Tikkunuottani täytti eilen ihan ohimennen kymmenen (!) vuotta. Täysien vuosien kunniaksi jäin mietiskelemään, mikä on henkinen neulepesäni, sielun villava satama, jonne aina neuloessa palaan, ja jotenkin löydän itseni aina täältä. Istun remonttipölyisellä lattialla, radiossa raikaa hittihöttö ja isäntä nikkaroi, nirskuu ja paukuttaa, ja me pulisemme niitä näitä. Aina on syyssunnuntai ja aikaa, lankaa ja ideoita loputtomasti, eikä kahvi kupissa vaju, Pandan maitosuklaa vähene, ja kaikki on tässä, alussa vasta.
Missä on sinun neuleesi henkinen koti, missä sinun tikkusi tuikkivat; mihin sinä aina neuloessa kaipaat, palaat tai uneksit?
Entisessä elämässä meillä oli joulunalusajaksi valopallo, jota olen jäänyt kaipaamaan. Uutta ei tahdo kaupasta löytyä, joten kokeilin tehdä sellaisen itse.
Malli: Neanomat -blogista
Lanka: ihanohut kalalanka ja nimetön akryylilanka kaksinkertaisena
Koukku: 3,5
Koukkusin ensin pyörylät ja sitten virkkasin ne sitten yhteen.
Tärkkäsin pallon kovaksi tomusokeri-vesiseoksella ja pingotin ilmapallon (ja suhinapussin) päälle. Tärkissä hienosokeri olisi toiminut kenties paremmin - se olisi ehkä ollut läpikuultavampaa ja kevyempää - mutta ainakin pallosta tuli nyt niin tönkkösokeroitu ja kopakka, että se jaksaa kannatella valosarjaa.
Paremman joulupallon puutteessa tämä on oikein kiva keittiökoriste!
Pipariina on vuorostaan päässyt kaupungin parhaaseen päiväkerhoon, ja virkkasin tädeille lumihiutaleet kiitokseksi kerhosta, jossa tehdään onnellista lapsuutta.
Malli: Virkattu lumihiutale kässämartoilta
Lanka: Kotiväki (?)
Koukku: 2,5
1 kommentti:
Nuo tähdet ovat ihania!
Lähetä kommentti