sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Synttäreitä ja Kissukkia

Tikkunuottani täyttää tänään 17 vuotta! Paljon olen vedellyt neuleita käsieni läpi; aloittaessani olimme lapseton nuoripari, joka oli juuri ostanut ensikotinsa seinänaapurin ja suunnitteli asuntojen yhdistämistä. Erään syksyisen lauantain vuonna 2006 vietin tikkaamalla kaulahuivia, joka oli yhtä puuduttavan pitkä kuin odottavan aika matkalla seinän taakse Narniaan.   

Blogivuosien aikana olemme saaneet maailman lumoisimmat lapset, joille olen voinut kötöstellä kaikkea ihanaa: leluja, iloja, äppöjä ja vaatteita kiireestä kantapäähän ja vähän ylikin. 

Alkuaikoina ompelin, virkkasin, värkkäsin, kasvivärjäsin ja askartelin enemmän, nykyään lähinnä neulon ja pukkaan sukkaa sukan perään. 

Kahdeksan vuotta sitten menetimme kaikki tarpeeni, tekeleeni ja koko maallisen omaisuutemme hometaloon, mutta käräjät käytyämme ja niillä hävittyämme otimme omamme takaisin, ja ensin rakennutimme ja sitten (talotehtaan mentyä konkurssiin) rakensimme perheellemme kodin, johon pääsimme muuttamaan päivälleen kolme vuotta sitten. Siinä, jos missä, oli kädentaidoista hyötyä, vaikka isäntä rakentamisen etupäässä hoitikin. 

Kaiken aikaa olen käsitellyt elämänmuutoksia - iloa, onnea, murhetta, menetyksiä ja mullistuksia - neulomalla, ja vaikka aikaa on kulunut, ei haltioituminen neuleen äärellä ole vähääkään hälvennyt, pikemminkin päinvastoin: jokainen silmukka tuottaa minulle yhä, 17 vuoden jälkeenkin, samaa puhdasta iloa, jopa onnea.  

Tässä syntyvät Kissukat tyttösellemme. Jossain vaiheessa väsähdin muiden malleihin ja aloin suunnitella omiani, ja kehittelin paitsi henkilökohtaisia tilausmalleja, myös Kaupunkisukka-sarjan, jossa mm. Tampereen, Turun ja Helsingin, Jyväskylän, Kuopion ja Kajaanin maamerkkejä on ikuistettu sukkiin ja joiden ohjeita toimitan yhä tasaiseen tahtiin tilaajille.  

Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka (MyHome Living)

Puikot: 3,5

Neulesuunnitteluni ytimessä on väsymätön neulo-pura-neulo -metodi, jossa yrityksen ja erehdyksen määrää ei lasketa eikä siitä hiillytä, vaan tärkeintä on mieluinen lopputulos. Samaa taktiikkaa käytin Kissukissakin hyvällä menestyksellä. 

Olen mirrinpäistä salaa pikkuisen ylpeä, sillä sain sovitettua mustat ja valkeat mirkut symmetrisesti toistensa väliin.

Tytär on Kissukistaan ylen onnellinen, ja se, jos mikä, on kaunein kiitos neulojalle!    

17-vuotiaana blogikin lienee kauneimmillaan, joten lankamatkani jatkuu tikkujen iloisen kilkatuksen tahtiin. 

torstai 23. marraskuuta 2023

Pelimiehen sukat

Kupeittemme ensihedelmä on isokenkäistä ja -kasvuista sukua, ja suureksi ilokseni saankin tikutella hänelle villasukkia joka vuosi. Tänä syksynä aiheeksi valikoituivat pelikortit, joita hän tykkää ystäviensä kanssa läiskiä. 

Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5

Hertat ja ruudut oli helppo hahmotella, mutta patojen ja ristien rustailu olikin kinkkisempää.

 Oikea muoto löytyi vasta isännän suosiollisella avustuksella. 

Toki jokeritkin piti joukkoon sujauttaa. 

Kyllä näillä kelpaa yhden talven ajan vaikka pasianssia pistellä! 

Päivitykset laahaavat pahasti jäljessä, ja nuottaanpääsyä jonottaa jo useampi pari sukkia ja yksi lempivillapaitakin. 

