Linnut ensivät etelään, ja ikävissäni neuloin niiden jälkikuvat sääriäni lämmittämään.
Syysloman parhaana päivänä eli rajatontaina eli tee-mitä-mielit-päivänä aloitin lintusäärystimet.
Malli: oma
Lanka: keskivahvaa sukkalankaa
Puikot: 3,5
Kurkistelin kuukkelista lintuparvia, tuhersin kuvioita ruutuvihkoon ja annoin mennä.
Kuviota oli tappista seurata, sillä töllöä tapittaessa rivit tahtoivat väkisinkin harittaa, mutta sinnillä posottelin loppuun.
Lopuksi kirjoin linnulle nokkia.
Tyttären innoittamana kötöstelimme kokoon toinen toistaan hienompia artesaanijoulukalentereita. Vuosien varrella säilötyt puhelinlootat pääsivät hyötykäyttöön, kun kuumaliimailin myhäillen todeksi vanhan kansan sanontaa aika tavaran kaupihtee.
Alimmaisena meidän tyttöjen huolellisesti väsäämät namukalenterit (minäkin sain oman!) ja päällä pojan yhdenillan askartelu.
Laiska teini oli jäädän nopen osille, mutta koska olen tasapuolinen äiti, vetäisin hihasta & peltipurkista kokoon nohevan Yhden Luukun Kalenterin. Sieltä voi poimia suun makeaksi joka aamu.
- Et sä ole nero, mutta on sulla hetkesi, totesi teini armollisesti.
Tikkunuottani juhli marraskuun hiljaisuudessa jo kuudettatoista (!!) syntymäpäiväänsä. Onnea minulle, ja Onneksi käsityö yhä on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti