maanantai 28. tammikuuta 2008

Ketunhännänvetoa

Neulominen on viime aikoina tuntunut tappiselta ketunhännänvedolta; tikut eivät ole oikein napeksineet ja langatkin ovat näytelleet hampaitaan, haranneet vastaan. Sain silti kutistua kokoon joululahjasta Revontulen:


Malli: Annen oiva ohje Ullassa
Lanka: virolainen liukuvärjätty villa, n. 200 g.
Puikot: 5,0


Kesken matkaa alkoi laiskottaa, joten päätin liinan yhtä mallikertaa vähempänä kuin ohjeessa. Kelpo kaulanlämmitin siitä silti tuli.


Olen viimeiset seitsemän vuotta sitonut itselleni päivä- ja muistikirjat, ja vaikka puuhassa tarvitaan lankaa ja neulaa vain niteen sitomiseen, niin kädentöitähän tämäkin edustaa:


Käytän kansiin yleensä vanhoja lehtiä tai taidekirjoja (kuten tässä).


Kyllä tätä taas kelpaa tuumilla täyttää!

maanantai 21. tammikuuta 2008

Langanpäitä

Milla Makian raitatakki itsevärjätyistä langoista valmistui jo pari viikkoa sitten, mutta sitten menin viikoksi röhään ja röpperiin ja kadotin langanpääni lensumaahan. Se on yhä hukassa kuin suden kuono. Viikko sitten jaksoin sentään listata napit:


Malli: oma
Lanka: kasvivärjättyä vanhaa Pirtaa ja Isoveikkaa n. 700 g.
Puikot: 5,0


Tuumasin alkuun tehdä alaosan yhtenä kappaleena, mutta satunnaisraidotuksesta olisi tullut liian säntillinen, joten tein osat perinteiseen palatyyliin. Langanpäitä oli muuten pääteltäväksi titaaninen määrä.


Resorit ja kauluksen kudoin jälleen kahden kerroksen helmineuleella. Puunapit ovat ammoista kirppiserää, ja langan värisävyihin on ikuistettu mm. seitikkiä, sipulia, aroniaa, kuusenkäpyä, raparperia ja suomuorakasta.


Ystäväperheemme lisääntyi yhdellä jäsenellä, ja tytöntylleröinen sai syntymälahjaksi nutun:


Malli: Garnstudiosta
Lanka: Wool n. 200 g.?
Puikot: 3,0


Pahoittelen karseaa esillepanoa. (Mikä on vielä rumempi kuin parvekkeen verkko-ovi? No kajarin takamus tietenkin.) Sisällä ei valo riitä kelpo kuviin edes keskipäivällä, joten vaikka poseeraus parvekkeen ovella ratkaisee valotuspulmat, jättää se esteettiset elämykset henkitoreisiin.

Kaunis kiitos ja niiaus stellalle, pirkolle ja kirahvijalkaiselle Päivänteko-tunnustuksista! Olen tolaltani ilosta.



Lämpenen meemeille yleensä aika nihkeästi, mutta tässä tunnustuksessa on juuri sitä juonta ja jytyä, joka sai minut ylipäänsä polkkaamaan: toisten blogit luovat loputonta iloa ja intoa tikuille! Seuraavat suosikkini eivät ole ainakaan vielä tunnustaneet julkisesti tunnustusta, joten
Ujosiili
Tanja
Valinnaisaineet
Kahden kerroksen väkeä
sini
Neja
Tiina
ja Katinkontti
mm. te piristätte minun puikkopäivääni!

sunnuntai 6. tammikuuta 2008

Joulunjälkeisiä, osa 2

Seuraa peninkulmapostaus, joten laiskahiiriset älkööt vaivautuko.

Yksi joululahja on vielä esittelemättä; veljen toiveiden mukaan neulottu Kaarnikka-takki, jonka posotin kokoon jo lokakuussa mutta panttasin jouluun:


Malli: oma, ja veljeltä mitat & toiveet
Lanka: Seiskapeikko ja Nalle kaksinkertaisena, n. 700 g.?
Puikot: 7,0 ja resoreissa 6,0


Tein hihoihin raglan-kavennukset ja resorit korinpohjaneuleena.


Hupusta kehkeytyi vallan veikeä (ja tarpeellinen!) hiippa, ja parran kanssa se muodostaa tasapainoisen, villavan jatkumon.


Vietimme jälleen välipäiviä kotitantereillani, jossa rentouduin nytkin ommellen. Äidillä on ikivanha, idioottivarma Husqvarna, jonka toiminnasta junanvessakin on epäilemättä ottanut mallia. (Kyseinen vihreä vekotin pääsi muuten välipäivinä Hesarin kolumniin, jossa kerrottiin kultaisia muistoja masiinasta ja levitettiin villiä huhua, että Husqvarnan oli pakko heikentää kyseisen mallin laatua, sillä vihreä paholaisen hankkinut ei eläissään tarvinnut enää uutta konetta). Husqvarna antoikin taas kankaille kyytiä; ensin vaatekauppojen tarjontaan ärtynyt veljeni äityi huristelemaan sillä elämänsä ensimmäiset housut, ja sitten minä (jonka oli tietenkin isosiskon ominaisuudessa päästävä pätemään) kurvailin kokoon parit paidat ja kassin. Veli jäi myskämään itselleen vielä toisia housuja, kun me jo läksimme maailman varsiteille.

Ensimmäisen paitaressun innoittajana toimi Viljandista ostettu pellavapaita, joka oli niin komeaa jukolamallia, että kopsasin siitä kaavat ja köröttelin kaiman:


Malli: paitaressusta kopsattu
Kangas: 100 % kuparinruskeaa pellavaa 1,5 m.


Pellava on kiitollinen, kuuliainen materiaali, joka taipuu tolkusti taitajansa tahtoon. Kauluskin helppo ommella, jahka isännän opastuksella älysin, että sitä on mahdotonta tehdä nurjalta puolen.



Valokuvista välittynee kakslahkeisten suhtautuminen poseraamiseen ja kuvaamiseen. Kysäisin taannoin hovikuvaajana toimivalta isännältä, että kumpi on karseampaa, olla kuvissa vai kuvaajana. Vastaus oli perin painokas JOO! Veljeni tuntuu olevan samaa mieltä.


Herra verryttee muuten jaloissaan ihka itse tehdyt ihka ensimmäiset pöksyt. Vähänkö päheet (ja isosisko pollea)!

Veljen paidasta ja alekankaasta intoutuneena lurittelin itsellenikin runonutun:


Malli: edellisestä sovellettu
Kangas: puuvilla-pellavasekoite, 1,5 m.


Kaulukseen, helmaan ja vyöhön aplikoin tähtiä:


Helmaan tikkasin sanat


unen hallava helma


tähtien säpsettä täys

Ja vielä piti kötöstellä kokoon jättimäinen koppakuoriaiskassi kauppareissuja varten:


Malli: oma, inspiratsiooni uusimmasta Taito-lehdestä
Kangas: 100 % puuvillaa 1 m ja vähän viljandi-paidan jämiä


Tällä tekniikalla kirjoin siis sekä paidan että koppa-kuoriaisen tekstit:


Päätän jouluraporttini tähän neulojain toivelahjakuvaan, joka osaltani toteutui:

torstai 3. tammikuuta 2008

Joulunjälkeisiä, osa 1

Maaru Myöhäinen palailee joulunvietosta ja vuodenvaihdosta vasta nyt, joten pieni takauma lankatontun luomiin sallittakoon. Ensimmäiset joululahjat tehotuotin jo heinä- ja elokuussa:


Kylykaverin ohje on Ullasta, ja laudeliinojen idean nappasin Koko perheen lahjakirjasta. Osa lehdistä varisi aikoinaan myös pöytäliinalle. Sapluunana käytin koivun lisäksi myös mansikkaa ja kasvimaantakaista rikkaruohoa (kerro toki jos tunnistat sen!). Käyttämätön lakanakangas kirpputorilta.

Kummipojalle kudoin kontiopuvun muistaakseni marraskuussa. Pahoittelen päätöntä mallia, jonka potkat on täynnä rapsakkaa sanomaa ja naama mohairlankaa. Kummipojallamme on kyllä pää ja ponteva vartalo.


Malli: SK 1/2005
Lanka: Nalle, enkä yhtään muista paljonko
Puikot: 3,0

Kontion kasvot valistivat minulle intarsiatekniikan:


Vauvaa odottavat ystävämme saivat lanoliinilla käsitellyt hahtuvahousut (jotka olivat muuten elämäni ensimmäiset versiot):


Malli: mukailtu täältä
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 5,0

Kälykäs sai tähdet tassuihinsa:


Malli: mittoja mallailtu kynsikäs-ohjeesta (Pirkka 11/2006)
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 6,0
Huovutus 40-asteen kirjopesuohjelmalla

Äiti ihastui ihkuhyviksi Novitan tyynyohjeeseen, joten häätyihän hänelle pielus puikottaa:


Malli: Novitan Talvi/2007
Lanka: virolainen hahtuva ja vähän ohutta Pirkka-lankaa kaksikertaisena
Virkkuukoukku: 6,o

En ehtinyt neuloa pohjia, joten käytin kirpparineuleita. Värjäsin possunpinkin villatakin vihreällä (ja sain valjua tiskivettä) ja huovutin sen ja ruskean villaliivin tivimmäs ja kursin pykäpistoin kokoon. Hihkuvasta vastaanotosta päätellen tyynystä tuli vallan mallikas.


