Malli: oma
Lanka: suomalainen sukkalanka ja Seiskaveikka
Puikot: 3,5
Löyhensin vartta vähän ja lyhensin ekan kirjoneulekuvion verran.
Saatekirjeessä kerroin, kuinka neulominen on minulle kuin hiljaista rukousta, kun kumarrun käsieni ääreen ja lanka lipuu sormieni läpi. Silloin pulahdan ajattomaan, sanattomaan virtaan, osaksi sukupolvien silmukkajonoa, ja läsnä ovat kaikki äidit ja esiäidit, joiden kädet ovat toistaneet samaa vitkasta liikettä ja tehneet näkymättömän näkyväksi, rakkauden todeksi. Sillä neulehan on lopulta kuin rakkaus; villanpehmoinen ja vähän karvas virheineen, mutta lämmin ja juuri sinulle tehty.
Talviloman perinteisiimme on jo monta vuotta kuulunut Toivontai eli lapset päättää -päivä, josta tänä vuonna jalostin Rajatontain eli tee mitä mielit -päivän (kunhan et vahingoita itseäsi tai muita). Ohjelmassa oli siis klo 7.30-19.30 juuri sitä viihdykettä mitä itse kukin eniten halaji: pleikka-, tietokone- ja palapelejä, ohjelmia ja lankaleikkejä.
Vyörytin viime kesänä kasvipadoissa viruneet villat esiin ja aloin suunnitella. Ah onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti