Helsinki-pipo

Olen nitkuttanut viikosta toiseen ylen tylsää villapaitaa ja kadottanut silmukka kerrallaan ilon elämästä. Sitten suivaannuin, heitin hihan hetkeksi hiiteen ja tein mitä mielin: Helsinki-pipon! 

Malli: oma

Lanka: Novitan Isoveli

Puikot: 3,5

Piposta voi hyvällä mielikuvituksella löytää tuomiokirkon, eduskuntatalon ja maailmanpyörän, presidentinlinnan ja Finlandia-talon...

...Kiasman ja Sibelius-monumentin. 

Tupsusta tein presidentillisen sinisen. 

Ohjeistan pääkaupungin pääastian mahdollisesti kaupunkineulesarjaan, jos kiinnostusta ja inspiratsioonia löytyy. 

Koodinpätkää ja hyppyrimäkiä

Sain jo tammikuussa toimeksiannon suunnitella sukat miehen ikään ehtivälle sukulaispojalle, joka vietti lapsuutensa Kajaanissa ja harrasti mäkihyppyä ja tietotekniikkaa. 

Muistan Vimpelinvaaran nyttemmin jo puretut, ikoniset hyppyrimäet, jotka pääsivät itseoikeutetusti sukanvarteen.

Näistä mäistä on sankari monet kerrat leiskautellut läpi talvipäivän ja hileisen ilman. 

Hyppyrimäkien alle ikuistin Kajaanin linnanrauniot, raatihuoneen ja rautatieaseman raiteineen. Sieltä juna puksutteli sankarin etelään ensin opintoihin, ja sitten työ- ja perhe-elämään.  

Toiveena olivat melko pitkävartiset saapassukat, mutta aivan polvipituisia en tahtonut miehelle käytännön syistä tehdä. 

Malli: oma

Lanka: Seitsemän veljestä

Puikot: 3,5

Jalkateriin ikuistin sankarin toisen sydämenasian: tietokoneet.

Yhden jalkaterän täyttää blue screen of death, käyttöjärjestelmän kaatava virhetila, ja toisen ensimmäinen koodinpätkä, josta monen ohjelmoijan ura alkaa. 

Hello world on sankari toivottanut myös elämänsä naisille, vaimolleen ja tyttärilleen, ja heidät kirjoin lopuksi sukkaan. 

Sankari oli mittatilaussukista ilmeisen otettu, vaikka saikin ne keskellä hiiluvinta hellettä. 

Pispala pipoissa ja evakossa

Niin päättyi kummallinen kouluvuosi, josta liki kolmannes käytiin etänä kotoa käsin. Lapsemme pääsivät koronakurimuksen päätteeksi vielä kouluun hyvästelemään kaverit, opettajat ja koulurakennuksen. Rakas (kylä)koulumme menee puoleksitoista vuodeksi remonttiin ja lapsemme hajaantuvat kuka minnekin mierontielle: kolmeen eri väistökouluun.



Kaksi kolmesta lapsestamme on saanut käydä eskarivuotensa huippuseurassa lämminsydämisten tätien seurassa. Kiitokseksi neuloin heille kaikille Pispala-pipon muistuttamaan mistä tulemme ja mihin vielä palaamme: kaupungin parhaaseen kouluun haulitornin kupeeseen.



Malli: oma
Lanka: Isoveikka
Puikot: 5,0



Pispalan koulu paistattelee itseoikeutusti harjun huipulla haulitornin vierellä.



Hyvällä mielikuvituksella myssystä voi löytää myös Rajaportin saunan, Pispalan pulterin, Vaakon nakin...



...Pispalan portaat, kirkon, Cafe Pispalan ja Tahmelanrannan kynäjalavan.



Maaliskuussa Suuri Mullistus ravisutti, kun haulitorni, tuo Pispalan maamerkki ja monumentti, vietiin peruskorjattavaksi.



Remontin ajan haulitornia voi ihailla Pispala-pipossa.



Tikuttelin näitä neljää pipoa läpi lumettoman talven ja nostelin hiljoksiin Pispalan sielunmaisemaa puikoille.

