Äidin synttärisukat

Kaupunkisukkasarjani sai syksyllä jatkoa, kun suunnittelin äitini 70-vuotislahjaksi Kajaani-sukat.

Malli: oma

Lanka: Nordian Oiva

Puikot: 3,0

Lapsuudenkaupunkini sukat ovat kauan vartoneet vuoroaan, ja koska nälkämailla kaikki on pientä ja muutenkin matalaa, pohdin pitkään, mitä maamerkkejä sukkiin poimisin. Vaan alkoihan niitä sitten pulpahdella, yleisesti tunnustettuja ja itselle tärkeitä tiloja. 

Äidin mallia tuunasin jo valmiiksi vähän: neuloin varteen hänen lapsuudenkotinsa vaarat, ja vaaran kainaloon kesämökin, jossa olen itsekin lapsuuteni heleimmät hetket viettänyt. 

Sukanvarressa koreilevat Kajaanin kirkko, raatihuone ja taidemuseo, ja jalkaterässä seminaari, Kaukametsä ja varsinkin uimahallin liukumäki, jonne mummu usein vie muksumme ilakoimaan. Tietenkin siellä ovat myös kaupunginteatteri ja linnanrauniot joutsenineen ja tervaveneineen, sekä ällistyskäkkärä eli Suuri Aika, Urho Kekkosen muistomerkki. 

Äidin sukkiin neuloin kaksi KAKSia eli sairaalaa: uuden ja vanhan, jossa äiti teki elämäntyönsä auttaen vauvoja maailmaan. 

Näistä tuli aika ihanat. 

Tarkoitukseni on ohjeistaa myös Kajaani-sukat, mutta talonteko on viime aikoina haitannut harrastuksia ja hidastanut tikkujen kilkettä. 

Onneksi poikamme jatkaa kädentaitojen vaalimista. 

Tikkunuottani täytti marraskuun lopussa 14 vuotta, mutta vaikka tahti on vitkastunut, tikut jatkavat verkkaista tanssiaan kotikuusen suojassa. 

Pipokaupalla itsensä ylityksiä

Tänä syksynä Tikkunuotta on jäänyt nopen osille, sillä Kodinpunonta rakennustyömaalla on niellyt kaiken aikani ja tarmoni.

Olen pohjamaalannut moneen kertaan kaikki neljä kamaria....

saumannut kolmen huoneen seinät (kahden vessan ja pesuhuoneen) ja neljän lattiat (edellisten lisäksi myös pukuhuoneen),

...laminoinut koko yläkerran lattian ja tapetoinut kaikki kamarit ja yhden seinän aulasta ja eteisestä. 

En olisi kuuna kullan valkiana uskonut taipuvani moisiin sirkustemppuihin, mutta tylsyys on luova olotila ja juutuuba mainio opettaja! Työpanokseni ansiosta pääsimme muuttamaan marraskuun lopussa keskeneräiseen kotiin, jossa elelemme nyt iloisessa sekamelskassa laatikkoleikin keskellä. 

Jätimme hellät jäähyväiset vuokrakolmiolle, joka tarjosi meille kodin hometuhon jälkeen 4,5 vuoden ajan. Koti tutuilla kulmilla Pispalassa - liki lasten koulua ja kavereita - pelasti lastemme lapsuuden ja meidät vanhemmat katkeroitumiselta, ja saimme elää täyttä, onnellista elämää hometalo-oikeudenkäynnin ja paritalon rakentamisen ajan. 

Värkkäsin lämminsydämisille vuokranantajille kiitokseksi Pispala-pipot ja mukit.

Pipoista voi bongata tutut maamerkit - remontista palanneen haulitornin ja siihen menneen Pispan koulun -  

...kirkon, Vaakon nakin, Cafe Pispalan ja Tahmelan rantaikonin, suojellun kynäjalavan. 

Poikkeuksena edellisiin neuloin näihin pipoihin myös vuokrakotimme, jossa keittiö on kodin sydän. 

Tuossa kodin sydämessä on kupeittemme keskimmäinen hedelmä opetellut virkkaamaan ihan itse amigurumeja. 

Äidinsydämeni hykertelee ylpeydestä, ei ainoastaan pienten käsien, vaan myös vilitossun temperamentin takia: poikamme luonteenlaatu on lähempänä elohopeaa kuin tasamaata, joten jokaisen luomuksen loihtiminen vaatii normaalia suuremman kopallisen malttia ja sinnikkyyttä, mutta onnistuu! Ja voi sitä hartautta, jolla hän käsityön lumoihin antautuu! 

