tiistai 26. tammikuuta 2016

Evakkoneuleet

Olen ennenkin käsitellyt suuria suruja ja menetyksiä neulomalla - suruneuleista nousevat ensimmäisinä mieleen Suklaanappi, Verenpisara ja Helmi - ja tälläkin kertaa suru alkoi kutoutua unenohueksi, ilmavaksi liljaksi.




Malli: Mielityn ihana Kellokukka
Lanka: Vikingin Baby Ull
Puikot: 5,0



Tämä oli tilaustyö; anoppi on toivonut sisarilleen pyöreiden vuosien lahjaksi huiveja, ja olen niitä kilkutellut kasaan.



Kävimme perhepiirissä äänekästä väittelyä huivin väristä: minusta se on vanhansininen, hienoisesti vihreään vivahtava, ja isännän mielestä simppeli vauvansininen.



Kissankelloa yhtä kaikki! 



Juhannuskesällä aloitin pipariinalle uuden kaarrokeneuleen, tällä kertaa lahjoituksena saaduista puuvillalangoista.



Malli: mikähänsenytolikaan...? kaarroke oma
Lanka: nimetöntä puuvillalankaa kaksinkertaisena
Puikot: 4,0 (?)
Virkkuukoukku: 5,0



Kaarrokkeen sydämet hahmottelin itse.



Kuvat ovat joulukuulta, vaikka mekko valmistui jo kesällä; pipariina ei suostunut aiemmin käyttämään sitä, kun mekko ei ollut vaaleanpunainen.



Junasukat ovat nerokas keksintö myös vähän isommalle taaperolle!



Malli: sovellettu junasukista
Lanka: Novitan Nalle
Puikot: 3,0



Silmäni sairastaa jos oikean ja nurjan neuleen raja on epätasainen, ja niinpä neuloin nurjissa raidoissa ensimmäisen kerroksen oikein ja vasta seuraavan nurin - nurjat raidat ovat siis viiden kerroksen levyisiä. 



Näidenkin kuvaaminen jäi joulukuulle, ja tihverässä käytössä sukkiin on jo ilmaantunut silmäpakoja.



Viime syksynä mietiskelin paljon myös neulomista: mikä siinä viehättää, tarjoaa lohtua, voimaa ja jatkumoa. Neuloessa käsieni lävitse lipuu lanka, jonka toinen pää ulottuu yli ajan, paikan ja kielen esiäitieni helmoihin. Aika katoaa, ei ole kiirettä mihinkään, ei toisaalle, pois tai perille. Olen läsnä langassa, tässä, ja tässä on hyvä. Rytmikäs liike, puikkojen kilke ja langan vitkas veto etäännyttää minut kielestä. Sanoilla tai suruilla ei ole mitään tekoa tässä, läsnä langan imussa.

Neulominen on kuin karheaa, koukeroista rukousta. Minä kumarrun langan puoleen, liitän käteni yhteen ja syvennyn samaan hartauteen, jossa Aili, Ida, Kaisa ja Hedvig kauan ennen minua istuivat. Niska nöyrästi kuurulla, kädet sylissä heitä liikutti sama lanka kuin minua, sama tasainen tanssi ja toivo. Tuvan hämärissä he tekivät hyvän tyhjästä ja olematon tuli olevaksi, haave käsinkosketeltavaksi teoksi, nutuksi läheisen ylle ja sukaksi saappaaseen.

Ja vaikka koittivat kylmät ja kivut ja kuolemat, niin neule jäi todisteeksi taidosta joka oli, tahdosta joka teki, hänestä joka välitti.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Evakkotekeleet, osa 2: pikkutyttö kedolla ja hittihattuja

Ompelin pikkuneiti pipariinalle kevätasun.



Malli: takin kaava sovellettu jostain
Kangas: aikuisen samettitakki kirppikseltä







 Hatun ompelin kahteen kertaan, että sain mittasuhteet oikein, mutta kyllä kannatti!



Malli: suurennettu Kesällä kerran -blogista
Kangas: pala verhokangasta



Hilkasta tuli kesähittihattu!





 Ompelin myös pojille kesälippikset.



Malli: oma
Kangas: kälyn varastosta; kiitos!





Tästä tuli vilitossun hittihattu, joka pysyi päässä läpi kylmän kesän. 

 

Farkkujen jämäpaloista ompelin pari lippistä, jotka eivät nauttineet yhtä suurta suosiota.



Malli: oma
Kangas: farkkujen jämäpaloja




Näitä ei taidettu pitää kertaakaan.






Oli aivan unohtua, ompelinhan minä pipariinallekin trikoopipon:



Malli: täältä
Kangas: trikoota



Minun oli niin ikävä kotiin, että ompelin meille sellaisen.



 Jämätilkuista ompelin sydämiä kiitokseksi mm. eskarin opelle ja vuokra-asunnonvälittäjälle.



Malli: oma
Kankaat: jämätilkkuja ja pitsiä kirppikseltä





lauantai 16. tammikuuta 2016

Evakkotekeleet, osa 1: peppimekko ja eläimiä

Kun on menettänyt kaiken, ihan kaiken, on vaikea hahmottaa, mistä irtaimiston hankkimisen aloittaisi - omalla puutelistallani keikkui ensimmäisenä ompelukone ja kakkukupu. Pääsimme suureksi onneksi hätämajoitukseen apen täysvarusteltuun kaksioon, sitten anopille, ja saimme lahjoituksena vaatteita ja petivaatteita, leluja, kirjoja ja lankoja, mutta silti unelmoin keväällä sohvasta, jolla istua neulomassa villasukat jalassa. Kauppamatkalla pidättelin kyyneleitä, kun tajusin ettei meillä ole kauppakasseja. Sitten nielaisin kyyneleet ja tartuin toimeen. Ensimmäisenä uuden elämän neuleena syntyivät sukat kovanonnentossujen tilalle.



Malli: Ullaneuleen kärjestä aloitetut sukat, kirjoneule oma
Lanka: muistaakseni Gjestalin Vestlandsgarn
Puikot: 3,5



 

Päättely tosin jäi tämän vuoden puolelle.



Kiitokseksi suurisydämisille lahjoittajille virkkailin perhosia.



Malli: Olivian tarinasta
Lanka: ?
Virkkuukoukku: 3,5



Osa oli tässä yhteiskuvassa, osa oli jo lepatellut kiitosmatkalle.



Pipariinan yksivuotismekko - peppimekko - on ollut minulle aina mekkojen mekko, se, jonka tyttärelleni tekisin, jos hänet saisin. Sain, tein, ja menetin. Mutta ei se mitään: tein peppimekon uudelleen.


Malli: sovellettu ohjeiden puutteessa SK 4/2015 takista
Kangas: Marimekon palalaari



Mekko oli upouuden ompelukoneeni ensitikkailu, ja surrasin napinläpiä hurmiossa: kone teki kaiken!Ilman kriisiä en koskaan olisi ostanut uutta ompelukonetta, junnannut vain vanhoilla: Tikkiterrierilläni (v. 1999 käytettynä ostettu Ambassadorilla) ja 50-luvun Husqvarnalla.





Vähän kelpaa taputtaakin!



Yksvuotislahjaksi pipariina sai aikoinaan myös nuken, jollaisen ostin uudelleen kirpputorilta. Sekin tarvitsi juhlamekon.



Saimme lahjoituksena inasen liian suuria farkkuja, ja sitten pääsimme jo kauppaankin.



Malli: oma
Kangas: vanhat farkut



Jokakeväiselle peräkonttikirppikselle oli ommeltava reppu.



Malli: oma käsivaralla
Kangas: farkut ja kauluspaita



Vuoreksi pääsi kauluspaita. 


Isäntä tarvitsi löksöpöksyt.



Malli: SK 3/2015
Kangas: Nanson trikoo





Kevään koitteessa ja ilmojen heltyessä vilitossulta pääsi itku: lempipipokin jäi taloon! Senkin ajelin uusiksi, tällä kertaa keltaisena.



Malli: täältä
Kangas: perustrikoota



Sekä äiti että poika olivat ylen tyytyväisiä.





Punttikin tarvitsi kevätpipon.



Malli: kts. yllä
Kangas: trikoota





Nämä tekeleet ovat osimoilleen maalis-huhtikuulta 2015: ihan kaikkea en muistanut/jaksanut kuvata, kun en tiennyt, pääsenkö koskaan enää nuotalle.