Kesä keltainen

Allakkani kääntyi jälleen uudelle vuodelle, ja sain syntymälahjaksi padallisen inspiraatiota. Ystäväni on säälien seurannut villavellieni keittelyä ikivanhassa, ruosteisessa emaliastiassa, joka puhaltelee paksuja kepeästi kolmatta tuntia, ennen kuin liemi on kyllin kuumaa puretukseen tai värjäykseen. Hän lahjoitti minulle tuliterän teräskattilan, joka nipisti kiehumisajan puoleen. Vasemmalla lahjakattila neitsytvärjäyksessä, ja lankoja apila- ja suopursukylvyssä:


Kattilan kylkiäisiksi hän oli kerännyt metsänpohjista aarteita: lepän, pihlajan ja haavan kuorta ja kuivattua kangastattia. Äidin lahjarahoilla taas ostin oivallisen opuksen:


Kotiseutumatkalta haalin mukaani mummon ravistuneen rukin, jonka isäntä saa ehostaa kuntoon. Sitten olen enää karstoja ja lampaita vailla.


Lahjakattila onkin pöhissyt pontevasti. Tilasin lankakuriiriltani pari kiloa Kauhavan Kangasaitan värjäysvillaa ja puretin puoli kiloa 100 grammalla alunaa ja 50 grammalla viinikiveä. Ja kun maailmaa katsoo kattilan kautta, on se pelkkää harhaa; kesä ei suinkaan ole vihreä vaan keltainen! Ylinnä tuore lepänlehti, keskellä kuivattu kuhmolainen suopursu ja alinna tuore apila:


Mesiangervosta (vasemmalla) ja maitohorsmasta (oikealla) irtosi niin kälttänä keltainen...


... että rohkaistuin jälkipurettamaan ne kuparivihtrillillä, joka taittoi värin oliivinvihervään. Kamera ei tosin toista värejä oikein, vaan sävyt ovat luonnossa vehreämmät:


Kissa heittäytyi niin kehrääväiseksi, että putosi viimein pöydältä suopursupullaa leipoessaan.

Havukankailla

Kolakat kalsarikelit (+ 10 C, tuulenvuhakka ja sadetta) rajoittivat tämänkesäisen kotiseutumatkailun pääosin sisätiloihin, joten valjastin äidin Husqvarnan ja nelistin vinhasti sillä pitkin viherviä samettikankaita.

Veli on ollut hupparia vailla nähtyään isännän vastaavan, joten tilanne oli oitis korjattava:


Malli: Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: n. 2 m palasamettia, 65 cm vetoketju ja nyöriä




Perusteellisena herrana veli oli hinkannut pellavapaidastaan tahran mukana värinkin pois ja pyysi minua tuunaamaan tilanteen. Haaltunut lantti nousee kuusenhavusiluetin takaa kuin kuutamo, ja paita lienee jälleen käyttökelpoinen:


Äiti sai salsahameen, jonka helmakangas on tuliainen hänen ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltaan ja joka on palvellut jo kahtena, aivan liian vähänkäytettynä hameena:


Malli: Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: silkkiä (?) n. 50 cm ja palalaarin tunnistamatonta kangasta (polyesteria?) reipas metri


Ja juhannuksen mökkireissulla kasvoivat kasvikunnankruunut äidillekin:


Malli: perussukka
Lanka: 6 eri kasvilla värjättyä sukkalankaa
Puikot: 3,5 sukkikset

Winha wekotin & muuta kierrätettyä

Kun tapasin Hänet Pelastusarmeijan kirpputorilla, en voinut vastustaa nostalgian kunnioittavaa kutsua ja isännän kannustusta "Osta ihmeessä kun noin halvalla (35 e.) saat!":



