Tikkunuotassa jonottaa useampikin kesäneule esittelyä, mutta kun tytär esittää kainon toiveen, saa kaikki muu väistyä! Silloin töltätään yksissä tuumin lankakauppaan, silitellään keriä kuin pehmoeläimiä ja valitaan sileimmät ja somimmat päältä ja päätetään mitä tehdään.
Tyttö näet pyysi eräästä nimeltämainitsemattomasta kiinalaisesta verkkokaupasta kissapipoa, jonka kuvan nähdessäni tuumasin itsevarmuuta uhkuen, että tuohan on ihan helppo itse virkata ja tulee halvemmaksikin! No eikä ollut, eikä tullut.
Malli: netistä apinoitu
Lanka: Kolmatta kerää Bommix Bamboota
Koukku: 4,0
Ensinnäkin inhoan virkkaamista, koska jokaista langanmutkaa on silmä kovana tarkattava, ettei se karkaa, huku tai hajoa näinkin löyhäkierteistä lankaa vääntäessä. Toiseksi en kuuna kullan valkeana saa pipon silmukkalukua täsmäämään päänympäryksen kanssa.
Purkamiseksihan homma nytkin meni, mutta yllättävän vähän, ja sitten oli vain lusittava jokaikinen kierros loppuun mm. Yyterin rannalla. Tunnustettakoon, että virkkauskärsimys kääntyi ajoittain nautinnoksikin.
Ja kuinkas sitten kävikään?
Lanka loppui tietenkin kesken. Mutta haa! kaukaa viisaana olin ostanut keriä kaksi kumpaakin väriä. Niin tytär sai hittipipon päähänsä ja hyrisi mielihyvästä kuin pieni onnellinen orava, ja minä koin pitkästä aikaa äitiyden tähtihetken ja halisateen sydämen päälle.
