maanantai 15. tammikuuta 2024

Korissukat

Ruukaan käsitellä elämänmuutoksia neulomalla, ja kun tytär aloitti viime syksynä koripallon, ilmaantui seuraava sukka-aihe eteeni kuin mokkapala lautasella - etenkin, kun kouluilla, joilla Minityttöjen turnaukset pelataan, on kenkäkielto ja kylmät lattiat. 

Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5 

Koripallon pyöreä muoto oli himppasen hankala vangita, sillä perusilmukka on inasen matalampi kuin leveämpi...

...ja niinpä pallo oli vaarassa litistyä kuin koripallo pakkasessa.  

Vimmatun & vuorottaisen purku-puikotus-operaation jälkeen pallo otti muotonsa ja uransa. 

Pallon sujahtaa tietenkin ihan sukkana koriin... 

...ja vaihtelun vuoksi neuloin varvaspallot peilikuvina. 

Näistä korisäidin töppösistä tuli kyllä eri metkat ja lämpimät, ja ne ovatkin päässeet heti kovaan, koleaan ajoon kouluille ja liikuntahalleille! 

tiistai 26. joulukuuta 2023

Joululahjat & -kalenterisukat


Tänä vuonna tikuttelin vain kaksi joululahjaa, tumput ja töppöset. Koska äitini on himomarjastaja, neuloin hänelle varpusukkia mukaillen varpuvanttuut. 

Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5

Jousteen alkuun loin taas punaisella nypyräreunan marjoiksi...

...ja puolukat sormenpäillä myös päättävät lapaset.

Sydäntalven hämärä himmentää värit, ja sinistä hetkeä vasten kirkaanpunaiset marjat ja vihreät lehdet mustuvat kuin mennäkesäiset herkut. 

Isäntä asentelee yhdeksi työkseen aurinkopaneeleja, ja keksin neuloa niitä sukkiin. 

Idea oli mitämaks mainio, toteutus vain sakkasi. 

Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5

Sukat alkavat auringonvalosta, jonka paneelit keräävät ja ja invertteri muuttaa sähköksi.

 Paneelien keskellä kulkee kaksi silmukannostoilla toteutettua kohoraitaa, mutta noin leveä (11 silmukan) musta palkki vetää vartta väkisin rynkylle.

Sukat mahtuvat nipin napin natisten jalkaan, joten kai niitä paremman puutteessa pitää. 

 Tänä vuonna innostuin pitkästä aikaa Niina Laitisen/Taimitarhan joulukalenterisukista! 

Malli: Niina Laitinen Design

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5

Tämänvuotisen kalenterisukan alkuperäiset värit olivat Seiskaveikan turve ja valkoinen, mutta en lämmennyt niille, vaan haeskelin lankakopastani hempeämpiä sävyjä.

 Värinvaihto toi pitkiin varsiin rytmiä, tempoa ja leikkisyyttä ja osui ihan vahingossa kohdilleen.

Sukista tuli melko makeat, mutta ei se mitään! Kaltaiseni salajouluilija pitää näitä sujuvasti läpi vuoden. 

 Joulukortit askartelin tänä vuonna lanttua linolevynä käyttäen. Ihania ihmeitä, rauhan valkokyyhkyjä ynnä muita puuterihuiskuja nousevaan vuoteen 2024!  




torstai 14. joulukuuta 2023

Metsän kruunu -kaarrokeneule

Vuosi kiertyy kehräksi ja palaa alkuun eli loppuun, jouluun. Viime jouluna mielessäni alkoi taas itää ajatus omasta kaarrokeneuleesta, Metsän kruunusta, jonka miehustalle suunnittelin kukkivan kerkän. Meninkin ensin kirjaimellisesti metsään ja neuloin kerkän kaarrokkeen alkuun, mutta eihän siitä mitään tullut: kukka ei auennut tarpeeksi, kaarrokkeesta tuli putki ja teos pääsi purkuun. 

Jatkoin harjoituksia, suunnittelua ja neulontaa, ja piirtelin pian kerkkien tilalle kuuset, joiden havut avautuvat alassuin ja vaalivat huomassaan salaisuutta, ja kaarroke alkoi edetä. 

Itse paita syntyi nopeasti silloin, kun viitsin niin suurta luomusta sylissäni myllätä, ja kun en, neuloin välityönä samasta aiheesta sukat

Ehätin jo ennen kesää melkein loppuun saakka, mutta koska  i n h o a n  yli kaiken päättelyä, jätin paidan loppuvuodeksi lepäämään niin, että toisen hihan jousteesta puuttui yksi kokonainen sentti. 

Kädentaitomessujen alla päätin viimein kunnostua ja huhkin langanpäät piiloon. 

