tiistai 6. syyskuuta 2011

Automiehen vetimet

Suhteellisen rahattomana ja suhteettoman ajattomana eto emäntänä tuumasin kirppiskierrosten sijasta säästää muka aikaa ja rahaa ja tekaista puntille välikausihaalarin itse, kuten toissasyksynä.


Malli: SK 9/2009
Kangas: Enstexiä ja fleeceä, kumpparia, tarranauhaa ynnä muita tykötarpeita


Aikaa minulla ei totisesti ole törsättäväksi, mutta taivaalle ja varsinkin niille mummoille kiitos mummoista, jotka ryntäävät hätiin suuret ja sydämelliset sylit selällään ja sieppaavat pirpanat mukaansa ja laulavat, leikkivät ja liekuttavat, jotta äiti saa vähän harrastella.



Rahaa en sitten säästänyt, sillä tykötarpeet maksoivat kepoisesti 60 euroa, enkä sitten aikaakaan, sillä sitä paloi tunneissa varmaan yhtä paljon kuin erkkimerkkejä.


No, työniloa ei tietenkään voi rahassa mitata. Ehe.


Tässä puvussa U-käännökset ovat sallittuja.


Tuulihaalarin vuorikangas on automiehen unelma,


ja siitä piti loihtia asianmukainen pääastia leikkiliikennepuistoon.


Malli: SK 9/2000
Kangas: vuorifleeceä, hiukan heijastinnauhaa


Brum brum, syksyä päin!

2 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Tosi kivan näköinen haalari; eikä varmasti tule toista samanlaista vastaan!

Oranssi kirjoitti...

Sitä minäkin: että ei ole kellään samanlaista! Brumm.