lauantai 30. joulukuuta 2017

Sukka irti! eli jouluruusuja ja kettukarkkeja - osa 2


Joskus lanka loihtii esiin mallin ja malli mielii juuri sille oikealle lahjansaajalle.

Joulukuussa ryhdyin monen muun mukana KAListelemaan Taimitarhan joulukalenterisukkia. Luonnonvalkoinen Seiskaveikka alkoi supatella ruusunpunaista kaverikseeen, ja siitä se ajatus sitten versoi: neuloin jouluruusut vanhalle naapurillemme Maijalle.



Malli: oma
Lanka: Seiskaveikkaa ja jämälankoja
Puikot: 3,5



Intouduin neulomaan samanlaiset muksujen omalle kukkamummulle, ja parhaimmillaan minulla olikin kaksi paria jouluruusuja kesken.
 

Resorin ja jalkaterän sydämet tein Taimitarhan ohjeen mukaan.



Anopin sukissa on viisi ruusua nilkassa...



...ja Maijalla kuusi.

 

Oma äitini sai myssyn, jollaisen neuloin hänelle viimeksi vuosikymmenen alussa ja joka on siitä pitäen ollut luottolakkina joka talvi.



Malli: Pipo on pop
Lanka: Novitan Puro
Puikot: 5,0



Ensin kitkutin pipon kokoon 70 silmukalla, kunnes totesin sen liian napotukseksi ja purin koko höskän resoriin asti. 80 silmukalla (resori 70 s.) myssystä tulikin sitten just eikä melkein passeli!



Ihana pikkuneiti pipariina suostui malliksi.



Kummipojalle neuloin aikas makeat sukat.



Malli: kettukarkkisukat Kardemumman talon mukaan
Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3,5



Sukat olivat ilmeisen näköiset, sillä vilitossun kielelle herahti kettukarkkihimo kutomukseni ääressä.



Joulukalenterisukatkin valmistuivat tapaninpäivänä.



Malli: Taimitarhan (Niina Laitisen) joulukalenterisukat
Lanka. Seiskaveikka
Puikot: 3,5



Taimitarhan naamis-ryhmä on hyvin aktiviinen, ja ilman sitä moni jippo olisi putoillut puikkojeni ohi. Oma suosikkini on Suomen 100-vuotispäivänä julkaistu lippurivi, jonka hoksasin tehdä sinisellä muiden esimerkistä. Myös lahjapakettien punaiset nauhat ovat hauskat.



Kyllä näillä kelpasi mummulaan tapaninpäivänä ajella.



Joulunpyhinä innostuin pörräämään kissanpedin vanhoista lastenvaatteista ja vanuneesta villapaidasta.



Malli: oma käsivara
Kangas: kaksi villapaitaa ja yksi huppari



Maisema-applikaatio somistaa muhkeaa laitaa.

 

Ehkäpä tähän saadaan vielä täytettä!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Sukka irti! - osa 1


Syksynkähmään minuun tarttui ankara kirjoneulesukkakuume. Kun itse en tepposia juuri tarvitse, ryhdyin tikuttamaan niitä muille. 

Veljeni läksi vaimonsa kanssa poronsyötiksi Lappiin juuri parahiksi joulun alla, ja törmättyäni pari kertaa netissä Moose Parade -sukkiin minun oli suunniteltava heille oma poroparaati.



Malli: oma
Lanka: Käsityölanka
Puikot: 3,0 (?)



Ensin neuloin rouvan sukkasiinit.


 
 

 Sitten oli vuorossa veljeni siro numeron 46 numeron lapikas.





Käärin ensimmäiset joululahjat pakettiin jo marraskuun puolivälissä, ja sitten se oli menoa: marras-joulukuun tikutin pelkkiä joululahjoja muille. Minulle itselleni se on merkki siitä, että selvisimme maailmanlopusta 2,5 vuotta sitten - minulla on taas aikaa, halua ja energiaa neuloa kaunista muille eikä ainoastaan itselle ja omalle perheelle. 



En saanut vielä tähdistä kyllikseni, vaan innostuin piirtelemään sukkamallin sielunsiskolleni 25 vuoden takaa. Hänen sydämeensä mahtuvat kaikki eläimet karvoihin katsomatta, mutta suurin pilttuu siinä on varattu suomenhevosille, ja neuloin hänelle Tähtilaukat. 



Malli: oma
Lanka: Alize
Puikot: 2,5



Suomenhevosen kaveriksi neuloin linnun ja sydämen.





Ettäs näistä tulikin nätit!



Harmikseni isännälle synttärilahjaksi tikuttamani sukat ja joululahjaksi valmistuneet töppöset ovat kuluneet ahkerassa käytössä puhki. Korjasin asian Pispala-sukilla:

 
Malli: oma
Lanka: Janne
Puikot: kenties 3,0
 

Kaupunkikuvan suunnittelin alun perin ystäväpariskunnan sukkiin.

 

(Pahoittelen kämäsiä kuvia. Joulukuun valo on niin kovin hauras.)

 

Myös tepposet, eli futuristiset kärhet tikutin uusiksi:



Malli: oma
Lanka: Sportsgarn kaksinkertaisena
Puikot: 7,o
Huovutus: ensin 40-asteen ja sitten 60-asteen kirjopesussa



Isäntä on tepposiinsa ylen tyytyväinen!



Sukkasiini jatkuu ensi numerossa...

lauantai 25. marraskuuta 2017

Sukkakuumetta ja kollektiivirunoutta


Syksyllä tikuilleni tarttui ankara sukkakuume. Puikkoni kihisivät kirjoneuleelle ja uneksin kuvioista, joista silmu silmulta puhkeaisi sukka kuin soma kukka. Into oli piukemmassa kuin taito, joten ensimmäisestä harjoitelmasta tuli vähän tämännäköinen: 



Mall: osimoilleen oma, apuja Fair Islen neulemallit -kirjasta
Lanka: kasvivärjättyä sukkalankaa
Puikot: 3,5



Kuvio on kummassakin sukassa sama, värit vain vaihtelevat.



Resoria pyörittelin pikku palmikolle ja kantapäät tein puolipatentilla.



Kuin tilauksesta Muita Ihania kutsui mukaan neulomaan marrassukkia!
 

Malli: Muita ihania -blogin Marrassukat
Lanka: Nallea, Maijaa, nimettömiä sukkalankoja
Puikot: 3,0
 

Nämä ovat elämäni ensimmäiset KAL-sukat. Minä kans kun kaikki muutkin!





Mausteisissa väreissä on jo ripaus joulua.



Äitini täytti vuosia, ja kun veli vaimonsa kanssa tuli kylään, keksin huippuidean lahjaksi: kollektiiviruno kassissa!
 

Ensin jokainen meistä kirjoitti (tai kirjoitutti) lapulle sanan, joka muistutti äidistä/anopista/mummusta: koti, kiva, mustikkapiirakka... Laput hatutettiin, jokainen nosti sanan ja loihti lauseen sen lauseen.
 

Laittelimme tuumat uuteen uskoon ja kukin kirjoitti tai piirsi omansa lahjakassiin.


(Pahoittelen kehnoja kuvia kautta linjan. Sellaiset kuvat kuin marraskuu: hämärät ja suttuiset.)

Taas vaihtuu nuottani vuosi: huomenna täyttyy jo 11 vuotta bloginpitoa! Ja yhä silittelen keriä haltioituneena kuin ne olisivat täynnä onnea, jota minä saan purkaa puikoilleni silmukan kerrallaan. Meillä on käsillä lahja, totisesti!