. 



Malli: oma
Lanka: kasvivärjätty Ruby Superwash
Puikot: 3,0



Värit varresta varpaisiin sain sekasienisopasta (pulkkosientä, haisuseitikkiä, tattia ym.), veriheltta- ja veriseitikistä, seitikkien jälkiväristä, samettijalasta, porkkanannaatista, lepänkävystä ja vuohenputkesta.
 


Ihanat!