Napersin Näpsän puutyökurssilla saaristolaisarkun.
Lutrasin Uulatuotteen väripigmentin kanssa tuon pitkää & tämän lyhyttä tavoitellessani juuri oikeaa mummolanseinänsinistä. Lopulliseen väriin tupsahti kuitenkin inan liikaa vihreää, joten lopputulos on vienosti välimerellinen.
Lankalavastuksesta huolimatta kirstu taitaa päätyä lelulaatikoksi puntille.
Arkku vartoi saranoitaan ja ruuveja toista viikkoa.
Fuskasin vähän ja annoin isännän hifistellä saranat kiinni. Hän halusi ehdottomasti porata kiinnitysreikiä avarammas, jotta ruuvit uppoaisivat kyllin syvälle metalliin ja arkun kansi lumpsahtaisi siististi kiinni, eikä jäisi lenkkaamaan saranoiden varaan. Jos kohta naulat vähän harittavat ja saumat nauravat, niin ainakin saranat ovat tässä arkussa taatusti suorassa!
Luppoajalla sahailin omenapuun oksia vinoon ja tehtailin pari nappia.
Rasvasin pylpyrät rypsiöljyllä. Napit ovat niin kotikutoisen rosoisia, ettei niitä ilkeä oikein lahjaksikaan antaa. Vaan onpa meillä nyt nappeja joilla pelata.
