Vuosikymmen sitten neuloin isännälle arkkitakin, kaikkien kotitakkien esikuvan, jota hän lienee pitänyt eniten kaikista vaatekappaleistaan. Tuota kotitakkia hän jäi maailmamme lopussa kaipaamaan, ja vuosi sitten koetin neulaista sen uudelleen vähän paremmasta langasta. Metsään meni notta puskat tutisi. Takki ei istunut oikein, ei tuntunut oikealta ja oli laiha, lurppana korvike siitä Ainoasta Oikeasta.
Syksyllä suivaannun ja päätin, että kolmas kerta toden sanoo. Ja niin sanoi!
Malli; oma
Lanka: Seiskaveikka kaksinkertaisena
Puikot: 7,0
Neulos on tuplahelmineuletta mallia karvalakki - eli mahdollisimman yksinkertainen.
Napit puuttuvat vielä tästäkin versiosta, mutta ehtiihän nuo.
"Ihan kuin olisi kotiinsa tullut! Tämä tuntuu just oikealta", tokaisi isäntä sikeä ilo silmissään.
Pala kerrallaan me saamme elämäämme takaisin, aloitamme uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti