Joutuipa joulukin

Seitsemän vuotta sitten loin esikoiselle joulukalenteriksi Alman, joka nakkaa taskustaan piparin joulukuun jokaisena päivänä. Alma sairastui hometalossa niin pahoin, että jäi lepäilemään loppuiäkseen Korvatunturille, ja lähetti meille uuden tontun almanakaksi.



Malli: suurennettu SK 10/2013
Kangas: joululiinoja kirppiksiltä (kiitos anoppi!), kierrätyslakanaa ja fleecea, puuvillalankaa kirjailuun



Almasta tuli heti rakas, hän sai pusuja...



... ja iltasatuja.



Alman lisäksi meidän oli haalittava kaikki joulukoristeet uudelleen. Seitsemäntoista vuotta sitten, kun vietimme isännän kanssa ensimmäistä yhteistä joulua saman katon alla, tein viimeksi kuusenalusmaton ja lahjasäkin ja ajattelin, että siinä lienee perinnettä loppuiäksi. Eipä ollut. Tosin vanhan kuusenalusmaton (vapaa)kirjailuun en ollut koskaan oikein tyytyväinen, joten nyt tein sen mieltä myöten.



Malli: porot SK 11-12/2015
Tarvikkeet: juuttikangasta, kanttinauhaa ja villalankoja


  
Tonttujen mallin jäljensin vanhasta lahjasäkistä, ja ne pinkoivat myös uuteen pussukkaan.



Joululahjoja tai -kortteja en kyennyt tänä vuonna väsäämään, mutta innostuin virkkaamaan tähtiä kuuseen.



Mallit: erinäisiä lumihiutaleiden ohjeita netistä
Lanka: Novitan Kartano
Virkkuukoukku: 2,5

 

Pari suurinta pääsi ovikoristeeksi joulunpyhien jälkeen.



Enkelikin lensi oksalle. 



Malli: täältä
Lanka: Kartano
Puikot: 2,5



 

Tärkkäsin tuotokset sokerivedellä (muistaakseni suhteella 1:1)... 



ja lähetimme ne mars-riisisuklaapallosten kera matkaan läheisille.


Joulunpyhinä tavoittelin tumppuihin nykytalvien tunnelmaa, ja sutaisin kirjoneulemallin omasta päästä kokoon ripsakammin kuin ehdin lapasta sanoa. Tarkoituksenani oli kuvata vesisadetta...



ja lunta: 



Isäntä nimesi nämä Pertin nimipäivä -lapasiksi (Tuomiopäivä! Tuomiopäivä! Pertin nimipäivä!), sillä hänen mielestään niissä sataa ydintuhopilvistä tuhkaa, tomua ja ristejä alassuin. 



Malli: oma
Lanka: nimetöntä lahjoitusvillaa
Puikot: 3,5
 
Hyvinhän se meni.

Äidinsydäntäni mykistää ylpeys. Ekaluokkalainen esikoinen toi joulun alla kotiin väkertämänsä liinan, jonka harrasta asemointia, tarkkaa kädenjälkeä ja viimeistelyä syvästi ihailen.



Nyt helmikuussa repusta löytyi nytykkä, joka sittemmin paljastui neulatyynyksi. 



Enhän minä millään raaski puhkoa näin kaunista, herkkää ja huolellista nutturaa! Yhden ainoan poikkeaman langankierroista löysin, ja sekin on tulkittavaksi pikemminkin sovellukseksi - ei edes virheeksi - ohjeesta.
 

Syksyn syvät värit

Anoppi tilasi syksyllä huivin veljensä vaimolle, ja metsänemännälle neuloin itseoikeutetusti Kirin.



Malli: Kiri
Lanka: yhtään en muista, 100 % villaa kuitenkin
Puikot: 5,0




Lehtikuvio aukeaa ikivihreänä.





Sain omalta veljeltäni ja vaimoltaan tuliaisena liukuvärjättyä vironvillaa, ja neuloin itsellenikin paidan menetetyn tilalle.



Malli: Kirjasta Northern Knits
Lanka: kerä vironvillaa
Puikot: 5,0



Tästä ei tullut aivan yhtä istuva kuin edellisestä - säästelin alitajuisesti ainoaa vyyhteä ja tein paidasta liian naftin, vaikka lanka olisi riittänyt suurempaankin.



Mallikerran nupuissa väri liukuu kauniisti.



Kun puolen elämää sitten aloin riijailla isännän kanssa, tutustuin Miiruun.



Miiru oli miehen lapsuudenaikainen äppö, vanha mutta viriili veitikka, jonka sydämeenkäyvä olemus hersytteli rinnastani haltioituneita huokauksia. Ilmeisesti isäntä koko Miirun kilpailijakseen, sillä eipä aikaakaan, kun hiiri alkoi löytyä arestista mitä ihmeellisemmistä paikoista: jääkaapista, uunista, kumpparista ja kattolampusta. Tulehtunut tilanne rauhoittui, kun meille muutti pieni Määry-siili.

Miiru ja Määry jäivät tietenkin homeloukkuun, mutta sitten löysin Määryn kaksoisolennon kirpparilta. Kerroin lapsille siilin ja hiiren seikkailuista sillä seurauksella, että minun oli väsättävä Määrylle kaveriksi uusi Miiru. Tässä kolmikko yhteiskuvassa:





Malli: jäljennetty käsivaralla vanhasta hiirestä
Tarvikkeet: Nanson samettitrikoota, vauvan trikoohousut, helmet silmiksi ja lankaa viiksiksi



Uusi, ilmeikäs hiiri löytyi vartin päästä valmistumisestaan pesukoneesta, joten Miirun seikkailut jatkuvat.



Hali!
 

Pääas(t)ioita

Syyskylmillä aloitin piposavotan, ja moni menetetty myssy koki uuden tulemisen. Ensimmäiseksi tein pipariinalle kuppikakkuhatun.



Malli: oma, sovellettu Pipo on pop -mallista
Lanka: Seiskaveikkaa, Nallea ym. lahjoituslankoja
Puikot: 3,5





Ruusut neuloin Ninna-baskerin ohjeella ja kirsikan kakun päälle fiilispohjalla.



Namskis!



Vilitossu ehti jo itkeä Angry Birds -piponsa perään, mutta eipä hätä ollut tämän, vaan Ilmon näköinen:



Malli: oma
Lanka: Isoveli ja jämälankoja
Puikot: ?



Ilmot ovat pieniä, söpöjä ja iloisia ja rakastavat karkkia.



Ilmon ilme oli vaikea villalla vangita, mutta poika oli tyytyväinen.



Lenseämmille keleille surautin vilitossulle pihapipon fleecestä.



Malli: oma
Kangas: Bilteman fleecepeitto ja Nanson samettitrikoo



Tästä tuli tykätty & pidetty.



 Ötökkämies sai otsaansa merkin.



Puntin pipo muodostui murheenkryyniksi. Neuloin hänelle ensimmäisen onnistuneen version, joka sattuneesta syystä piti pestä pesukoneessa ja joka kintsahti mylläkässä kokoon kuin euronpaita. Toinen versio ei onnistunut enää niin hyvin, vaan siitä tuli kokoa ämpäri.



Lanka: Cortina Soft ja jokin nimetön sukkalanka kaksinkertaisena
Puikot: 5,0
Malli: SK 10/2015



(Kuvausmallina vilitossu eikä isoveli.)



Lanka oli turhan tuhtia tähän malliin.



Alempana ensimmäinen ja ylempänä toinen versio.



Tupsun sentään siirsin ekasta tokaan.



Kuusi vuotta sitten neuloin isännälle peltipipon, ja nyt tein sen taas.



Malli: oma
Lanka: muistaakseni Vilma Viking kaksinkertaisena
Puikot: 5,0



Helmi on harmaana kaunis.





Itselleni en jaksanut enää neuloa, vaan oikaisin sieltä mistä neule on vanunein.



Malli: trikoopipon peruskaava
Kangas: neulebolero kirppikseltä



Bolero ei saumattomana piisannut pääni ympäri, joten rusetin vieressä on raja (ja rusetin alla muistaakseni reikä).





Nyt tukka tarkenee!