Syksyn syvät värit

Anoppi tilasi syksyllä huivin veljensä vaimolle, ja metsänemännälle neuloin itseoikeutetusti Kirin.



Malli: Kiri
Lanka: yhtään en muista, 100 % villaa kuitenkin
Puikot: 5,0




Lehtikuvio aukeaa ikivihreänä.





Sain omalta veljeltäni ja vaimoltaan tuliaisena liukuvärjättyä vironvillaa, ja neuloin itsellenikin paidan menetetyn tilalle.



Malli: Kirjasta Northern Knits
Lanka: kerä vironvillaa
Puikot: 5,0



Tästä ei tullut aivan yhtä istuva kuin edellisestä - säästelin alitajuisesti ainoaa vyyhteä ja tein paidasta liian naftin, vaikka lanka olisi riittänyt suurempaankin.



Mallikerran nupuissa väri liukuu kauniisti.



Kun puolen elämää sitten aloin riijailla isännän kanssa, tutustuin Miiruun.



Miiru oli miehen lapsuudenaikainen äppö, vanha mutta viriili veitikka, jonka sydämeenkäyvä olemus hersytteli rinnastani haltioituneita huokauksia. Ilmeisesti isäntä koko Miirun kilpailijakseen, sillä eipä aikaakaan, kun hiiri alkoi löytyä arestista mitä ihmeellisemmistä paikoista: jääkaapista, uunista, kumpparista ja kattolampusta. Tulehtunut tilanne rauhoittui, kun meille muutti pieni Määry-siili.

Miiru ja Määry jäivät tietenkin homeloukkuun, mutta sitten löysin Määryn kaksoisolennon kirpparilta. Kerroin lapsille siilin ja hiiren seikkailuista sillä seurauksella, että minun oli väsättävä Määrylle kaveriksi uusi Miiru. Tässä kolmikko yhteiskuvassa:





Malli: jäljennetty käsivaralla vanhasta hiirestä
Tarvikkeet: Nanson samettitrikoota, vauvan trikoohousut, helmet silmiksi ja lankaa viiksiksi



Uusi, ilmeikäs hiiri löytyi vartin päästä valmistumisestaan pesukoneesta, joten Miirun seikkailut jatkuvat.



Hali!