lauantai 22. joulukuuta 2007

Kolmas kerta toden sanoo

Ystäväni aito ja alkuperäinen kotilopipo hukkui pian valmistumisensa jälkeen, ja loin hänelle teekannun ääressä luppolangoista uuden. Mutta alkuperäistä ei ystävän mukaan korvannut mikään, joten tikutin hänelle toiveesta vielä yhden ja päätin, että kolmas kotilo toden sanoo:


Tiedot samat kuin aiemmin.


Ja maa on musta kuin tontun tossu.


Tänä vuonna olen ollut ällistyksekseni kaukaa viisas ja luoskennellut joululahjoja pitkin vuotta; ensimmäiset valmistuivat pian juhannuksen jälkeen. Niinpä aikaa on ollut väsätä kotiinkin jotain nättiä:


Malli: Novita Talvi/2007
Lanka: 2-kertainen virolainen hahtuva ja lehdissä 2-kertainen ohut Pirkka
Virkkuukoukku: 6,0
Muut: vähän kaarnaa, pahvia ja paperinarua

Pohjana on elämäni ensimmäinen risukranssi, joten rinkulan ryhdittömyys ei ole varsinainen taiteellinen tehokeino, vaan tapahtui käytännön sanelemasta pakosta.

Huopakukkasten kanssa veteen sujahti myös kolme kalaa (joista yksi on jo uiskennellut uuteen kotiinsa):


Malli: omasta päästä
Lanka: virolainen hahtuva 2-kertaisena
Puikot: 6,0

Yksi pääsee omaan joulukonttiin ja kaksi muuta matkaavat kaveriperheisiin, joihin on tassutellut pieni viiksekäs seremoniamestari. Käsittelin huopakalat vielä lanoliinilla, jotta ne saisivat vipinää karvaisiin kinttuihin. Ainakin meillä villantuoksuisen hahtuvan kanssa mennään kotileikkiä niin että pölisee ja kiekkoja hoidetaan hengiltä kuin parempiakin pentuja.

Seuraavaksi puikkoni alkavat ahmia näitä nuudeleita:


Kädentaitoja kai nämäkin; joulukukka-asetelmat itselle ja läheisille:


Näiden ja tämänvuotisen joulutervehdyksen (joita ja ärräpäitä näpersin muuten kokoon hätäiset 29 kpl!) myötä toivotan kaikille lämmintä joulunaikaa ja kutinoita koittavaan vuoteen:

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Karpalo

Kohtasin tuiki tutun tunteen odottamattomassa yhteydessä: tyhjänpäällisen paniikin, joka valtaa minut yleensä silloin, jos lukulamppuni alla ei ole mitään kirjaa nautittavaksi. Olimme lähdössä kyläsille veljeni luo, ja edessä oli aimo automatka eikä mitään neulottavaa! Kääk! Pienoisessa paniikinpuuskassa mylläsin lankakätköistäni viime jouluna hamstraamani seiskapeikot ja netistä ohjeen, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa ja Maaru tikuttaa. Matka luisti muikeasti karpalotakin tahdissa:


Malli: Garnstudion A-linjainen takki
Lanka: Seiskaveikka kaksinkertaisena n. 750 g.
Puikot: 7,0


Napinlävet luiskahtivat vahingossa miehiselle puolen ja kauluskin jäi lyhemmäksi, kun langanpää alkoi häämöttää, vaan väliäkö hällä. Takista tuli ihanan kirpakka, ja taatusti tämän joulun hitti!


Kässymessuilta kähvelsin idean virkattuun, tärkättyyn seinävaatteeseen:


Malli: Tähtien mallit SK 11-12/06, Virkkausmalleja-kirja, Novita 4/2007 ja oma
Lanka: jokin hento valkoinen
Koukku: pauttiarallaa 2,0

Kokeilin ensi kertaa eläissäni tärkkäämistä, jotta seinävaate pysyisi pontevana ovessa ja kilkattelisi iloa tulijoista. Kellon sisällä kun on pieni kulkunen.

Kusti on polkenut Nonnan arpajaisvoiton perille, joten voin viimeinkin vilauttaa loput messusaaliini:


80-luvun muodista minulla ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa, mutta yhtä keksintöä jumaloin ja käytän yhä päivittäin: hiusdonitsia! Sillä on helppo sitaista tukka taakse kun elämä on edessä, ja hukkaan lenksuja useammin kuin sukkia. Markan hämmentävän härvelin nähtyäni aloin haamailla, että ollapa moinen vekotin, niin tehtailisin donitseja... Kunnes hoksasin, että ollapa puikot! niin ans olla myös hiusrenksu:


Malli: oma
Lanka: Isoveli
Puikot: 5,0

Munkki on ollut päässäni koko päivän, ja palvon sitä.

Loppuun en malta olla esittelemättä kässykuumeen leviämisestä aiheutuvia seuraamuksia:



Kummiteltavani äiti on hurahtanut kotiloihin, ja soveltanut sujuvasti myös Silmukatin tuunausideaa:

perjantai 30. marraskuuta 2007

Pannuille myssyjä

Näinä mätinä päivinä, jotka eivät valistu sitten millään (paitsi jo pikkuisen lumella), syntyi harmaja kivikruunu ja liina:


Malli: Myssy SK 10/2007, huivi Mielityn elegantti Nuolitanssi
Lanka: 2 vyötteetöntä mohairvyyhtiä Menitasta, 1 m. kapeaa samettinauhaa
Puikot: 5,0


Tikuttelin tanssin puolta kapeampana kuin mitä ohjeessa, sillä lankaa oli yhtä niukalti kuin kaulaani. Mössä on malliltaan sama kuin kanervakruunu. Harmajasta tuli heti lempisettini.


Nuoremmilla sisaruksilla tuntuu olevan taipumuksena muutella maailmaa ja varsinkin kortteeriaan. Veljeni teki sen taas kihlattunsa kanssa. Koska hän muistuttaa teenlatkinnasta päätellen lähinnä kävelevää samovaaria, päätimme ottaa tilaisuudesta vaarin ja tukea teepannulla hänen harrastustaan. Ja täytyyhän kannulla koti olla. Syntyi teetupa:


Malli: oma
Lanka: virolainen hahtuva, n. 100 g., vähän Ainoa koristeluun
Puikot: 6,0
Huovutus: 40-asteen kirjopesuohjelmalla


Nimesin töllin kieli poskessa teetuvaksi, sillä minulle tuolla sanalla on pakkaskaiku, ratisevan autiot raitit ja ainoa paikka lämmitellä perjantai-illan viipotteessa.


Pitäköön tupa lämmön ja lemmen kun vistot viimat ja kolakat lyövät loukkua seiniin.

Ja vielä yhdestä myssystä; kurkatkaapas, kuinka pieteetillä Silmukatti on etanapipaani tuunannut!

maanantai 26. marraskuuta 2007

Arpa on lyöty

Kiitos kaikille arpailijoille & ajattelijoille; kokemuksistanne on mieluista (ja monasti etäisesti tuttua) lukea! Arvat on nyt innokkaan kissanhännän avulla sekoitettu ja voittaja lyöty:



Onnea Nonna! Lähetätkö minulle yhteystietosi, niin laitan jotain pientä ja perin matalaa (suorastaan litistettyä) tulemaan. Eemelini on maaru miukumauku pp piste inet piste fi, ja kaikki välit pois.

Ja vielä juhlakukka voittajille, Nonnalle ja minulle. Olen luonut tikkunuotillani (niillä käsinkosketeltavilla ja virtuaalisella) hurjasti uskoa ja elämänsisältöä vaikeaan vuoteeni. Olkoon tuleva vuosi onnellisempi, ja vähintään yhtä tuottelias!

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Helmipanssari ja arvanheittoa

Tiedättehän sanonnan, jonka mukaan suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä neulojan miehellä villoja? Koko blogihistorian aikana olen vetänyt tikkunuotasta ukkokullalleni yhden ainoan pipan, eikä sekään mennyt pitoon hämmentävän nännikärkensä tähden. Syynä niukkaan tuotantoon ei ole ollut laiskuus vaan isännän tuikitarkka tyylitaju, johon vetelät, lerpottavat neuleeni eivät ole oikein istuneet.

Sinnikkään tivauksen seurauksena isäntä alkoi kuitenkin puhua kotitakista. Junnasin aluksi vastaan, sillä ikkunamme ovat etelään ja oravanpesässämme kesät talvet lämmintä vähintään +24 astetta. Ihmiset tarkenevat täällä vallan hyvin ilman fyllinkiä - kissoillahan villatakki on tyyliseikka. Tämä Kauneimpien käsitöiden kamelinvärinen jakku ja tuplahelmineule alkoivat kuitenkin yllättäen soida yhteen ja innoittaa:


Niin syntyi mittatilaustyönä helmipanssari - isännän mukaan kun takin pinta on yhtä ketjupanssaria:


Malli: oma
Lanka: 2-kertainen Seitsemän veljestä, n. 700 g.
Puikot: 7,0


Takki onnistui kuten toivottiin (muttei ollenkaan odotettu), ja miellyttää suureksi ilokseni myös isäntää - häntä jopa enemmän kuin minua. Silmissäni on tikkuja ristissä ja katselenkin karsastaen, kuinka helmineule vetää vinoon, taskut lerpottavat ja hihansuut kupruilevat.



Mainio maku apunaan isäntä valitsi nasevat napit helmineuleeseen - mistäpä muustakaan kuin helmiäisestä:


Meninpä minäkin messuille, mutta tällä kertaa holtti (ja hyvä seura) mukana. Viime vuoteen verrattuna ostokseni olivat suorastaan maltilliset - joku voisi sanoa jopa säälittävät: juuttinarua, lenkkimohairia, kynttilänsammutin ja ruusukristallia.


Jotain muutakin tarttui mukaan, mutta se on vielä salaisuus, sillä...

Tikkunuottani täyttää marraskuun lopussa vuoden!

1-vuotissynttärin kunniaksi pykään pystyyn ARPAJAISET. Viskaa arpasi kommenttilootaan, ja kerro jokin käännekohta neulojan/kutojan/virkkaajan/askartajan/luojan urallasi. Se voi olla jokin tekele, kapine tai vaikkapa sisäinen oivallus, joka osoitti sinulle jotain merkittävää käsitöistä, itsestäsi taikka maailman tilasta. Jos valinta tuottaa vaikeutta, voit kertoa monta, kuten minä:

1. Ensimmäinen merkittävä taite oli Kuparikukka, joka kasvatti minulle lehmänhermot ja opetti, ettei purkaminen ole pahasta, vaan ainoastaan edellytys etenemiselle. Sitä ennen olin tavoitellut lähinnä lopputulosta, mutta kuparikukka opetti nauttimaan itse prosessista.

2. Kuoma puhalsi minut pullolleen antamisen iloa. Olin toki sitä ennenkin kötöstellyt kokoon lahjoja, mutta Kuomaa oli varmaan hauskempi tehdä kuin saada. Apsu ja Vaaksiainen jatkoivat sen tassunjäljillä.

3. Suklaapisara oli ensimmäinen omalla ohjeella mittojen mukaan neulottu (ja täydellisesti onnistunut) työ, ja siihen tilasin langat ensi kertaa nettikaupasta. Helmipanssari porhaltaa perässä.

4. Ikaros liitti minut määrittelemättömällä tavalla muiden neulojien ketjuun, osaksi suurempaa kehystä ja elävää perinnettä.

Osallistumisaika päättyy maanantaina 26.11., joka on Tikkunuotan virallinen syntymäpäivä. Arvanheittäjäin kesken vedän tikkunuotasta esiin jotain pientä ja pehmoista.

Ja vielä vinkkaus kaikille kissaihmisille ja -neideille; käykääs äänestämässä vuoden Lokikollia! Velho ottaa myös osaa ja hurmaa luontaisella charmillaan siellä sun täällä, josta löytyy mirkkujemme fanklup ja muuta kissankultaa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

Kanervakruunu ja karvetta

Ystäväni saavutti Suuren Unelman (joka oli sitä kerran minullekin), ja onni hänen edestään tikahtaa myös minua. Koska huipulla tuulee ja päätä voi palella, neuloin kanervakruunun kalleimpansa suojaksi:


Ohje: mukailtu SK 10/2007
Lanka: Novitan Pop (70 % akryylia, 30 % villaa), kulutus n. 120 g.
Puikot: 6,0


Harjoitin jälleen purkamisen jaloa taitoa, sillä ohjeen mukaan neulottu myssy läpötti niskassa velttona kuin viholaissäkki. Neuloin siis pääastian 5 cm lyhemmäksi kuin ohjeessa, ja nyt niska on nätti ja sentään säällinen:


Ja vielä vähän värjäystä! Porkkanasormiystäväni intoutui noitakeitoksistani siinä määrin että haudutteli koekeittiössään karvesoppaa. Hän sai niin sievää vihervää, että minunkin oli pakko kokeilla ja latoa kattilaan kerroksittain karvetta ja purettamatonta lankaa (Seiskaveikkaa). Tulos oli toista kuin odotin:


Ja mikähän kohta noissa vyyhdeissä mahtaa olla vihreää?

Vasemmanpuoleiset langat ovat tympeää ruskeaa, ja ne tummuivat läikikkäiksi samassa hauteessa jäkälän kanssa. Oikeanpuoleista, elttaisenkellasta lankaa hauduttelin siivilöidyssä väriliemessä tunnin verran keiteltyäni karvetta ensin kolme tuntia. Tekipä kannatuksen.

sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Kutinoita

Kotimme suurmullistuksen jälkeen olemme pikku hiljaa uusineet sisustusta ja olohuone alkoi kaivata arvoistaan mattoa. Kun sellaista ei mattokaupoista löytynyt, päätin että itsehän sitä pitää ottaa sukkula kauniiseen käteen ja sujutella, ja tällä viikolla sitten soittelin kangaspuita niin että roiki. Syntyi salmiakkisuklaamatto:


Kerta oli ensimmäinen eläissäni, ja lopputulos löi aloittelijan ällikällä niin että paukahti! Huimuuksissani haukkasin heti aimo palan suklaalevyä ja valitsin leveimmän mahdollisen eli 180-senttisen loimen. Tuttuni alkoivat turista ja pikkuisen pelotella, että meinaatkos saada jäljestä tasaista ja reunatkin suoraan, mutta käsityöohjaaja tyynnytteli, että teet vain kuten käsketään, niin hieno siitä tulee. Ja tuli paljon enemmän: täydellinen! Laidat ovat suorat kuin suklaalevyssä ja Maarunkone on käynyt tasaisesti, pursottanut joka lohkon virheettä.


Kuteita etsin pitkään ja hartaasti, jotta löysin juuri sopusävyisää, suklaaseen (eikä oranssiin) taittavaa ruskeaa. Lopulta ne löytyivät Lappajärven värjäämöstä, jonka kuteita Parkanon kehräämö toimitti kudinpaikkaani varsin sopuhintaan.

Kissa arveli taas itseään malliksi, ja hän totta tosiaan sopii sisustukseen - vai olisiko sisustus sitten kuitenkin valittu sävy sävyyn karvaisten sohvatyynyjen kanssa? Kotimme värimaailma on ihmeesti alkanut taittaa ruskeanmustaan ja siniharmaaseen...


Kutimakärpänen puraisi lujasti, ja alan jo nähdä kaikkialla lankaa ja lointa; hiuksista saisi hennon kaitaliinan, juuttinarusta eteisenmaton ja muovipusseista verannan alusen. Joten kaino toive tutuille ja kylännaisille; jos olette heittämässä pois vanhoja lakanoita, lumppuja, verhoja, pyyhkeitä tai vaikkapa kahvipaketteja, niin älkää heittäkö, vaan viskatkaa ne minulle! Värilläkään ei ole väliä, sillä puuvillaa voi värjätä sävy sävyyn sielun, sisustuksen tai kissojen kanssa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2007

Joulu on taas

... ainakin lahjojen määrästä päätellen. Alkuun yhden sortin tonttupipa:


Ystävän alkuperäinen kotilopipa meni mieronteille, joten kutisin hänelle eräänä iltapäivänä teepannun- ja puheenporinan ääressä uuden etanapipan:


Malli: oma
Lanka: Novitan Rustika, vajaa 100 g.
Puikot: 6,0


Isoksi ilokseni etanapipa on alkanut lisääntyä toistenkin tikuilla, ja uusista nilviäisistä on aina eri metka saada havaintoja!

Olen jo vuoden päivät pyhitellyt lankoja kälykkään huiviin, ja elokuussa Kissankello viimein puhkesi puikoillani kukkaan:


Malli: Mielityn iki-ihana Kellokukka
Lanka: Kitten Mohair, himpun päälle 150 g.
Puikot: 5,0

Syntymäpäivä (joka tosin oli jo syyskuussa) oli hyvä syy ojentaa kälykkäälle kukkanen:


Syvästä, hyvästä hymystä päätellen lahja oli mieleinen:


Myös veljeni täytti vuoden lisää, ja hänelle tumputin (kuten isäntä harrastustani ilkamoi) tumput:


... jotka ovat samalla räpikkäät:


Ohje: jokin vanha Pirkka
Lanka: sekä Novitan Nalle että virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 6,0
Huovutus: ensin 40-asteisessa kirjopesuohjelmassa, sitten 60-asteisessa

Viron villat kotiutuivat viimein:


En lakkaa ällistelemästä, kuinka paljon täyttä villaa lahden takaa parilla kympillä saa! Puikkoni alkoivat heti hotkia hahtuvaa ja tulostaa veljelle pipoa, ja niin syntyi vaaksiainen. Toukkamuodossa hän oli aika hölmäkkä:


... mutta peseytyi ellei perhoseksi, niin komeaksi kuoriaiseksi kuitenkin:


Malli: Pirkka 11/2006
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 6,0
Huovutus: 40-asteisella kirjopesuohjelmalla


Tämä on jo toinen vaaksiainen jonka teen, ja tuskin jää viimeiseksi, sillä niin veikeä ja eloisa heppu hän on:


Väritkin jakautuivat aivan sattumalta symmetrisesti suhteessa korvaläppiin ja lakeen:


Nyt kelpaa kuuran tulla ja härmän härnätä, sillä vaaksiainen pitää veljen tärkeimmän pääoman eli ajatukset sulana ja sutjana.