sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Sinikka

Kun jälkikäteen luotaan neuleitteni merta, pulpahtavat rakkaimmat nopeasti pintaan ja muodostuvat malleiksi uusille. Yksi lempitakkini entisessä elämässä oli auringonkeltainen letikkotakki, jonka värin, palmikot ja napit päivitin uuteen nyt painokseen.



Malli: oma, pintaneuleet kirjasta Kauneimmat neulemallit 
Lanka: Fritidsgarn - suurkiitos kälylle ja miehelleen synttärilahjasta!
Puikot: 5,0



Palmikon takia muotokavennuksia ei tarvittu, vaan neule myötäilee mukavasti vartaloa.




Palmikkopinta on muheva kuin mustikkapiiras.



Napeista olen erityisen ylpeä: ne on ihan itte tehty omenapuun oksasta.



Tammikuu, tukala kuu, veti minut reporaadoksi petiin. Podin lensua viikkotolkulla ja perheen pienimmt melskasivat keskenään. Kun hetkeksi tokenin, ompelin polosille kaverit.



Malli: kirjasta Jul med Tildas venner 
Kankaat: jämäpellavia ja puuvillakankaita



Pipariina sai tildamaijan...



ja hiirten, ötököiden ja ylipäänsä koko eläinkunnan sydänystävä vilitossu hiirulaisen

 
 

Ystävykset nojaavat toisiinsa...



ja hoivaavat, kun hätä on suurin ja toveri pienin.

 

2 kommenttia:

Nasti kirjoitti...

Ompa taatusti lämmin takki! Tuoksuuko muuten omanapuunapit jollekin?

Marja Kyy kirjoitti...

Napit eivät enää tuoksu: tein ne tuoreesta omenapuunoksasta viitisen vuotta sitten ja öljysin ne rypsiöljyllä, joten jos ne jollekin tuoksuvat, niin ruoalle. ;)