Vaippapajasta paita

Pidimme kummipojan äidin kanssa vaippapajan, mutta kun minulle on kapaloita jo kertynyt, tekaisin itselleni äitiystunikan. Koneet kävivät kuumana myöhään yöhön, ja kaahauksen tuloksena syntyi myös neljä taskuvaippaa ja neljä lisäimua:


Paratiisipaidastani sukeutui vallan sulokas:


Malli: Suuri Käsityölehti 10/2004
Kangas: Nanson trikoota reilu metri


Malli oli alun perin pitkähihainen, mutta suvea vasten pussitin hihat pikku puhveiksi.


Tikkiterrierini on selvästi sukua ihmisen parhaalle ystävälle, sillä se paljasti todellisen, mukautuvan karvansa (eli neulansa) jousto-ompeleessa. En ole aiemmin juuri tohtinut tikata sillä trikoota, mutta jälki on vähintäänkin säällistä, jopa sievää, ja päärmeetkin onnistuivat koristeellisella jousto-ompeleella. Ties mihin tokoon Tikkiterrierin kanssa vielä taivunkaan!


Mutta kyllä ihmisen paras ystävä silti on kissa.

Äppö ja muita jämiä

Kummipoikaan on kertynyt aikaa jo kokonainen vuosi, ja väkersin hänelle jälleen kaveriksi äpön:


Malli: oma
Tarvikkeet: joustofroteeta, vanua ja nappeja, jämäkankaita ja muuta tilpehööriä


Virittelin virikkeitä pitkin pehmoa - saas nähdä, kuinka kauan napit, nauhat ja rastat näppäriä pikku näppejä kestävät.


Eräästä keskentekoisesta projektista jäi hahtuvaa juuri somimoilleen villavaippapöksyiksi:


Malli: Muistinvaraisesti tasona neulotut Wilhelmiinan villavaippahousut
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 5,0


Värit jakautuivat ällistyttävän nätisti!

Kiitos vielä Kesän lapselle Blogging with Purpose -tunnustuksesta! Se lämmittää mieltä kuin mieluinen villa. Kevätlaiskamato nakersi minusta nyt puhdin pois, joten en jaksa osoittaa sitä yksilöidysti kenellekään. Ottakoon kopin ken tahtoo!

Rakkatakki ja tanssimassi

Kuukausi sitten kivet vierivät uniini ja pinkaisin yöpuulta silmissäni visio villatakista:


Syntyi rakkatakki (rakka tarkoittaa louhikkoa):


Malli: oma, hihakavennuksissa ja hupussa apuna SK:n Parhaat neuleet syksy 2006
Lanka: seiskaveikka kaksinkertaisena, n. 1250 g.
Puikot: 7,0


Koska alan ikäni puolesta muistuttaa pikemminkin hippitätiä kuin -tyttöä, hillitsin hieman hihaleventeitä, mutta hupun hulppeaa hiippaa en voinut vastustaa:




Nappilistaan sovelsin taannoiselta taannoiselta kirpparireissulta mukaan tarttunutta pataljoonaa. Joka kiekko on uniikki, ja sekös sopii!


Kiskottelin kevätlomalle susirajalle, ja emon helmoissa mielessäni alkoi sykerrellä jokin pikkusievä somistus. Äidin toiveesta ideoin hänelle tanssimassin käsiveskaa korvaamaan:


Malli: oma
Kankaat, napit ja vetoketju: jämiä
Koko: puolikas kampa, kolikkopussi ja huulipuna


Ruusuke on kiinnitetty langalla, joten massista saa sävyisämmän tempaamalla sen pois. Minulla ei ollut vainuakaan ruusukkeen tekotavasta, ja kun uusimmassa SK-lehdessäkin viitattiin vain johonkin jo-jo-kiekkoon, kötöstelin kukkasen käsivaralta. Siitä tuli kyllin soma tyydyttämään pikkusievän nälkäni, mutta otan ilomielin vastaan vinkkejä, kuinka ruusuke ihan tildan oikeesti tehdään.