Uudenvuodenlupauksia en tehnyt, sillä hyvistä ja innostavista aikomuksistakin muodostuu helposti pakkoja ja pakahduksia, jos niihin väkisin sitoutuu. En siis lupaa (kun se ei käsissäni ole), mutta toivon tästä vuodesta paljossa parempaa. Viime vuonna puikot olivat oljenkorteni, jotka pitivät tyrskyissä pinnalla.

sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Kolmas kerta toden sanoo

Ystäväni aito ja alkuperäinen kotilopipo hukkui pian valmistumisensa jälkeen, ja loin hänelle teekannun ääressä luppolangoista uuden. Mutta alkuperäistä ei ystävän mukaan korvannut mikään, joten tikutin hänelle toiveesta vielä yhden ja päätin, että kolmas kotilo toden sanoo:


Tiedot samat kuin aiemmin.


Ja maa on musta kuin tontun tossu.


Tänä vuonna olen ollut ällistyksekseni kaukaa viisas ja luoskennellut joululahjoja pitkin vuotta; ensimmäiset valmistuivat pian juhannuksen jälkeen. Niinpä aikaa on ollut väsätä kotiinkin jotain nättiä:


Malli: Novita Talvi/2007
Lanka: 2-kertainen virolainen hahtuva ja lehdissä 2-kertainen ohut Pirkka
Virkkuukoukku: 6,0
Muut: vähän kaarnaa, pahvia ja paperinarua

Pohjana on elämäni ensimmäinen risukranssi, joten rinkulan ryhdittömyys ei ole varsinainen taiteellinen tehokeino, vaan tapahtui käytännön sanelemasta pakosta.

Huopakukkasten kanssa veteen sujahti myös kolme kalaa (joista yksi on jo uiskennellut uuteen kotiinsa):


Malli: omasta päästä
Lanka: virolainen hahtuva 2-kertaisena
Puikot: 6,0

Yksi pääsee omaan joulukonttiin ja kaksi muuta matkaavat kaveriperheisiin, joihin on tassutellut pieni viiksekäs seremoniamestari. Käsittelin huopakalat vielä lanoliinilla, jotta ne saisivat vipinää karvaisiin kinttuihin. Ainakin meillä villantuoksuisen hahtuvan kanssa mennään kotileikkiä niin että pölisee ja kiekkoja hoidetaan hengiltä kuin parempiakin pentuja.

Seuraavaksi puikkoni alkavat ahmia näitä nuudeleita:


Kädentaitoja kai nämäkin; joulukukka-asetelmat itselle ja läheisille:


Näiden ja tämänvuotisen joulutervehdyksen (joita ja ärräpäitä näpersin muuten kokoon hätäiset 29 kpl!) myötä toivotan kaikille lämmintä joulunaikaa ja kutinoita koittavaan vuoteen:

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Karpalo

Kohtasin tuiki tutun tunteen odottamattomassa yhteydessä: tyhjänpäällisen paniikin, joka valtaa minut yleensä silloin, jos lukulamppuni alla ei ole mitään kirjaa nautittavaksi. Olimme lähdössä kyläsille veljeni luo, ja edessä oli aimo automatka eikä mitään neulottavaa! Kääk! Pienoisessa paniikinpuuskassa mylläsin lankakätköistäni viime jouluna hamstraamani seiskapeikot ja netistä ohjeen, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa ja Maaru tikuttaa. Matka luisti muikeasti karpalotakin tahdissa:


Malli: Garnstudion A-linjainen takki
Lanka: Seiskaveikka kaksinkertaisena n. 750 g.
Puikot: 7,0


Napinlävet luiskahtivat vahingossa miehiselle puolen ja kauluskin jäi lyhemmäksi, kun langanpää alkoi häämöttää, vaan väliäkö hällä. Takista tuli ihanan kirpakka, ja taatusti tämän joulun hitti!


Kässymessuilta kähvelsin idean virkattuun, tärkättyyn seinävaatteeseen:


Malli: Tähtien mallit SK 11-12/06, Virkkausmalleja-kirja, Novita 4/2007 ja oma
Lanka: jokin hento valkoinen
Koukku: pauttiarallaa 2,0

Kokeilin ensi kertaa eläissäni tärkkäämistä, jotta seinävaate pysyisi pontevana ovessa ja kilkattelisi iloa tulijoista. Kellon sisällä kun on pieni kulkunen.

Kusti on polkenut Nonnan arpajaisvoiton perille, joten voin viimeinkin vilauttaa loput messusaaliini:


80-luvun muodista minulla ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa, mutta yhtä keksintöä jumaloin ja käytän yhä päivittäin: hiusdonitsia! Sillä on helppo sitaista tukka taakse kun elämä on edessä, ja hukkaan lenksuja useammin kuin sukkia. Markan hämmentävän härvelin nähtyäni aloin haamailla, että ollapa moinen vekotin, niin tehtailisin donitseja... Kunnes hoksasin, että ollapa puikot! niin ans olla myös hiusrenksu:


Malli: oma
Lanka: Isoveli
Puikot: 5,0

Munkki on ollut päässäni koko päivän, ja palvon sitä.

Loppuun en malta olla esittelemättä kässykuumeen leviämisestä aiheutuvia seuraamuksia:



Kummiteltavani äiti on hurahtanut kotiloihin, ja soveltanut sujuvasti myös Silmukatin tuunausideaa: