Kun jälkikäteen luotaan neuleitteni merta, pulpahtavat rakkaimmat nopeasti pintaan ja muodostuvat malleiksi uusille. Yksi lempitakkini entisessä elämässä oli auringonkeltainen letikkotakki, jonka värin, palmikot ja napit päivitin uuteen nyt painokseen.
Malli: oma, pintaneuleet kirjasta Kauneimmat neulemallit
Lanka: Fritidsgarn - suurkiitos kälylle ja miehelleen synttärilahjasta!
Puikot: 5,0
Palmikon takia muotokavennuksia ei tarvittu, vaan neule myötäilee mukavasti vartaloa.
Palmikkopinta on muheva kuin mustikkapiiras.
Napeista olen erityisen ylpeä: ne on ihan itte tehty omenapuun oksasta.
Tammikuu, tukala kuu, veti minut reporaadoksi petiin. Podin lensua viikkotolkulla ja perheen pienimmt melskasivat keskenään. Kun hetkeksi tokenin, ompelin polosille kaverit.
Malli: kirjasta Jul med Tildas venner
Kankaat: jämäpellavia ja puuvillakankaita
Pipariina sai tildamaijan...
ja hiirten, ötököiden ja ylipäänsä koko eläinkunnan sydänystävä vilitossu hiirulaisen
Ystävykset nojaavat toisiinsa...
ja hoivaavat, kun hätä on suurin ja toveri pienin.
2 kommenttia:
Ompa taatusti lämmin takki! Tuoksuuko muuten omanapuunapit jollekin?
Napit eivät enää tuoksu: tein ne tuoreesta omenapuunoksasta viitisen vuotta sitten ja öljysin ne rypsiöljyllä, joten jos ne jollekin tuoksuvat, niin ruoalle. ;)
Lähetä kommentti