Tikkunuotta täyttää parin päivän päästä jo 17 vuotta, joten näiden Pikkupionin lumihiutaleiden myötä onnea nuotan täydeltä! Ja onneahan ne ovat: käsityöt. 

torstai 26. lokakuuta 2023

Marjavarvikot

Olen villasukkien suurkuluttaja, ja kun edellisistä töppösistä alkavat varpaat paistaa, on aika tikutella uudet. Tällä kertaa etsin innoitusta metsästä - ja vähän itsestänikin:

Malli: oma

Lanka: keskivahvaa sukkalankaa

Puikot: 3,5

Hain mallia puolukanvarvuista ja -marjoista.

Jalkaterän varvikkoa neuloin ensin pitkittäin, mutta silmät menivät ristiin ja aivot umpisolmuun, jouduin purkamaan ja tyytymään poikkivarvikkoon.

Joustimen laitaan loin marjaisia nypyröitä. 

Näillä on lysti leppaista seuraaviin sukkiin saakka! 

Kiitos kaunis tyttömalleille: ihmislapselle ja...

...tietenkin perheemme korkeakarvaiselle kuningattarelle! 

 

Hän hoitaa hellästi myös sukkasia. 


torstai 5. lokakuuta 2023

Kainuun korpisukat

Veljeni täytti samaan syssyyn ymmyrkäisiä ja julkaisi kirjan, joten sain neuloa hänelle lahjaksi inspiraatiosukat. Aiheen hain ihan pystymettästä.

Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5

Varteen neuloin Kainuun vaarat, korvet ja kivisen joen, jonka varrelta olemme kotoisin...

... ja jalkaterään vanhan kannon vuosirenkaat ja multaisen juurakon inspiraation aiheeksi. 

Sillä lopulta kirjakin on vain pala ohutta puuta, ja yhtä käsintehty kuin sukatkin. 

Korpisukat jalassa on lysti suksia kohti uutta kuusta ja ajatusta - tai päin seiniä. 

sunnuntai 3. syyskuuta 2023

Puutarhurin rouvan sukat

 

Puutarhurin rouva täytti pyöreitä, joten neuloin hänellekin lahjaksi kasvimaasukat.

Malli: oma

Lanka: keskivahvaa sukkalankaa

Puikot: 3,5

Taimet, lapiot ja talikot ovat teollisesti värjättyä Seiskaveikkaa, mutta sukkien pohjaväreihin käytin muinoin kasvivärjäämiäni lankoja.    

Pohjavärit ovat peräisin mm. vuohenputkesta, lepänkävystä, punasipulin kuoresta ja ties mistä kaikesta - en edes muista. Eikä sen edes väliä, sillä luonnonvärit sointuvat kauniisti yhteen.  

Taimien mallikerran vuoksi sukista tuli inasen hölmäkät, mutta parempi överit kuin vajarit.

Kyllä nämä samistelusukat jaloissa kelpaa herra ja rouva Puutarhurin talsia syystöihin tiluksille! 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2023

Kotiseutumyssy opettajalle

Kevät meni, suvi tuli, ja samalla lahjottiin opettajat. Toista poikaamme kolme vuotta paimentanut opettaja sai kiitos- ja eläköitymislahjaksi Pispala-pipon, johon on myös koulu ja kotiluokka ikuistettu.

Malli: oma

Lanka: Novitan Isoveli

Puikot: 5,0

Piposta löytyy tietenkin myös Haulitorni, Rajaportin sauna...

... ja Pispalan kirkko, Vaakon nakki, Pulteri sekä Pispalan portaiden alta Cafe Pispalan terassi. 

Pispalan yksityistä kirjastoa symboloiva kynäjalava varttuu kunniapaikalla, ja kotiseutumyssyn kruunaa tietenkin pispalanpunainen tupsu.

Pääopettaja ilahtui isosti pääastiasta ja resurssiope erakkoravusta, jonka poika hänelle virkkasi. 

Toimme tyhjän ravunkuoren Thaimaan paratiisisaarelta, ja pojan näppärissä näpeissä se sai oman sympaattisen asukkaansa.