tiistai 27. lokakuuta 2009

Ohto


Pikkupuntti tunnistaa kuvasta nallen, vaikka hänellä itsellään ei sellaista ole. Uupelo piti paikata, ja syntyi Ohto.


Malli: suurennettu löysin rantein SK 11-12/2004
Tarvikkeet: teddy-kangasta n. 75, vähän fleeceä tassunpohjiin, nappeja silmiin, nenään ja niveliin, villalankaa ja -paikka sydämeksi


Ohto on pitkä pöikylä, pikkumiehen mittainen (n. 70-senttinen) komistus.


Kontioista tuli heti kavereita.


Äidin ystävästä syntyi yksinkertainen mummi, ja kutaisin pikkumiehelle pitkästä aikaa kotilo- eli etanapipan, ensi kertaa vauvakoossa.


Malli: oma (4x15 silmukalla; vastasyntyneelle kannattaa tehdä 4x14 s.)
Lanka: Novitan Bianca 50 g., vähän Ainoa koristeraitaan
Puikot ja virkkuukoukku: 5,0


Tällä kertaa aloitin pipan ylhäältä, jolloin silmukkamäärä oli helppo säätää lankaan ja käsialaan passeliksi ja korvaläpät neuloa lopuksi oikeaan kohtaan sopivan levyisinä.


Miksei joka pipoa neulota huipusta helmaan? Olen erästäkin myssyä purkanut ja pusannut toista tusinaa kertaa, ennen kuin olen saanut pipon päätä enkä ämpäriä myöten.

14 kommenttia:

Tess kirjoitti...

Ihana nalle ja pipo :)

Mun mummo teki mulle tosi isokokoisen teddynallen, kun olin parivuotias. Se oli ihan ykkösjuttu silloin. Nalle on vieläkin tallessa, mutta kaipaisi kipeästi korjausta.

Matleena kirjoitti...

Saipas Puntti mainion leikkikaverin! ;)

tiinaf kirjoitti...

upea kontio!

Soile kirjoitti...

Hauska nalle!

Tuommoinen etanapipa pitäisi minunkin neuloa pojille. kun saisi aikaiseksi...

MariL kirjoitti...

Hauska tuo etanapipo!

AnniP kirjoitti...

Ohtohan vaikuttaa varsin hurmaavalta herralta :)

Iida kirjoitti...

Aivan mahtava tuo nalle! Ihanan lutunen ilme sillä. Mistäs mä saisin samanlaisen...

Caorann kirjoitti...

Onpas lutusen näköinen nalle!

Sara kirjoitti...

Voi tuota pipoa, osaisitko kirjoittaa suuntaa antavaa ohjeistusta, täällä kun olis nyt myös tuollaisia vauvatulokkaita... olisin hurjan kiitollinen.

Otsot kohtasivat siis toisensa - söpösiä molemmat =)

Marja Kyy kirjoitti...

Ohto on jo herättänyt puntissa ihastunutta kimitystä eli samaa äänentaajuutta, jolla me aikuiset puhumme kissoillemme; hän selvästi pitää nallea omana lemmikkinään. Ja kai se koko on nallessa ratkaisevaa; meinasin tehdä paljonkin pienemmän, mutta isäntä vasiten vaati isoa nallea, ja nytkin Ohto on hänestä poikanen vasta.

Sara, Kurkkaapas nuottani sivupalkkiin: sieltä löytyy Etanapipan ohje, josta vauvankotilo on muokattu pienemmäs. Minun käsialallani, (4x15=)60 silmukalla ja puikoilla nro 5 vauvan päänympärykseksi tuli 40 cm, ja jos jatkossa teen pipon vastasyntyneelle, niin varmaankin (4X14=)56 silmukalla.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanainen nalle. Ja ihan nostlginen olo tuli, kun mun pojalla oli n. 10 v sitten tosta samasta majava-vanutrikoosta pikkuinen takki. Herra täyttää kohta 15, joten nallet ja majavat on nyt jo ihan out, meillä vilisee lohikäärmeitä ja ihmissusia. ;)
Blogiasi on ilo seurailla, vaikken omaa blogia, tai edes profiilia ole saanut väsätyksi. ;)
- muzi

Typy kirjoitti...

Kuinka pienestä monesti tuleekin niin somaa? Pikkuetana on kovin valloittava ja ajatukseni etsivät jo pikkuista päätä, johon sen voisi tikuttaa.

Typy kirjoitti...

Pikkuinen pää löytyi ja pipa tuli tehtyä. Manio malli, kiitosta vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ja palaan asiaan reilu vuosi myöhemmin. Yksi pikkuinen pää sai jälleen Etanapipan suojakseen. Toiminta siis puhukoon puolestaan :)