Samanlaisella kapineella olen polkenut teininä (painin)jalkaa ja karautellut ärräpäitä, kun lanka syrttääntyi ja neulat pimahtelivat poikki kuin pinnat. Silti sain kummasti muunnettua 120-kiloisen maajussin jameksista napakat, leveälahkeiset lempifarkut ja hölmäkästä hippimekosta tyköistuvan. "Vihreän paholaisen" arvaamaton arvo on seljennyt minulle vasta myöhemmin, kun kaikki muu tässä kertakäyttökulttuurissa leviää käsiin kuin entisen Ellin essu - mutta Husqy jaksaa vaan, louskuttaa kodikkaasti ja parsii maailmaa kokoon. Sen tikkausjälkikin on yhä moitteeton:


Husqylla onkin sitten haukattu tilkkua jos toista:


Malli: oma
Kangas: lakananpala ja kangasvärejä, vaahteranlehtiä ja keräkaali

Kaalinpään kanssa painiessani ajattelin lämmöllä veljeäni, joka on ryhtynyt oikein tosimielessä harrastamaan kasvissyöntiä, ja nyssäkkä taitaakin matkata kauppakassiksi hänelle.


Sattuneesta syystä (josta lisää myöhemmin) sammakot ovat pureskelleet minua viime aikoina kipeästi sormenpäistä, ja ne leiskauttivat neulosvillapöksyihinkin, jotka ompelin parin kirppisvillapaidan hihasta:


Malli: Kestovaippainfon merinovillaneuloksesta ommeltu vaippakuori
Kangas: pari palaa 100 % villapaitoja, vihreää villalankaa kirjailuun

Lahkeet ovat yksinkertaista ja haarakiila kaksinkertaista neulosta. Jos malli toimii, hurautan toiset paksummat pöksyt.


Taannoin anoppi lahjoitti minulle kätköistään tilkkusäkin, josta löytynyt pala vanhaa villakangashametta halaji kissaksi:


Malli: SK 3/2004
Kangas: villakangastilkku ja huopunutta neulosta, villalankaa kaulaliinaan ja kirjailuun


Tahtoo sylkkiin!

Liemiä ja lahjoja

Olen taas virutellut vyyhtejä vihervissä velleissä, ja eivätkä tulokset näytä luonnossa läheskään tältä, vaan tuhannesti heleämmältä:


Ylinnä pihlajanlehti, sen alla villi klupiini (joka luonnossa on hennon neonvihervä), sitten elttaisenkälttänä kuolleenmiehenkoura eli sananjalka, ja alinna koivun raikas keltainen. Monesta myrtistä tuntuu irtoavan kellervää väriä, joka aiheuttaa pienoista puistatusta kaltaisessani beigeallergikossa.

Anoppi on tarjonnut siirtolapuutarhamökiltään tilan ja tulen lankojen purettamiseen, ja hänen miesystävänsä taas toimii lankakuriirinani Kauhavan Kangasaitasta. Kiitokseksi neuloin heille kasvikunnankruunusukat:


Malli: perussukka
Lanka: 6 eri kasvivärjättyä Novitan Jussia ja Seiskaveikkaa
Puikot: 3,5


Ystävän harteille vierähti taas yksi elinvuosi, ja neuloin hänelle lahjaksi jo huhtikuussa ruosteenruskean (enkä siis oranssia, kuten kuva koettaa huiputtaa) Kirin:


Malli: Kiri
Lanka: Kitten Mohair n. 150 g
Puikot: 5,0


Myös hänet kruunasin kasvikunnansukilla:


Raitatakista jäi nöttösiä juuri somimoilleen vauvannuttuun:


Malli: kirjasta Neulon vauvalle (Otava 1984)
Lanka: kasvivärjättyä Novitan vuosikerta-Pirtaa ja Isoveljeä
Puikot: 5,0


Pyöröpuikot (ja omatoimiset kissanjäsenet) ovat ohessa kokomittarina. En jaksa uskoa, että kukaan kuuna päivänä mahtuisi nuttuun, niin pikkusievä se on. Vaan varttivuoden päästähän se nähdään.

