Äidin synttärisukat

Kaupunkisukkasarjani sai syksyllä jatkoa, kun suunnittelin äitini 70-vuotislahjaksi Kajaani-sukat.

Malli: oma

Lanka: Nordian Oiva

Puikot: 3,0

Lapsuudenkaupunkini sukat ovat kauan vartoneet vuoroaan, ja koska nälkämailla kaikki on pientä ja muutenkin matalaa, pohdin pitkään, mitä maamerkkejä sukkiin poimisin. Vaan alkoihan niitä sitten pulpahdella, yleisesti tunnustettuja ja itselle tärkeitä tiloja. 

Äidin mallia tuunasin jo valmiiksi vähän: neuloin varteen hänen lapsuudenkotinsa vaarat, ja vaaran kainaloon kesämökin, jossa olen itsekin lapsuuteni heleimmät hetket viettänyt. 

Sukanvarressa koreilevat Kajaanin kirkko, raatihuone ja taidemuseo, ja jalkaterässä seminaari, Kaukametsä ja varsinkin uimahallin liukumäki, jonne mummu usein vie muksumme ilakoimaan. Tietenkin siellä ovat myös kaupunginteatteri ja linnanrauniot joutsenineen ja tervaveneineen, sekä ällistyskäkkärä eli Suuri Aika, Urho Kekkosen muistomerkki. 

Äidin sukkiin neuloin kaksi KAKSia eli sairaalaa: uuden ja vanhan, jossa äiti teki elämäntyönsä auttaen vauvoja maailmaan. 

Näistä tuli aika ihanat. 

Tarkoitukseni on ohjeistaa myös Kajaani-sukat, mutta talonteko on viime aikoina haitannut harrastuksia ja hidastanut tikkujen kilkettä. 

Onneksi poikamme jatkaa kädentaitojen vaalimista. 

Tikkunuottani täytti marraskuun lopussa 14 vuotta, mutta vaikka tahti on vitkastunut, tikut jatkavat verkkaista tanssiaan kotikuusen suojassa.