Pajunkissoja ja luonnonhelmiä

Kävimme talvilomalla taas lapsuudenkotipuolessani, ja matkaneuleena naputtelin pipon. 



Malli: sovellettu Ullan Pajunkissasta
Lanka: karvivärjätty villalanka
Puikot: 3,0



Luonnonvärit on uutettu (alhaalta ylöspäin) lepänkävystä, haavankuoresta, vuohenputkesta ja mesiangervosta.



Pupu meni puskaan huu sai sai.



Isomman työn inspiraatiota odotellessa neuloin pipon pariksi lapaset villatakin jämälangoista.



Malli: oma, peukalokiila Ullan ohjeella
Lanka: kasvivärjätty villalanka
Puikot: 3,5



Pallot markkeeraavat helminauhoja.

Ruutuja ja mustan kissan tankoja

Näköjään tikkuni alkavat vipattaa töppösiä näin kevättalvisin. Isäntä vihjaili ensin hienovaraisesti ja sitten vähän painokkaammin ainokaisten villasukkiensa kuluneen puhki. Otin vihjeestä vaarin ja neulaisin sukat synttärilahjaksi.



Malli: oma 
Lanka: Ville ja jokin nimetön sininen villalanka
Puikot: 3,5



Palmikko, pintaneule tai edes värikäs kirjoneule hivelisi tekijän silmää, mutta jäisi taatusti kaapinpohjille koreilemaan. Niinpä rohkenin suunnitella kirjoneuleeksi näinkin uskaliasta ruutua - ja hyvä näin, sillä sukat ovat riittävän eleettömät päästäkseen päivittäiseen käyttöön.



Puikoilleni jäi nätin sukan nälkä, ja niinpä kurvailin hetken kuukkelissa kirjoneulesivuilla, ja kohta tikuistani sukeutuivat mustan kissan tangot:



Malli: kirjoneuleen mallikerta netinperiltä, perhospintaneule Neulojan käsikirjasta
Lanka: Ville ja nimetön villalanka
Puikot: 3,5

Perhospintaneule näkyy naheasti mustalla, mutta muistuttaa mirrinviiksiä.




Lokoisat kollit!



Joulun jälkeen aloin katsella isännän futuristisia kärhiä sillä silmällä, että olisivatpa ne somat omissakin koivissa. Kutaisin töppöset kokoon, mutta ne odottivat huovutuspesua pari kuukautta, ennen kuin innostuin heittämään ne koneeseen.



Malli: oma
Lanka: Cortina Soft
Puikot: ehkä 6,0
Huovutus: 40-asteisessa kirjopesussa



Koko on just eikä melkein.

Pipariina mieli panna jalalla koreasti....

... ja tanssiakin näillä taitaa!

Kaunein kaikista

Epäsymmetriset, moniväriset huivit taitavat tätä nykyä olla kuuminta hottia blogistaniassa - vaan muistaako kukaan enää kolmiohuiveja? Minulle niskasta aloitettava kolmiohuivi on yhä neuleiden neule, elegantein luomus, jonka tikuilla voi taikoa - vaikkei se edes ole järin kinkkinen toteuttaa, jahka ohjeesta vain pääsee jyvälle. Vuosikymmenen aikana olen neulonut toinen toistaan kauniimpia pitsihuiveja (Kiri, Kellokukka, Haruni, Shetland Triangle), mutta yksi nousee ylitse muiden: Ikaros.



Malli: Icaros (Interweave Knits, Summer 2006)
Lanka: Trysil Garn, Babygarn
Puikot: 5,0



Tein kohtalokkaan arviointivirheen, kun päätin neuloa vielä yhden mallikerran ennen pitsireunaa.
 

Lanka loppui kolmasti kesken ja huivista tuli  v a l t a v a!



Ei järin käytännöllinen, mutta sitäkin kauniimpi.
 


Lintu lensi oksalle...



... liehui niitä näitä!

Korinpohjasukat

Aloin jo kuukausi sitten huivin, mutta lanka on lopahtanut jo kolmasti kesken, joten joutessani tikuttelin itsellenikin korinpohjasukat kasvivärjätyistä langoista. 


Malli: oma
Lanka: luonnonvärjättyä Novitan Juhania? vai Aapoa? 
Puikot: 3,5



Värit ovat varpaista varteen peräisin vuohenputkesta, aronianmarjasta, koivunlehdestä, suomuorakkaasta, nokkosesta, veriheltta- ja veriseitikistä sekä mesiangervosta.
 

 Itsekseen sukat kupruilevat kummasti...



... mutta jalassa istuvat somasti.
 

Sunnuntaissa parasta on hyggeily! Mikä sen kotimainen termi mahtaa olla? Kotoilu on aivan liian aktiivista puuhastelua, mökkihöperöinnillä ja tupajumituksella taas on negatiivinen kaiku. H y g g g!! myhähtää sohvatyyny, kun sille lysähtää tyytyväinen talvehtija ja antautuu joutenolonlopettelulle - mieluiten neule sylissä. 

Taikapatatakki

Viime kesänä vihkiydyin pitkästä aikaa luonnonvärjäyksen saloihin, ja noista keristä kehkeytyi syksyn mittaan taikapatatakki.



Malli: oma, steekkaus Noita Näppärän neuvoin
Lanka: luonnon- eli kasvivärjätty Jussi
Puikot: 4,0



Raidat ovat lainanneet värinsä (helmasta kaulukseen) nokkoselta, koivunlehdeltä, vuohenputkelta, kielon kuivuneelta lehdeltä, veriheltta- ja veriseitikiltä, mesiangervolta ja samettijalalta.



Resorin lanka on saanut sävynsä lepänkävystä ja violetti helminauha aronianmarjasta.



Napit napersin Näpsässä vuosia sitten omenapuunoksasta.



Koska nurjanpuolen kirjoneule on kirottua, neuloin nutun umpinaisena,



siksakkasin sauman kahtapuolta
 

ja steekkasin auki. Hui! 

Selvisin! Tosin kauluksen nurja puoli ei salli lähempää tarkastelua, mutta nuttu on rouhea ja rakas...

kissankin mielestä!



(Tämän kuvan jälkeen purin ja puikotin vielä yhden samettijalkaraidan lisää - onneksi, sillä muuten kaarroke olisi ollut napotus.)

Takkien takki

Vuosikymmen sitten neuloin isännälle arkkitakin, kaikkien kotitakkien esikuvan, jota hän lienee pitänyt eniten kaikista vaatekappaleistaan. Tuota kotitakkia hän jäi maailmamme lopussa kaipaamaan, ja vuosi sitten koetin neulaista sen uudelleen vähän paremmasta langasta. Metsään meni notta puskat tutisi. Takki ei istunut oikein, ei tuntunut oikealta ja oli laiha, lurppana korvike siitä Ainoasta Oikeasta.

Syksyllä suivaannun ja päätin, että kolmas kerta toden sanoo. Ja niin sanoi!



Malli; oma
Lanka: Seiskaveikka kaksinkertaisena
Puikot: 7,0



Neulos on tuplahelmineuletta mallia karvalakki - eli mahdollisimman yksinkertainen.





Napit puuttuvat vielä tästäkin versiosta, mutta ehtiihän nuo.



 "Ihan kuin olisi kotiinsa tullut! Tämä tuntuu just oikealta", tokaisi isäntä sikeä ilo silmissään.



Pala kerrallaan me saamme elämäämme takaisin, aloitamme uutta.