Ihan soosissa eli kasvivärjäyksen lyhyt oppimäärä

Olen ollut koko kesän kirjaimellisesti liemessä: kasvivärjäysliemessä!



Itseopiskelin langan kasvivärjäyksen salat netistä ja kirjasta Väriä luonnosta (Aittomäki - Colliander - Kotiranta, Kirjayhtymä 1992) jo yhdeksän vuotta sitten ja värjäsin silloin kilotolkulla villalankaa, tikutin takkia, nuttua, sukkaa ja paitaa. Tänä kesänä innostuin puuhasta uudelleen, kun edelliset värjäyserät oli menetetty. 

 
Värjääminen vaatii lehmänhermoja, loputtomasti aikaa ja muuripadallisen vettä, mutta ei ole tähtitiedettä ja onnistuu jopa parvekkeella. Itse olen päässyt värjäämään väkevimpiä eriä (esim. sienet, havut, ätläkät kukat kuten pietaryrtti) anopin siirtolapuutarhalle. 


Aluksi villalanka vyyhditetään värjäyseriin. Vyyhdinpuiden sijasta olen käyttänyt ämpäriä - ei järin kätevää, mutta toimii!

 
Langat (esi)puretetaan eli väri kiinnitetään kemikaalin avulla pysyvästi lankaan. Itse käytän alunaa, joka ei ole ylen myrkyllistä eikä juurikaan muuta kasvin luontaista värisävyä, vaan se tarttuu lankaa sellaisenaan. Niinpä vihreän sävyt ovat kiven takana, ne kun edellyttävät yleensä rauta- tai kuparivihtrillin käyttöä. Lanka kuuluisi kai värjätä pian purettamisen jälkeen (mielellään puretuksesta vielä kosteana), mutta olen surutta värjäillyt viikkotolkulla kuivuneita lankoja - ilahduttavan hyvällä menestyksellä. 



Puretuksessa kemikaali liotetaan tilkkaan kuumaa vettä ja lisätään lankojen kanssa kädenlämpöiseen veteen, jonka lämpötila nostetaan hitaasti 80-90 asteeseen. Alunaa käytetään n. 10-20 % langan painosta, ja jostain luin kikan, että jos käyttää samaa lientä usemman lankaerän puretukseen, voi lisättävän alunan määrän puolittaa. Lankaa pidetään puretuslämmössä toista tuntia, minkä jälkeen se on valmis värjättäväksi.

 
Sitten keitellään toista tuntia tunti värjäyssoppaa vihreistä kasvinosista, puunkuorista, kävyistä, havuista, sienistä tai vaikka juurista.Tässä porisee padallinen sekasieniä (tatteja, löyhkäseitikkiä ja pulkkosientä):

 
Liemi siivilöidään ja jäähdytetään, minkä jälkeen lanka upotetaan haaleaan värjäysliemeen, ja lämpötila nostetaan jälleen hitaasti 80-90 asteeseen. Langan annetaan muhia sopassa vähintään tunti, mielellään enemmän, ja sen voi jättää värjäysliemeen jäähtymään ja oleutumaan vaikka päiväkausiksi.

 
Nämä langat likoavat veriheltta- ja veriseitikkisopassa, ja voi pyhä jysäys mitkä sävyt!

Kasviainesta tarvitaan moninkertaisesti verrattuna värjättävään lankamäärään, ja kerään kasvinosia niin paljon kuin 10 litran kattilaan mahtuu. Tuolinkarmilla on veriheltta- ja veriseitikeillä värjätyt vyyhdet (kiitos anopille, hovisienestäjälleni!) ja oikeana laitimmaisena seitikkien jälkivärissä värjätty vyyhti. Istuimella lekottelevat sekasienilangat, tosin osa niistä on ensin värjätty kuusenhavulla ja porkkanannaatilla, ja kun värit eivät miellyttäneet tai olivat liian samankaltaisia kuin muutamat muut, upotin ne uudelleen soppaan.  


Värjäämisen jälkeen langat kuivataan ja keritään (ellei värjätä uudelleen).



Joku on muninut meille!



Tämän kesän värit ovat osimoilleen tässä:


Punaiset kerät on siis värjätty veriheltta- ja veriseitikillä, niiden alla on harmajaa samettijalkaa ja vaaleanvihreää vuohenputkea (+soodaa) ja yksi vaaleanruskea sekasienisoppa. Alhaalla edessä on mesiangervonkeltaista ja kuivuneen kielonlehden oranssinruskeaa, oikealla laidassa koivunlehden väkevä keltainen. Niiden yllä on lepänkävyn lämmin ruskea, ja seitikin ja lepänkävyn välissä pietaryrtin&lepänkävyn jälkiväri. Seitikkilangan yläpuolella ja vaaleanharmaja nokkonen, ja aivan ylhäällä haavankuoren vaaleanruskea ja porkkanannaatin keltainen. 
 
Koska muistini on kuin kanalla, teippaan värinlähteen lankaan kiinni. 

 
Olen ymmyrkäisenä onnesta näiden kerien äärellä!