sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Kaninruokaa ja nappikauppaa

Kummipoikaamme on kasvanut kaksi naperoa hammasta, ja hän on alkanut jo ottaa särpimensä syrjässä ihka oikeaa haukkapalaa. Halusin tukea hänen uutta harrastustaan, ja niin syntyi suutunki (se on vähän kuin hantuuki, muttei sinne päinkään):

Malli: pohja Suuresta Käsityölehdestä (9/2007), pupu muistikuvan mukaan (minulla oli kerran kani)
Tarvikkeet: vanha vohvelikangaspyyhe, juuttikangasta ja hääpuvun jämäpala, pari helmeä silmiksi ja neppari kiinnitykseen, ompelulankaa

Pupulla on viiksetkin ja vähän vihreää eväänä:


Kurvailimme eilen maaseutukirppiksellä ja päässäni napsahti, kun kohtasin napin poikineen, serkkuineen ja koko heimoineen:


Ainakin näille napeille minun on tehtävä jotain:


Jokainen näistä napeista on pala (elämän)tarinaa. Kuinka huolella se on kuhunkin kuosiin valittu, ja mitä ihminen on vaatetta kantaessaan on kokenut. Ja mihin on kude napin ympäriltä joutunut, ja ihminen sieltä sisältä?

Napit ovat vaatteiden luita. Ne maatuvat hitaimmin.

8 kommenttia:

möhönasu kirjoitti...

Kiva kanisuutunki! Ihanan kasan nappeja olet löytänyt :)...ihan käy kateeks... :D

Nasti kirjoitti...

Vanhat napit on kyllä tosi kiehtovia, kuten muukin vanha tavara. Ja mainio on ruokalappukin!

neja kirjoitti...

Nuo ruokalaput oli kyllä ihan parhaita tuossa uusimmassa SK:ssa:)

Ihania nappilöytöjä. Olisin minäkin mennyt sekaisin:D

Jaana kirjoitti...

Ihana tuo kanisuutunki! Mä en koskaan löydä kauniita nappeja kirppareilta, noista olisin mennyt täysin sekaisin...

kramox kirjoitti...

kauniita nappeja ja tuommoinen löytö pistäis miutkin ihan sekasin :)
nuo viimeiset lauset pistivät arvostamaan nappeja uudella tavalla, kiitos.

joko kirjoitti...

suloinen suutunki!

Markka kirjoitti...

Oooo, houkutteleva nappikasa.

Kanerva kirjoitti...

Makoisa nappilöytö! Tekaisin etanapipan ohjeella hattusen poikapalleroiselleni, kuvaa on blogissani.