Malli: oma

Lanka: Drops Alaska ja jokin ohut, siniharmaa alpakkalanka kaksinkertaisena

Puikot: 5,0

Langat olen ostanut samaisilta kässymessuilta kenties vuonna 2016 mielessäni ihana, metsäinen kaarrokeneule. Värimaailmani on sittemmin sen verran kehittynyt, etten tainnut sulauttaa mukaan okraa ja violettia, jotka olin myös mukaan hamstrannut, vaan etsin lankajemmastani kaarrokkeen pohjaväriksi hillityn siniharmaan. Tosin lämpimät sävyt vetävät minua vastustamatta puoleensa, joten messulöytöni olivat tänäkin vuonna sen mukaiset.

Metsän kruunusta puhkesi upea, muhkea ja rakas paita, joka otti aikansa - mutta niinhän hyvä usein tekee. 

Tilketöitäkin olen ehtinyt tehdä. Kotiseutumatkalla intouduin virkkaamaan tädeilleni talventähtösiä Pikkupionin ohjeella.

 

Samalla reissulla Instatutun puikoilta alkoi putkahdella toinen toistaan somempia pupusia, ja jänökuume tarttui minuunkin. Niinpä neuloin perheemme pupuksi, ja selvyyden vuoksi mainittakoon, ettei pisin pupu suinkaan ole isäntä vaan viisitoistias esikoispoikamme.  

Malli: Sormustimen Annin mainio ohje

Lanka: jämänyttösiä

Puikot: 3,5 

sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Synttäreitä ja Kissukkia

Tikkunuottani täyttää tänään 17 vuotta! Paljon olen vedellyt neuleita käsieni läpi; aloittaessani olimme lapseton nuoripari, joka oli juuri ostanut ensikotinsa seinänaapurin ja suunnitteli asuntojen yhdistämistä. Erään syksyisen lauantain vuonna 2006 vietin tikkaamalla kaulahuivia, joka oli yhtä puuduttavan pitkä kuin odottavan aika matkalla seinän taakse Narniaan.   

Blogivuosien aikana olemme saaneet maailman lumoisimmat lapset, joille olen voinut kötöstellä kaikkea ihanaa: leluja, iloja, äppöjä ja vaatteita kiireestä kantapäähän ja vähän ylikin. 

Alkuaikoina ompelin, virkkasin, värkkäsin, kasvivärjäsin ja askartelin enemmän, nykyään lähinnä neulon ja pukkaan sukkaa sukan perään. 

Kahdeksan vuotta sitten menetimme kaikki tarpeeni, tekeleeni ja koko maallisen omaisuutemme hometaloon, mutta käräjät käytyämme ja niillä hävittyämme otimme omamme takaisin, ja ensin rakennutimme ja sitten (talotehtaan mentyä konkurssiin) rakensimme perheellemme kodin, johon pääsimme muuttamaan päivälleen kolme vuotta sitten. Siinä, jos missä, oli kädentaidoista hyötyä, vaikka isäntä rakentamisen etupäässä hoitikin. 

Kaiken aikaa olen käsitellyt elämänmuutoksia - iloa, onnea, murhetta, menetyksiä ja mullistuksia - neulomalla, ja vaikka aikaa on kulunut, ei haltioituminen neuleen äärellä ole vähääkään hälvennyt, pikemminkin päinvastoin: jokainen silmukka tuottaa minulle yhä, 17 vuoden jälkeenkin, samaa puhdasta iloa, jopa onnea.  

Tässä syntyvät Kissukat tyttösellemme. Jossain vaiheessa väsähdin muiden malleihin ja aloin suunnitella omiani, ja kehittelin paitsi henkilökohtaisia tilausmalleja, myös Kaupunkisukka-sarjan, jossa mm. Tampereen, Turun ja Helsingin, Jyväskylän, Kuopion ja Kajaanin maamerkkejä on ikuistettu sukkiin ja joiden ohjeita toimitan yhä tasaiseen tahtiin tilaajille.  

Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka (MyHome Living)

Puikot: 3,5

Neulesuunnitteluni ytimessä on väsymätön neulo-pura-neulo -metodi, jossa yrityksen ja erehdyksen määrää ei lasketa eikä siitä hiillytä, vaan tärkeintä on mieluinen lopputulos. Samaa taktiikkaa käytin Kissukissakin hyvällä menestyksellä. 

Olen mirrinpäistä salaa pikkuisen ylpeä, sillä sain sovitettua mustat ja valkeat mirkut symmetrisesti toistensa väliin.

Tytär on Kissukistaan ylen onnellinen, ja se, jos mikä, on kaunein kiitos neulojalle!    

17-vuotiaana blogikin lienee kauneimmillaan, joten lankamatkani jatkuu tikkujen iloisen kilkatuksen tahtiin.