Hämmästyin taas, kuinka eri kokoisia voi pipoista tulla, vaikka neuloja, puikot ja lankakin pysyy koko ajan samana! Ainoat muuttuvat suureet ovat aika ja mieliala, ja tänä keväänä ne molemmat olivat hahmottomia, velttoja ja venyviä.

Vaan niin saatiin tämäkin poikkeuskevät päätökseen kuin tupsu pipon päälle. Kukin ope erottaa omansa kirsikasta, joka keikkuu eri värisenä joka kakun päällä.

Tampere-takki

Kaupunkineulesarjani laajenee entistäkin suureellisempaan suuntaan, kun sain valmiiksi Tampere-villatakkini. Se on päässyt jo tositouhuun työmaalle - tässä tosin lomaillaan Pispalan maisemissa.



Malli: oma
Lanka: Vikingin Vilma kaksinkertaisena ja Swelogent Ullgarn yksinkertaisena
Puikot: 5,0



Hahmottelin kaarokkeen Tampere-sukkien ja -seinävaatteen pohjalta, ja siitä löytyy monta manselaista maamerkkiä: Tuomiokirkko, Torni-hotelli, silta kosken yli, Tampella ja Finlayson...



...nysse, keskustori ja nakkifakiirin koppi, Näsinneula, planetaario ja Trombi, Siilinkari, Tampereen teatteri, raatihuone ja kaupunginkirjasto Metso.



Lähimpänä sydäntä on tietenkin Pispala: sen legendaariset portaat, koulu, Rajaportin sauna, Vaakon nakki ja haulitorni. Tuleva kotimme sai sydämen keittiön ikkunaan.



Napit pelastin entisestä elämästämme. Tein ne vuosikymmen sitten anopin puutarhassa kaatuneen omenapuun oksasta, joten takki on monella tapaa kotiseutuneule.



Hiilenmusta lanka on kertaalleen kierrätettyä. Neuloin siitä isännälle villatakin nelisen vuotta sitten, mutta lankatuntuma oli liian lerppana, joten uusiks meni. Vaan sainpa nyt iki-ihanan takin itselleni!



Tämä on toinen steekkaamani villatakki. Neuloin kaarrokkeen pyörönä, joten joulupäivänä oli aika nips-naps-saksia se halki.



Sitten vain posottelin pintaneuletta ( "Granite Stitch" kirjasta 400 Knitting Stitches) hihat ja vartalo-osuuden. Helppoa kuin hempeily ilta-auringossa.



Ruusunpunainen kotikaupunki.

Töiden välillä

Neulominen on minun tapani omaksua asiat ja käsitellä elämän ilot, surut ja ihmeet silmukka kerrallaan puettavaan muotoon. Vaikka neule karvastelisi ja jäisi käyttämättä, niin se on silti lipunut läpi sanoittamattoman ja tullut osaksi minua.   



Ensi kertaa sitten lasten syntymän olen haalautunut muihinkin kuin kotitöihin, ja toimin syksyn kähmässä pari kuukautta posteljaanana. Pitihän minun työsukat neuloa - vaikka ne valmistuivatkin juuri parahiksi työsuhteen päättyessä.



Malli: oma
Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3,5

Varressa on pari postimerkkiä ja jalkapöydällä kirjekyyhkyt työssään. 



Erään sydämellisen ja sinnikkään ihmisen myötävaikutuksella pääsen ensi kertaa eläissäni oman alani töihin! Saan työkahvimukin, työkengät ja säännöllistä (joskin pikkuriikkistä) kuukausipalkkaa! Mikä ilo ja ilmiömäinen onni!

Piirsin jo syyslomalla itselleni työkahvimukin Pispala-pipon pohjalta. 

Tänne minä menen, ja kasvan viimein vuoden alussa isoksi! 

Aloitin jo työtakin tikutuksen, ja lahjomaton villavainukissamme totesi sen kelpo pediksi. 

Joululahjat jäivät tänä vuonna vähiin; solmuilin vain pari elämänpuita lähisuvulle. 

 

Kähvelsin idean härskisti kässymessuilta, ja menin sitten metsään keräämään pari torrakkaa. 

Töihinkin vien yhden puun mukanani: Tahmelan rannan kynäjalavan. Pitäköön se kynäni terävänä ja mieleni norjana kuin nuoren oksan.