Joulunjälkeisiä, osa 2

Seuraa peninkulmapostaus, joten laiskahiiriset älkööt vaivautuko.

Yksi joululahja on vielä esittelemättä; veljen toiveiden mukaan neulottu Kaarnikka-takki, jonka posotin kokoon jo lokakuussa mutta panttasin jouluun:


Malli: oma, ja veljeltä mitat & toiveet
Lanka: Seiskapeikko ja Nalle kaksinkertaisena, n. 700 g.?
Puikot: 7,0 ja resoreissa 6,0


Tein hihoihin raglan-kavennukset ja resorit korinpohjaneuleena.


Hupusta kehkeytyi vallan veikeä (ja tarpeellinen!) hiippa, ja parran kanssa se muodostaa tasapainoisen, villavan jatkumon.


Vietimme jälleen välipäiviä kotitantereillani, jossa rentouduin nytkin ommellen. Äidillä on ikivanha, idioottivarma Husqvarna, jonka toiminnasta junanvessakin on epäilemättä ottanut mallia. (Kyseinen vihreä vekotin pääsi muuten välipäivinä Hesarin kolumniin, jossa kerrottiin kultaisia muistoja masiinasta ja levitettiin villiä huhua, että Husqvarnan oli pakko heikentää kyseisen mallin laatua, sillä vihreä paholaisen hankkinut ei eläissään tarvinnut enää uutta konetta). Husqvarna antoikin taas kankaille kyytiä; ensin vaatekauppojen tarjontaan ärtynyt veljeni äityi huristelemaan sillä elämänsä ensimmäiset housut, ja sitten minä (jonka oli tietenkin isosiskon ominaisuudessa päästävä pätemään) kurvailin kokoon parit paidat ja kassin. Veli jäi myskämään itselleen vielä toisia housuja, kun me jo läksimme maailman varsiteille.

Ensimmäisen paitaressun innoittajana toimi Viljandista ostettu pellavapaita, joka oli niin komeaa jukolamallia, että kopsasin siitä kaavat ja köröttelin kaiman:


Malli: paitaressusta kopsattu
Kangas: 100 % kuparinruskeaa pellavaa 1,5 m.


Pellava on kiitollinen, kuuliainen materiaali, joka taipuu tolkusti taitajansa tahtoon. Kauluskin helppo ommella, jahka isännän opastuksella älysin, että sitä on mahdotonta tehdä nurjalta puolen.



Valokuvista välittynee kakslahkeisten suhtautuminen poseraamiseen ja kuvaamiseen. Kysäisin taannoin hovikuvaajana toimivalta isännältä, että kumpi on karseampaa, olla kuvissa vai kuvaajana. Vastaus oli perin painokas JOO! Veljeni tuntuu olevan samaa mieltä.


Herra verryttee muuten jaloissaan ihka itse tehdyt ihka ensimmäiset pöksyt. Vähänkö päheet (ja isosisko pollea)!

Veljen paidasta ja alekankaasta intoutuneena lurittelin itsellenikin runonutun:


Malli: edellisestä sovellettu
Kangas: puuvilla-pellavasekoite, 1,5 m.


Kaulukseen, helmaan ja vyöhön aplikoin tähtiä:


Helmaan tikkasin sanat


unen hallava helma


tähtien säpsettä täys

Ja vielä piti kötöstellä kokoon jättimäinen koppakuoriaiskassi kauppareissuja varten:


Malli: oma, inspiratsiooni uusimmasta Taito-lehdestä
Kangas: 100 % puuvillaa 1 m ja vähän viljandi-paidan jämiä


Tällä tekniikalla kirjoin siis sekä paidan että koppa-kuoriaisen tekstit:


Päätän jouluraporttini tähän neulojain toivelahjakuvaan, joka osaltani toteutui: