Värikylvyssä

Jatkoin käsityökoulu Näpsää vielä jakson verran, ennen kuin omat ja lainatut käteni täyttyvät lapsellisista askareista. Vuorossa oli värjäyskurssi, ja puuhastelin sillä päiväpeiton uudistettuun makuuhuoneeseemme.


Aluksi värjäsin keskuspalan vapaasti rypyttämällä.


Laitapalat pesin ruskeiksi koneessa. Saniaisten mallin piirsin käsivaralla kontaktimuoville (joka siis toimi sapluunana) ja painoin helmoihin ja tyynynpäällisiin.


Korpeavin osuus koko projektissa oli palojen yhteenompelu, etenkin kun keksin vuorittaa vällyn tuplaleveällä lakanalla. Alapuolta ei kärsi lähemmin tarkastella, mutta onneksi siihen perehtyy lähemmin vain kissamme, joka vetelee päivänpituisia hirsiä peiton alla.


Peitosta tuli rutkasti kauniimpi kuin kuvissa, jotka eivät aamulla, päivällä eivätkä illalla otettuina suostuneet toistamaan värejä oikein.


Upotin koemielessa pari lakananpalaa väripatoihin:


Koetilkkuihin painoin vielä leimoja, joita voi käyttää merkkeinä passelissa paikoissa - kun vielä keksisi missä.

Ja pitihän neulojan vähän villaakin värjätä.

Koivunkanto

Näpsän kevätnäyttelyssä käynyt savipytty palautui viimein kotiin.


Aiheenamme oli suuri ruukku. Kun muut muotoilivat toinen toistaan kauniimpaa kannua ja amforaa, sahailin minä kantoa koivusta.


Pinta sai vain kevyesti väriä. Valkoinen kuve hohtaa hennosti, sillä kiillotin sen ennen polttamista muovipussiin suljetulla sienellä.


Kannolle kerääntyi kuoriaisperhe paistattelemaan päivää.


Saven jämäpalasta puhkesi lumpeenlehti, ja sille loikkasi sammakko:


Kiire näkyy hienoisena hutilointina.


Käly ompeli tyttärensä matkatarpeille niin nätin säkin, että innostuin itsekin surauttamaan nujupussin, jossa kulkevat näppärästi puntin vaihtovaipat, -vaatteet ja eväät.


Malli ja kankaat: kierrätystä kälyltä

Vieläkö on villihevosia

Kummipoikamme sai synttärinsä merkiksi meiltä uuden lemmikin, jolla karauttaa neljännelle ikävuodelle.


Malli: SK 5/2008
Kangas: villakangasta kirppikseltä ja muita jämäpaloja, akryylilankaa harjaan


Näpsässä olen upottanut sormeni saveen ja ensituntumalta syntyi käärmeen vartioima kulho.


Nappejakin ahersin taas vaihteeksi.



Keramiikan päätyö - eli suuri pönttö - jatkoi matkaansa kevätnäyttelyyn, joten esittelen sen myöhemmin.

Romusta koruksi -pajassa napersin pari rintarossia.

Naulat arkkuun

Napersin Näpsän puutyökurssilla saaristolaisarkun.


Lutrasin Uulatuotteen väripigmentin kanssa tuon pitkää & tämän lyhyttä tavoitellessani juuri oikeaa mummolanseinänsinistä. Lopulliseen väriin tupsahti kuitenkin inan liikaa vihreää, joten lopputulos on vienosti välimerellinen.


Lankalavastuksesta huolimatta kirstu taitaa päätyä lelulaatikoksi puntille.


Arkku vartoi saranoitaan ja ruuveja toista viikkoa.


Fuskasin vähän ja annoin isännän hifistellä saranat kiinni. Hän halusi ehdottomasti porata kiinnitysreikiä avarammas, jotta ruuvit uppoaisivat kyllin syvälle metalliin ja arkun kansi lumpsahtaisi siististi kiinni, eikä jäisi lenkkaamaan saranoiden varaan. Jos kohta naulat vähän harittavat ja saumat nauravat, niin ainakin saranat ovat tässä arkussa taatusti suorassa!


Luppoajalla sahailin omenapuun oksia vinoon ja tehtailin pari nappia.


Rasvasin pylpyrät rypsiöljyllä. Napit ovat niin kotikutoisen rosoisia, ettei niitä ilkeä oikein lahjaksikaan antaa. Vaan onpa meillä nyt nappeja joilla pelata.

Satulyhty ja lahjoja

Näpsä päättyi männäviikolla, ja niska limassa ja lasuurissa nakersin satulyhdyn valmiiksi.


Pupun silmissä siintelee pönäkkä porkkana, kun se jahtaa ketunhäntää.



Pikkupunttikin tykkää.


Äitiresulta murtui polvi, ja vaikka sitä ei kauratyynyllä paranneta, niin mieltä kenties rahtusen. Ompelin hälle kauratyynyliinan.


Ystävistämme tuli talollisia, ja huovutin heille tee-/kahvituvan, jossa saattaa kotitonttukin poiketa kupposella.


Malli: oma
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena, vähän villalankaa kirjailuun
Puikot: 6,0
Huovutus: 40-asteisessa kirjopesussa


Hopsis! Nuottani loikkasi notkeasti uudelle vuodelle: toissapäivänä blogini täytti kolme vuotta. Jee!

Repolaisesta rubiiniin

Tänä syksynä näen kaikkialla punaista - ketunkarvaista...


... ja pihlajanpunaista.


Kulho on sulatettu kahteen kertaan, ensin tasokuvaksi, joka sitten nitkautettiin muotin päällä nätisti notkolle.


Kokosin jämälaseista valokuvakehyksen, jolle pitäisi keksiä vielä kelvollinen kiinnitystapa ja tausta.




Ja pari lasihelmeä vielä:



Kävin kässymessuilla pöyhimässä pöytiä ja poimimassa makeimmat palat päältä:


Hauskinta oli Romusta rubiiniin -korupajassa, jossa väkersin pari tuntia koruja kierrätysmateriaaleista: tietokoneen johdoista, napeista ja auton sisäkumista.


Suolistin kotonakin pari tietokoneletkua ja pujottelin ne sievästi sykerölle (taustalla isännän pikaisesti nikkaroima rosee-hyrrä).


Vain paras on arvon karvamamsellillemme kyllin hyvää; hän mielisi nautiskella ateriansa ensiluokkaisesta taidelasiastiasta.

Näpsäkkä kömmähdys

Aloitin syksyllä Näpsä-käsityökoulun ja menin heti lasimestarin oppiin. Seuraavassa jaksossa puurramme puutöitä ja tallilyhdyn, jota varten saattoi jo loihtia lasit. Sieluni silmiin syttyi satulyhty, jonka valossa lukisin puntille möröistä ja mymmeleistä, ja mielestäni loikkasi lasiin pupu...


ja kettu:


Värkkäsin vemmelsäärtä tuntitolkulla, ja kuten näkyy, ensimmäinen sulatustyöni epäonnistui karvaasti: ajatuskuplassa on kirjaimellisesti kupla.


Käpyni kärähti niin pahasti, että painelin täyttä häkää lasikauppaan ja hiillostin myyjää tunnin, ennen kuin hän suostui hyvittämään lasit. Väitin, että minulle oli myyty kelvotonta lasia, sillä jokaiseen lasilevystä leikattuun (neljään) palaseen oli pullahtanut kupla tismalleen samaan kohtaan, vaikka paloja oli poltettu kolmella eri kerralla eri kohdissa uunia. Kupla erottuu myös ketun yläpuolella.


Myyjän mukaan virhe oli liian ohuessa lasikerroksessa (yksinkertainen kolmimillinen lasi), liian korkeassa lämpötilassa tai sen äkkinäisessä vaihdoksessa, hyllynsuojapaperissa tai ties missä. Lopulta hän myönsi, että kyseessä saattoi olla "lasin ominaisuus, ei virhe". Minusta ominaisuus, josta ei kerrota asiakkaalle etukäteen ja jota ei voi kontrolloida, on virhe.


Sulattelin myös korun poikineen, ja tiffany-tekniikkaakin kokeilin kolmen laatan laitaan.


Kotosalla kötöstelin pari kyyheliä, kuten isäntä nämä epelit nimesi:


Malli: oma
Lanka: virolaista hahtuvaa ja villalankaa koristeluun
Virkkuukoukku: 6,0
Huovutus: ensin 40- sitten 80-asteisessa kirjopesussa


Ompelin kahden kyyhelin taakse hakaneulan, jotta maskotit pääsevät matkaan kassissa, pipossa tai vaikka rintapielessä.