Ensimmäisten luomusten jälkeen hänen käsialansa on napakoitunut ja silmukat tasaantuneet, ja poksuja pulpahtelee kuin lankakoppaan olisi viritetty lure. "Mitä mä tekisin" on vaihtunut kysymykseen "mitä mä sitten virkkaisin" 

 

Apen naulasukat

 Appi on ollut monasti lautamiehenä raksalla, ja kiitokseksi avusta neuloin hänelle naulasukat.

Malli: oma

Lanka: My Home Living

Puikot: 3,5

Yksinkertainen on kaunista, ja naulat suorat ja ryhdikkäät. 

Tällä kertaa naulajako osui kohdilleen just eikä melkein, kuten isännän versiossa. 

Appi tykkäsi sukista kovin, ja ne menivätkin heti kovaan ajoon.  

Näillä kelpaa tassutella vaikka meidän tulevan tuvan lattialla. 

Kasvimaasukat

Tänä kesänä kaikki liikenevä aikani on uponnut raksalle ja ollut muusta mukavasta - kuten puikoilta ja palstalta pois - mutta vanhana (ja nurmettuvana) puutarhurina kasvattelin sentään unelmieni kasvimaan sukkiin. 

Malli: oma 

Lanka: Seiskaveikka tai vastaava jämälanka 

Puikot: 3,0

Kuviot versoivat vähän lennossa, matkan myötä. Aloitin auringonkukista, joita kasvattelin palstani aidaksi alkuvuosina (vuodesta 2007 lähtien), ja kukkasiin neuloin ruiskukat ja orvokit. 

Herneet ja kesäkurpitsat ovat herkkuamme, jälkimmäinen etenkin suunkaimassa kakussa. 

Retiisit ja porkkanat jäivät kaipailemaan naatteja, mutta niiden kirjomiseen ei sinnini enää riitä. 

Ja mikäs siellä varpaissa kipruttelee? Tietenkin puutarhurin paras pikku apulainen: kastemato tai kaks! 

On aika ottaa askel kohti uutta, ja villasukissa se on helpompaa.

Pispala pipoissa ja evakossa

Niin päättyi kummallinen kouluvuosi, josta liki kolmannes käytiin etänä kotoa käsin. Lapsemme pääsivät koronakurimuksen päätteeksi vielä kouluun hyvästelemään kaverit, opettajat ja koulurakennuksen. Rakas (kylä)koulumme menee puoleksitoista vuodeksi remonttiin ja lapsemme hajaantuvat kuka minnekin mierontielle: kolmeen eri väistökouluun.



Kaksi kolmesta lapsestamme on saanut käydä eskarivuotensa huippuseurassa lämminsydämisten tätien seurassa. Kiitokseksi neuloin heille kaikille Pispala-pipon muistuttamaan mistä tulemme ja mihin vielä palaamme: kaupungin parhaaseen kouluun haulitornin kupeeseen.



Malli: oma
Lanka: Isoveikka
Puikot: 5,0



Pispalan koulu paistattelee itseoikeutusti harjun huipulla haulitornin vierellä.



Hyvällä mielikuvituksella myssystä voi löytää myös Rajaportin saunan, Pispalan pulterin, Vaakon nakin...



...Pispalan portaat, kirkon, Cafe Pispalan ja Tahmelanrannan kynäjalavan.



Maaliskuussa Suuri Mullistus ravisutti, kun haulitorni, tuo Pispalan maamerkki ja monumentti, vietiin peruskorjattavaksi.



Remontin ajan haulitornia voi ihailla Pispala-pipossa.



Tikuttelin näitä neljää pipoa läpi lumettoman talven ja nostelin hiljoksiin Pispalan sielunmaisemaa puikoille.

Hämmästyin taas, kuinka eri kokoisia voi pipoista tulla, vaikka neuloja, puikot ja lankakin pysyy koko ajan samana! Ainoat muuttuvat suureet ovat aika ja mieliala, ja tänä keväänä ne molemmat olivat hahmottomia, velttoja ja venyviä.

Vaan niin saatiin tämäkin poikkeuskevät päätökseen kuin tupsu pipon päälle. Kukin ope erottaa omansa kirsikasta, joka keikkuu eri värisenä joka kakun päällä.