On tapahtunut jotain sanoinkuvaamattoman hirvittävää.
Kotimme paljastui moniongelmaiseksi hometaloksi, josta pakenimme apen asuntoon maaliskuun alussa. Tiskit jäivät pöydälle, kukat maljakkoon, ja kaikki, ihan kaikki jäi. Aluksi yritimme puhdistaa vaatteita, lasten leluja ja käyttötavaroita, mutta tuloksetta: sädesienten toksiinit ovat imeytyneet muoviin, tekstiileihin, paperiin, huonekaluihin, kodinkoneisiin jne., ja aiheuttavat ärsytysoireita väliaikaisasunnossakin. Ne oli pakko hävittää.
Koko irtaimistomme on käyttökelvoton, mukaanlukien kaikki käsityötarvikkeet ja -materiaalit: 2 ompelukonetta, 8 banaanilaatikollista lankoja (osa itse kasvivärjättyjä), 5 laatikollista kankaita (pääasiassa Nanson trikoota, pellavaa ja retrokankaita), pyöröpuikot, muoviset sukkapuikot ja virkkuukoukut, hyllymetreittäin käsityökirjoja ja -lehtien vuosikertoja ja viimeisimpänä Toikan kangaspuut, jotka helmikuussa ehdin ostaa pilkkahintaan. Puhumattakaan sadoista käsitöistä, joita olen vuosien varrella itselle ja lapsilleni rakkaudella valmistanut.
Kuvaamatta jäi kaksi vuotta neuloskelemani, nappeja vaille valmis kaarrokevillatakki, ja puntille toiveesta neulottu raitavillapaita, johon hän itse valitsi värit ja odotti koko talven ylleen.
Olen saanut lahjoituksena puikkoja ja lankoja ja neulonutkin jo sukat ja jotain pientä. Alussa ehdin virkata kotitossut, kunnes selvisi, että langat oli ostettu homeiselta kirpputorilta, joten tossut pääsivät käytön sijasta roskiin.
Ostin uuden, nasakan ompelukoneen (Pfaffin Smarter 160s) ja aloin ommella pikku pipariinalle uutta peppimekkoa, jollaisen tein hänelle 1-vuotislahjaksi. Tahtoisin toki jatkaa tikkunuotan pitoa, mutten tiedä miten se on mahdollista; missä ja millä tietokoneella. Nyt olemme kodittomia ja kaikki, ihan kaikki on hankittava uudelleen. Kotivakuutus ei korvaa homevaurioista latiakaan.
Maailmamme on lopussa ja uusi väkisin alkamassa, enkä lainkaan tiedä millainen.
16 kommenttia:
En voi sanoa kuin voimia ja jaksamista! Kuulostaa tosi kurjalta. :( Kun jokin vanha päättyy, alkaa jokin uusi, toivottavasti se uusi on teille tuplaten parempi.
:,(
Kyllä kuulostaa kamalalta. Voimia teille, toivottavasti joku onnenpotkukin tähän tilanteeseen ilmestyy avuksi ja iloksi.
Voimia teille! Oletteko selvittäneet myyjän vastuuta?
Tietoa löytyy esim. täältä: http://www.rytmirakennus.fi/rakennevauriokorjaukset/homevauriokorjaukset/asunnon-myyjan-ja-ostajan-vastuut-homevauriossa/
Mietin myös, voiko irtaimistoa mitenkään puhdistaa/antaa tuulettua?
Sari
Olisikohan paikkakunnallanne taikka edes lähistöllä tätä Hope-toimintaa ( http://www.hopeyhdistys.fi/ )?
Ovat auttaneet monia homekriisin keskellä painiskelevia perheitä.
Minä olen itse ollut samassa tilanteessa ja jos tarvitset vertaistukea, neuvoja tai vain ajatustenvaihtoa, autan mielelläni.
(S-postiosoite löytyy blogista käyttäjäprofiilin alta)
Ja rutistus, halaus ja lämpimiä ajatuksia, vaikkeivat ne pitkälle viekään!
Voimia sinne vaikeaan hetkeen <3 Kauhea tilanne, muttaa onneksi teillä on kaikki tärkeimmäät ( toivottavasti) kunnossa ja terveinä. Halauksi!
Kamala uutinen. Olen seuraillut blogiasi jo pitkään (harvoin tulee kuitenkin kommentoitua). Minulla on juuri samanikäiset lapset kuin sinun kaksi vanhempaa ja olen lukenut kestovaippa- ja muita juttuja.
Haluaisin lähettää sinulle jotain pientä käsityötarviketta ja lankaa (jotka pitäisi olla homevapaita, oireilen itsekin helposti ja omistan "homenenän"). myös jotain pikkutytön vaatetta löytyisi. Jos jaksat, laita sähköpostia osoitteeseen emilia ät iki piste fi Voimia kovasti!
Voi ei! Voimia sinulle ja perheellesi!
Voi kuinka pahoillani olenkaan puolestanne!
Kiitos kaikille lämpimistä sanoista! Onneksi olemme jo pahimmista homeoireista toipuneet, mutta kyllä sielua juilii kun mietin, onko (etenkin lasten) elimistöön jäänyt jotain piilevää, pysyvää haittaa. Ja kuinka me näissä puitteissa voimme tarjota muksuille onnellisen lapsuuden?
Hope-yhdistykseen olen ollut yhteydessä, mutta se muuttaa, joten apu on nyt kortilla.
Homemyrkyt eli toksiinit saa poistetuksi vain polttamalla. Tuulettaminen ei auta, sillä esimerkiksi muovissa toksiinit pysyvät vuosisatoja. Joten pahalta näyttää - tai on pahempaa kuin näyttääkään. :(
Voi miten kamalaa!
Korvaahan vakuutus tulipalonkin jälkeen! Mikä vääryys! Pitkään olen blogiasi seurannut. Voimia ja jotain onnekasta toivon perheellesi.
En tiedä mitä sanoa, tuntuu niin järkyttävältä :( olitte laittaneet kauniin oman pesäkolon ja yhtäkkiä kaikki maallinen on viety. Tärkeintä kuitenkin on, että te olette yhdesdä ja elossa. Joudutte tai satte rakentaa kaiken alusta. Te pystytte siihen, ootte sisäisesti rikkaampia kuin henkisesti. Kyllä omaisuuden perään voi itkeä, mutta joka tapauksessa lopulta koi, ruoste, varas tekevät tuhojaan. On myös katoamattomia aarteita. Huomasit varmasti viittauksen Raamattuun. Anteeksi, tästä ei välttämättä ollut lohtua. Mutta uskon teihin, satte kaiken vielä kasattua ja koottua uudelleen. Lapsille tärkeintä on kasvas vanhempien rakkaudessa, ei tavarapaljoudessa. Niin kuin te tiedätte.
Muoks. Edelliseen: sisäisesti rikkaampia kuin ulkoisesti.
ja onneksi on tämä blogi! Täällä kaikki tikutetut työt jatkavat olemassaoloaan. Säilyttävät tarinansa ja hetkensä.
Tämä postauksesi ja nuo seuraavatkin ovat menneet minulta ohi, joten vasta nyt kuulin, siis luin teidän tilanteesta. Sanattomana täällä kauhistelen tilannettanne, vaikka näistähän kuullaan aina silloin tällöin. Toivon teille voimia ja uskoa parempaan, elämä kantaa kuitenkin, vaikka rankkaa onkin. Onneksi teillä on ihanat lapset ja toisenne. Lämpimiä haleja!
Koimme saman, mutta eri syystä. Saimme sentään vakuutuksesta, koska oli kyseessä savuvahinkoja. Mutta se tuska, kun kaikki menee. Langat, käsityöt, vaatteet, huonekalut kaikki. Arvet ei ole hävinneet vieläkään kahden vuoden aikana. Ekaa kertaa pystyin ostamaan lankoja vasta aivan hiljattain, niin koville niiden hävittäminen otti. 😥 Tsemppiä edelleen, elämä kantaa kun sen aika on. Kokemus tekee teistä vahvempia aikaa myöten. 💕
Hei. Toivottavasti elämä on jo helpottanut. Itse olen juuri nyt samassa tilanteessa ja vielä kolmatta kertaa. Meidän kaikki väliaikaisasunnotkin ovat olleet ihan lääviä. Nyt viiden vuoden jälkeen uskon olevani puhtaassa asunnossa. Yritän tällä kertaa tavara kerrallaan puhdistaa. Tiedän että onhaastavaa mutta niin on se tavaroiden hankintakin...taloudellisesti ja aikaahan siihenkin menee. Terveyden menetyshän tässä on se pahin ja lasten terveyden epävarmuus. Meillä kaikki 2004 jälkeen rakennettuja asuntoja joten uusi ei oo tae, muistakaa se.
Lähetä kommentti