sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Sukkia sylin ja sydämen täydeltä

Syksyllä minua vaivasi lamaannuttava neulejumi: lanka karvasteli käsillä ja puikot jököttivät mykkinä pystypiikkeinä kerissä, eikä mistään tahtonut tulla mitään, varsinkaan valmista. 

Yhdet Yötaivaat sain sentään kotisukiksi neulottua.  


Malli: oma

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5 


Pitkän pimeän päätteeksi koitti lopulta joulukuu, ja KALit (knitting-along) alkoivat kilkatella kutsuvasti kaikkialla. 

Silmäilin salavihkaa Taimitarhan joulukalenterisukkia, mutta päätin taas, ettei jaksa kehtuuttaa - kunnes käänsin jälleen itsenäisyyspäivänä kelkkani ja hyppäsin kyytiin.


Malli: Nina Laitisen Joulukalenterisukat 2025

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5


Tunsin saavani lahjan, kun sain neuloa yksinkertaisia, hyvin suunniteltuja ja kauniita mallikertoja omassa tahdissa osana yhteisöä, ja neulejumi karisi kerralla pois!  


Kalenterisukat valmistuivat juuri parahiksi jouluaattonaattona. 

Niin lystiä oli, että aloin KALkatella mukana toisessakin yhteisneulonnassa, nimittäin Lankaniityn Adventtisukissa - tosin tein omistani pelkät Venttisukat jättämällä ensimmäisen hiutalekuvion kokonaan pois. 

Malli: Lankaniityn Adventtisukat 2025

Lanka: keskivahva sukkalanka

Puikot: 3,5

Olen näemmä tykästynyt valkeaan pohjavärinä, sillä se raikastaa ihanasti neuletta ja tuntuu sopivan jokaiseen kuvioon. 

Venttisukkien valmistuminen venähti tammikuun puolelle, mutta hyvää kannatti odottaa.

Onhan nämä nätit kuin havunlehvät hangella! 

Viimeiset esittelemäni sukat ovat surullisimmat, jotka olen koskaan neulonut. 

Anopin elämänkumppani, appikokelas (eli apekas?) menehtyi aivan yllättäen välipäivänä, ja neuloin hänelle hyvästiksi Taivasmatkasukat. 

Malli: oma, ristikuvioon haettu mallia netistä

Lanka: Drops Karisma

Puikot: 3,5

Kun yhdeksäntoista (19!) vuotta sitten hurahdin neulomiseen, tehtailin sukulaisille joululahjaksi tepposia eli huovutettuja tossuja. Apekas piti omiaan niin ahkerasti päivin öin, että sain korjailla töppösiä pariinkin otteeseen, kunnes hän ei enää iljennyt tuoda repaleitaan määräaikaishuoltoon. Anoppi koki sitten parhaansa mukaan kursia tossuja kokoon, kunnes niistä oli jäljellä lähinnä raamit. 

Mitään tekemääni käsityötä ei varmasti ole pidetty yhtä hartaasti ja arvossa kuin näitä tossukoita! Ja nyt sain neuloa hänelle sukat viimeiselle matkalle. 



Ei kommentteja: