sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kymmenen vuotta! ja pitsipallo


Tikkunuottani täytti eilen ihan ohimennen kymmenen (!) vuotta. Täysien vuosien kunniaksi jäin mietiskelemään, mikä on henkinen neulepesäni, sielun villava satama, jonne aina neuloessa palaan, ja jotenkin löydän itseni aina täältä. Istun remonttipölyisellä lattialla, radiossa raikaa hittihöttö ja isäntä nikkaroi, nirskuu ja paukuttaa, ja me pulisemme niitä näitä. Aina on syyssunnuntai ja aikaa, lankaa ja ideoita loputtomasti, eikä kahvi kupissa vaju, Pandan maitosuklaa vähene, ja kaikki on tässä, alussa vasta. 

Missä on sinun neuleesi henkinen koti, missä sinun tikkusi tuikkivat; mihin sinä aina neuloessa kaipaat, palaat tai uneksit? 

Entisessä elämässä meillä oli joulunalusajaksi valopallo, jota olen jäänyt kaipaamaan. Uutta ei tahdo kaupasta löytyä, joten kokeilin tehdä sellaisen itse.



Malli: Neanomat -blogista
Lanka: ihanohut kalalanka ja nimetön akryylilanka kaksinkertaisena
Koukku: 3,5



Koukkusin ensin pyörylät ja sitten virkkasin ne sitten yhteen. 



Tärkkäsin pallon kovaksi tomusokeri-vesiseoksella ja pingotin ilmapallon (ja suhinapussin) päälle. Tärkissä hienosokeri olisi toiminut kenties paremmin - se olisi ehkä ollut läpikuultavampaa ja kevyempää - mutta ainakin pallosta tuli nyt niin tönkkösokeroitu ja kopakka, että se jaksaa kannatella valosarjaa.  



Paremman joulupallon puutteessa tämä on oikein kiva keittiökoriste! 

 

Pipariina on vuorostaan päässyt kaupungin parhaaseen päiväkerhoon, ja virkkasin tädeille lumihiutaleet kiitokseksi kerhosta, jossa tehdään onnellista lapsuutta. 



Malli: Virkattu lumihiutale kässämartoilta
Lanka: Kotiväki (?)
Koukku: 2,5

 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Koiria ja muita kuonolaisia


Monasti minulla on enemmän intoa kuin taitoa, ja niin nytkin. Kesken villatakin tikuttelun sieluni silmiin syttyivät koiralapaset, ja polte niin kova ja kirkas, että ne oli heti luotava puikoille.


Malli: oma
Lanka: Rubin Superwash ja arpajaisvoitto Otava
Puikot: 3,0 



Kirjoneuleen mallikerta muistutti alkuun kuhmupäistä kummajaista, kunnes kysyin jälleen apua isännältä. Hän on ennenkin pelastanut minut perustavanlaatuisilta käsityömokilta, avannut mm. kolmiohuivin logiikan, kääntänyt pihlajanmarjatertun oikeinpäin ja nyt neuvonut humanoidista hauvan.
 

Lumi hulmahti hetkeksi.
 

Tumppujen takaa kuristaa karvakamu, joita tehtailin enemmänkin.
 

Löysin kirpparilta huovutukseen sopivaa vuosikertalankaa, ja pitihän siitä äpöt muksuille tehdä - ja yksi itsellekin.


 Malli: oma
Lanka: Charlie Prisma ja jämälankoja kirjailuun
Puikot: 5,0, huovutus 40-asteen kirjopesussa
 

Puntti sai koiran ja vilitossu nallen. 



Pipariinan äpöllä on kissan sielu...



...ja minun ötökälläni kenties rusakon. Tai alpakan.



Kukkelikuu!