perjantai 25. elokuuta 2017

Perhosia ja perheenlisäystä

Kesä meni keikkuen, ja tikkuni vuoroin leikkivät ja linkuttivat.



Eräänä anivarhaisena maaliskuun aamuna havahduin kirjoneulekuvioon, jota aloin heti haltioissani pauloa puikoille. Väkersin kieli poskessa perhosia puoli päivää koko takakappaleen leveydeltä, kunnes aivan yllättäen vajosin äkkisyvään ikäkriisiin. Ei keski-ikäinen rouvashenkilö voi enää tälläista kudinta päälleen vetää - tai kyllä joku muu, mutten minä! Minä, joka olen teini-iästä tyttäreni syntymään saakka potenut ankaraa pinkkiallergiaa ja sulaa vaaleanpunaista kauhua!



Halavattu! Hampaani kirskuivat kilpaa silmukoiden kanssa, kun purin ikäkriisin alkutekijöihinsä ja vaihdoin sävyt sovinnaisempiin, kuvion suruvaippaan, ja aloitin alusta.



Se kannatti. Nuttu valmistui jo kesäkuussa ja ikäkriisikin unohtui.



Malli: Suuri Käsityö 4/2005
Lanka: Bommix Bamboo
Puikot: 3,5
 

Olen neulonut tämänkin nutun aimmin entisessä elämässäni, kuten monet lempineuleeni. Silloin kirjoneule noudatteli ohjetta, nyt se oli omasta hatusta vetäisty.
 

Vetäisin hatusta muutakin, lierimyssyn nääs. 



Malli: yhdistelty käsivaralla vähän sieltä sun täältä
Kangas: pellavatakin jämiä



 Sieni päässä alla auringon.



Isännän serkkupoika täytti pyöreitä, ja neulaisin hänelle sukat tuttuun tapaan.



Malli: oma
Lanka: kasvivärjättyä sukkalankaa
Puikot: 3,5



Sävyissä lienee lepänkäpyä, mesiangervoa, seitikkisoppaa, marja-aroniaa, nokkosta, koivua ja haavankuorta.



Äideillemme napersin äitienpäiväksi ruususia.



Malli: osimoilleen oma (ja sen kyllä huomaa)
Kankaat: tilkkuvakan pohjalta



Riemumiellä voin kertoa, että meitä on taas seitsemän! Haimme pikkuneitin tenkkapoon kotiin heinäkuun puolivälissä.



Futuristinen kärhö sai kyytiä painikaverin puutteessa - vaarimme on veltoimmillaankin ihan liian järeä vastus tillikalle.



 Vaarintyyny alpakkalangasta on jo valmiina, mutta vielä viruttamatta ja virittämättä.