Toiveesta toiselle

Anoppi on pitänyt festareilta ostamansa pontson puhki ja toivoi minulta uutta samanlaista:


Malli: edellisestä kopioitu
Kangas: n. 1.5 m viskoosia, nappi ja satiininauhaa


Huolittelin jämäpalan huiviksi, jolla hän voi tehdä itsestään 50-luvun elokuvatähden (yllä) tai merirosvon (alla):


Satunnaisessa söpöstelypuuskassa väkersin satiininauhasta ja napista kaulukseen sydämen:


Anoppi oli innosta lentoon lähdössä kuin keväinen linnunpoika:


Appi lenteli lämpimistä maista lomailemaan Suomen routaiseen & rakeiseen kesään, ja kun kylmä kuului kalvavan varpaita, tiksuttelin hänelle töppöset (huomaa kissanpeppu kuvassa):


Malli: perussukka
Lanka: Seiskaveikan (?) jämiä
Puikot: 3,5


Nyt ei vilu enää kalistele varpaita (mallina tosin toimi mieheni):

Levolle lasken karitsani

Tein tämän nutun vähää vaille valmiiksi jo elokuussa, mutta vasta nyt minulla oli voimaa viimeistellä se:


Malli: sovellettu SK 8/2007
Lanka: Novitan Olivia ja Palma
Puikot: 3,5 (?)


Nuttua ei koskaan käytä hän, jolle se neulottiin. Kunpa tämä toinen.

Hellemekko ja väripadan porinaa

Nyt kelpaa helteiden helliä:


Malli: Sovellettu Modan 3/2008 ja Eurokankaan ilmaiskaavasta
Kangas: Nanson trikoota n. 2 m


Takana on samanlainen rypytys kuin edessä:


Ja mitä tekee hän?


Käsitöitä tietenkin! Kasvivärjäyskausi on nyt toden teolla käynnistynyt, ja temmellän puskat tutisten väriaineiden perässä. Tienvarsilla ja joutomailla helottava rypsinoloinen rikka - peltoukonnauris, -akankaali vai mikä lapsenlanttu lie - osoittautui niinikään erinomaiseksi värjäyskasviksi.


Kesän ensimmäisten kasvivärjäysvyyhtien kirjo on ylhäältä alas:
* vuoden vanha, paatunut suomuorakas
* tuore nokkonen
* kielon tuoreet ja kuivuneet, ylivuotiset lehdet
* peltoukonnauris
* koiranputki

Lankoina käytin luonnonvalkeaa Novitan Isoveljeä (75 % W, 25 % PA) ja kirpputorilta löytynyttä Novitan vuosikerta-Kimmoa (90 % W, 10 % PA).

Suomuorakasta kokkailin jo viime syksynä ja kun alan ammattiopuksissa lupailtiin märänneiden sienien erittävän sinervää, jätin osan lämpäreistä ulkosalle talven yli hautumaan. Sinistä en sitten saanut, mutta kärpäsiä siitäkin edestä! Kun ylivuotinen, märännyt ja käpistynyt sienimöljä alkoi muhentua liedellä ja suitsuttaa lehmänläjän- ja sianlannansekaista sulotuoksuaan, tuikaisivat kaikki lähitienoon kärpäset sankoin joukoin kesteihin. Istuskellessani neulomassa sonnanlemussa, keskellä humaltunutta, toisiaan naiskentelevia rotikoita aprikoin ohikiitävän hetken, josko harrastukseni on aivan tervehenkinen. Jäähtyvästä sopasta siivilöin sitten pois toistakymmentä auvoisasti menehtynyttä kärpästä.

Näin alkukesästä luontoäidin essuntaskut tursuavat väriaineita; tienvarret, jättömaat, ojanpohjat ja pusikot tursuavat versovia lehtiä, kukkasia ja kuoria, jotka vain vartovat valikoivaa korjausta ja pataan pääsyä. Männäaamuna raasin kynnet ruvella kaatuneesta pihlajasta nahan irti, ja nyt se käpistyy parvekkeella: