sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Maailman lopussa

On tapahtunut jotain sanoinkuvaamattoman hirvittävää.

Kotimme paljastui moniongelmaiseksi hometaloksi, josta pakenimme apen asuntoon maaliskuun alussa. Tiskit jäivät pöydälle, kukat maljakkoon, ja kaikki, ihan kaikki jäi. Aluksi yritimme puhdistaa vaatteita, lasten leluja ja käyttötavaroita, mutta tuloksetta: sädesienten toksiinit ovat imeytyneet muoviin, tekstiileihin, paperiin, huonekaluihin, kodinkoneisiin jne., ja aiheuttavat ärsytysoireita väliaikaisasunnossakin. Ne oli pakko hävittää.

Koko irtaimistomme on käyttökelvoton, mukaanlukien kaikki käsityötarvikkeet ja -materiaalit: 2 ompelukonetta, 8 banaanilaatikollista lankoja (osa itse kasvivärjättyjä), 5 laatikollista kankaita (pääasiassa Nanson trikoota, pellavaa ja retrokankaita), pyöröpuikot, muoviset sukkapuikot ja virkkuukoukut, hyllymetreittäin käsityökirjoja ja -lehtien vuosikertoja ja viimeisimpänä Toikan kangaspuut, jotka helmikuussa ehdin ostaa pilkkahintaan. Puhumattakaan sadoista käsitöistä, joita olen vuosien varrella itselle ja lapsilleni rakkaudella valmistanut.

Kuvaamatta jäi kaksi vuotta neuloskelemani, nappeja vaille valmis kaarrokevillatakki, ja puntille toiveesta neulottu raitavillapaita, johon hän itse valitsi värit ja odotti koko talven ylleen.

Olen saanut lahjoituksena puikkoja ja lankoja ja  neulonutkin jo sukat ja jotain pientä. Alussa ehdin virkata kotitossut, kunnes selvisi, että langat oli ostettu homeiselta kirpputorilta, joten tossut pääsivät käytön sijasta roskiin. 

Ostin uuden, nasakan ompelukoneen (Pfaffin Smarter 160s) ja aloin ommella pikku pipariinalle uutta peppimekkoa, jollaisen tein hänelle 1-vuotislahjaksi. Tahtoisin toki jatkaa tikkunuotan pitoa, mutten tiedä miten se on mahdollista; missä ja millä tietokoneella. Nyt olemme kodittomia ja kaikki, ihan kaikki on hankittava uudelleen. Kotivakuutus ei korvaa homevaurioista latiakaan.

Maailmamme on lopussa ja uusi väkisin alkamassa, enkä lainkaan tiedä millainen.