Kaninruokaa ja nappikauppaa

Kummipoikaamme on kasvanut kaksi naperoa hammasta, ja hän on alkanut jo ottaa särpimensä syrjässä ihka oikeaa haukkapalaa. Halusin tukea hänen uutta harrastustaan, ja niin syntyi suutunki (se on vähän kuin hantuuki, muttei sinne päinkään):

Malli: pohja Suuresta Käsityölehdestä (9/2007), pupu muistikuvan mukaan (minulla oli kerran kani)
Tarvikkeet: vanha vohvelikangaspyyhe, juuttikangasta ja hääpuvun jämäpala, pari helmeä silmiksi ja neppari kiinnitykseen, ompelulankaa

Pupulla on viiksetkin ja vähän vihreää eväänä:


Kurvailimme eilen maaseutukirppiksellä ja päässäni napsahti, kun kohtasin napin poikineen, serkkuineen ja koko heimoineen:


Ainakin näille napeille minun on tehtävä jotain:


Jokainen näistä napeista on pala (elämän)tarinaa. Kuinka huolella se on kuhunkin kuosiin valittu, ja mitä ihminen on vaatetta kantaessaan on kokenut. Ja mihin on kude napin ympäriltä joutunut, ja ihminen sieltä sisältä?

Napit ovat vaatteiden luita. Ne maatuvat hitaimmin.