Pispala-pipa

Nyt tein jotain niin ihqua, etten ehkä kestä! Saanen esitellä Tampereen kansallismyssyn, Pispala-pipan:



Malli: oma
Lanka: Topp´t Tå ja lahjoituslanka vuosien takaa (kiitos Johanna!)
Puikot: 4,5



Poimin pipoon Pispalan maamerkkejä ja mielipaikkojani: haulitornin, koulun ja Rajaportin saunan,



Pulterin, kirkon, Pispalan portaat,



ja voipa sieltä hyvällä tahdolla löytää Cafe Pispalan ja Vaakon nakinkin.



Tahmelan rannassa havisee harvinaisen hurmaava kynäjalava, joka on ikuistettu Pispalan (yksityis)kirjaston logoon, ja pipossa se edustaa molempia niitä.



Testasin myssyyn kahta tupsukokoa, ja päädyin pienempään sen käytännöllisyyden vuoksi.



Hitusen halajan vielä hioa jalavaa, kirkkoa ja portaita, muuten tämä on täydellinen pipomalli: rakas, kaunis ja lämpöinen!



Tuumasin viritellä tikkuni muutaman äititutun kanssa pienimuotoiseen kimppaneulontaan, ja mietin, josko Keralla-naamisryhmässä olisi intoa näinkin paikalliseen KAListeluun...?

Tohtorin sukat

Kävimme sukkakirkolla kuuntelemassa suuren pienen veljeni väitöstä... 



...ja minä tikuttelin tohtorille arvoisensa sukat. 



Malli: oma
Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3,5



Varteen neuloin tohtorin hatun ja miekan kirjapinojen keskeen..



...ja jalkaterään väitöskirjan nimen.

Tohtorinnalle virkkasin pitsikauluksen.

 

Ohje: SK 7/2016
Lanka: nimetön puuvillalanka
Virkkuukoukku: 2,5

 

Kaunis kuin koru kantajansa yllä!

 

Olen tekosistani melkein yhtä ylpeä kuin veljestäni!

Vilitossu osti itselleen antikvariaatista amiguraminvirkkausohjekirjan vakaana aikomuksenaan opetella virkaamaan ensin porkkana ja sitten kaikkea kivaa. Hän ehti ketjusilmukan yli jo kiinteään silmukkaan asti, ja sitten into lopahti. Lohdutukseksi neulaisin hänelle valkoisen pörröhiiren (koska inhoan virkkaamista koko koukun mitalla).

Kaiku-sukat

Ennen joulua - ja Ailimarioita - neuloin tuvan keskelle kuusimetsää.



Tämä sukkamalli lankesi kuin ylhäältä annettuna; eräänä aamuna kuusiteema vain ilmestyi silmiini, ja se oli neulottava esiin.

 

Tai no - kuun mallia hain kauan ja hartaasti... 

 

...kunnes päädyin yksinkertaiseen "Turkin lippuun" (kuten isäntä avuliaasti ilmoitti).



Malli: oma
Lanka: Nordian Oiva
Puikot: 3,0



Sukat saivat nimen Kaiku peilikuvarakenteen takia. 

 

Tuvan ikkunaan kirjoin sydämen.

 

Tykkään näistä sydän sykkyrällä.



Joululahjoja jaksoin nakertaa tasan yhden, Ailimariat isälleni.



Vilitossu sai synttärilahjaksi toivomansa keltaisen pupun, joka on tässä pinkin pikkusiskonsa kanssa ajelulla.



Kälyni saavutti välipäivinä keski-iän, joten arkartelin käpyselle ruusun joka vuosikymmenestä (ohje SK 7/2016).

Sellosukat

Teinpä tällä synttärilahjalla erään seitsenkymppisen sellistin onnelliseksi!



Malli: oma
Lanka: Seiskaveikkaa ja kasvivärjättyä Aapoa
Puikot: 3,5

 



Sellon langan värjäsin viime kesänä lepänkävyllä.



Musiikkimoukkana rustailin tovin jos toisenkin nuotteja sellolle, ja opin uuttakin: bassoavaimen!



Jälkikäteen kirjoin mustalla kielet, jouhet ja nuoteista puuttuvat viivat.



Havuntuoksuista, villanlämpöistä joulua!

Turku Ilossa

Turku-kaupunkisukkien paperiohjeen voi nyt käydä ostamassa suoraan Ilo Knitting Shopista!

Hituset, vol. 2

Syksynkähmässä tiksuttelin itsellenikin Hituset.



Malli: oma
Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3,5

 

Tämä versio on tähtikerran verran edellistä isompi, eli noin kokoa 39.

 

Tointaisikohan Hitusia ohjeistaa omaan shoppiin? Toki netti on tällaisia sukkamalleja sakeanaan kuin pakkaspilvi lumihitusia. 

 

Kiitos Värjäri Mari kuvista!

 

Käsillä jaettu Onni

Lupaan siirtyä mummunsukanvarresta pian muihin puuhiin, mutta nyt vielä vähän Ailimarioita!



Keralla-KAL syntyi, kun tuttuni tuli ja pyysi minua neulomaan kanssaan sukat vanhainkodin joululahjakeräykseen. Hurahdin suloiseen neuloosiin ja suunnittelin siltä istumalta Ailimariat, jotka sitten koeneuloimme pienessä piirissä syksyn mittaan, ennen kuin siirsin hiotun sukkamallin tänne.



Tässä alkuMariat luokkakuvassa. Osa näistä lähtee sukkakeräykseen, osa jää tekijäänsä lämmittämään. Erityisen ylpeä olen piiriläisestä, joka neuloi elämänsä ensimmäiset villasukat nyt. Mikä ihana matka, käsillä jaettu Onni!



Neuloin itse Ailimarioita viisi paria. Ensimmäisen, pienimmän parin jätän itselleni, muut matkasivat mummuille ja vaareille somalla kerällä kuin joulukaramellit.



Saatekirjeessä kerroin sukan tarinan:"Niistä voi löytää korulippaan käädyn, ompelurasian napit ja verskarin, orvokkini tummasilmän, lämpimän sydämen, mummunmökin, ansiomerkkejä ja marjoja, ja voipa varpaita vielä lämmittää rivi apteekin salmiakkiakin."

 

Matka Ailimarioiden kanssa päättyy pikku kansikuvatytömme poseeraukseen.