Monasti minulla on enemmän intoa kuin taitoa, ja niin nytkin. Kesken villatakin tikuttelun sieluni silmiin syttyivät koiralapaset, ja polte niin kova ja kirkas, että ne oli heti luotava puikoille.
Malli: oma
Lanka: Rubin Superwash ja arpajaisvoitto Otava
Puikot: 3,0
Kirjoneuleen mallikerta muistutti alkuun kuhmupäistä kummajaista, kunnes kysyin jälleen apua isännältä. Hän on ennenkin pelastanut minut perustavanlaatuisilta käsityömokilta, avannut mm. kolmiohuivin logiikan, kääntänyt pihlajanmarjatertun oikeinpäin ja nyt neuvonut humanoidista hauvan.
Lumi hulmahti hetkeksi.
Tumppujen takaa kuristaa karvakamu, joita tehtailin enemmänkin.
Löysin kirpparilta huovutukseen sopivaa vuosikertalankaa, ja pitihän siitä äpöt muksuille tehdä - ja yksi itsellekin.
Malli: oma
Lanka: Charlie Prisma ja jämälankoja kirjailuun
Puikot: 5,0, huovutus 40-asteen kirjopesussa
Puntti sai koiran ja vilitossu nallen.
Pipariinan äpöllä on kissan sielu...
...ja minun ötökälläni kenties rusakon. Tai alpakan.
Kukkelikuu!
3 kommenttia:
Äppöjä ne oli minunkin lapsuudessa! Lapaset on hienot vaikka katsoin ensin että kenguru :)
Äppöjä ne oli minunkin lapsuudessa! Lapaset on hienot vaikka katsoin ensin että kenguru :)
Nasti, Tällä kertaa kaikilta ötököiltäni taisi olla identiteetti vähän hukassa, mutta sehän ei sympaattisuutta vähennä. ;D
Lähetä kommentti