keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Sukkasiini, osa 3: Pispala-sukat omaksi

Innostuin niin vimmatusti kaupunkikuvasta, että pitipä Pispala-sukat omiinkin popoihin pujotella.



Malli: oma
Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3,0




Harmaja lanka loppui kesken, joten pöyhin varastostani passelia lankaa lorun lopuksi.



Väriyhdistelmä viittaa hauskasti illanhämyyn kirkolla.




Kantapäät tein jälleen puolipatentilla.



Yhteiskuvassa vielä kaikki Pispala-sukat, omat ja lahjotut. 



Osallistun tälläkin päivityksellä Sirpukan solmujen hauskaan Kutimet kauempana kotoa -haasteeseen, jolla neuleita on tarkoitus ulkoistaa ihmisten ilmoille. Tällä kertaa keikuin  nilkanmuljauksen uhalla nykyisen asuntomme lähirannan kivirossa, kas täällä:


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Sukkasiini, osa 2: Pispala-sukat lahjaksi

Tuttavapariskunta muutti samaan aikaan omaan tupaan ja kultaiseen keski-ikään, ja neuloin heille lahjaksi sukat, joilla pirtissä hippasta.



Malli: oma
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3,5



Innostuin kirjoneuleesta silmittömästi.




Kantapään neuloin jälleen puolipatentilla.





Varioin talorivejä silmukkamäärien mukaan.



 Isännän ja emännän sukissa on käänteinen väritys. 




Onneksi omaan kotiin! 


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Sukkasiini, osa 1: kottaraisia

Vaivihkaa huomaan kaipaavani lintuja elämääni.

Helmikuussa hahmottelin ruutuvihkoon lintukirjoneuletta, mutta se jäi rasteiksi paperille, kunnes sain käsiini sopivat sukkalangat.



Malli: oma, joustin kirjasta Kauneimmat neulemallit
Lanka: Marks & Kattens Superwash Safir
Puikot: 3,0



Syntyi kottaraisia marja-apajilla.



Kartan tavallisesti kirjoneuletta, sillä käsialani takia neulepinta on yhtä pottupeltoa ja pahkuraa.



Silti sukat ilauttavat syvältä.



Polkaisin pipariinalle puolivuotislahjaksi mollamaijan ja jälleen se oli surrattava uusiksi.



Malli: SK 10/2013
Kankaat: kierrätyspuuvillaa, hiuksiin joustofroteeta



Vilitossu halaji myös räsyä, joten kehräsin hänelle kisun parannetulla kaavalla.



Toverit heistäkin tuli.



Maija tuutii misua. 



Tällä kertaa tavoitin kasvoihin eloisan ilmeen.





Kevät koittaa ja kattilat lämpenevät. Arvaattekos mitä tässä on tekeillä?




tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kaarroke meni metsään

Olen etsinyt, neulonut ja hyvästellyt täydellistä kaarrokeneulemallia jo vuosia. Kun syksyllä sain ensi silmäyksen tästä, tiesin viimein löytäneenä sen oikean.



Malli: Suuri Käsityö 10/2015
Lanka: Gjestalin Baby Ull kaksinkertaisena ja Rubin Superwash
Puikot: 4,0



Vaan eipä malli ollutkaan täydellinen: ohjeesta puuttui puoli kaarroketta, ja korjattu ohje löytyy täältä.



Tein kauluksesta lyhemmän kuin ohjeessa, sillä en viihdy poolossa.



Osa kaarrokkeesta on tehty silmukoita jäljentämällä, eikä se totisesti ole kaltaiseni päättelynkarttajan juttu. En jaksanut pistoilla mallia täydelleen - sen sijaan neuloin helmaan ja hihoihin ylimääräisen kirjoneulekuvion. 



Mira heitti Sirpukan solmuissa hauskan Kutimet kauempana kotoa -kuvahaasteen ja tartun siihen heti. Kuvasimme paidan pajunkissaretkellä vanhan kodin lähirannassa, siellä minne minun sydämeni jäi ja ikävöi.



perjantai 25. maaliskuuta 2016

Mekko kuin kansanlaulu

Talvilomalla saimme lapset jälleen yökylään ja hyräilin illan yhtä kyytiä uuden ompelukoneeni kanssa. Tämän mekon takana on kirkas visio:



Malli: oma, apuja haettu Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: Nanson trikoota

 
 Mekon raidoissa on jotain syvästi kansallispukuhenkistä.  



Kerrankin kangas ja kone tottelivat toiveitani! Ensi kertaa sitten esikoisen syntymän en kokenut ommellessa kolottavaa omatuntoa (pitäisi olla jossain muualla tai joku muu), eikä minulla ollut kiire tai kieli paininjalan alla, vaan nautiskelin joka tikistä ja taitteesta. 



Talvilomalla vietimme myös toivontaita eli lapset päättää -päivää, ja HopLopissa ja Risto Räppääjässä annoin virkkuukoukun laulaa kokoon pääsiäiskanan.



Malli: oma vanha
Tarvikkeet: Nallea kaksinkertaisena, pari helmeä ja jämälankoja pyrstöön
Virkkuukoukku: n. 5,0

 





Oma ovi ei ole meille enää itsestäänselvyys, ja kiitollisena siitä askartelin pääsiäiskyltin.

 
Malli: oma
Tarvikkeet: huopuvaa villalankaa muniin (jotka koristellaan valmiina), tipu, helmiä ja rannalta löytynyt ajopuunpala



Levollista pääsiäisaikaa! Olen kokenut pientä, sikeää onnea sukankutimen, viinilasin ja kahvikannullisen ääressä, ja samaa toivon teille.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kettutädin paita ja pari pupua

Helmikuussa saimme lapset yökylään mummulaan ja vapaailta ommeltui kahdeksi paidaksi: haaremi- ja yöpaidaksi.



Malli: Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: Nanson trikoota



Tällä mallilla ompelin entisessä elämässä kaksi lempipaitaani.
 


Haaremipaidan pussihihat ovat vajaamittaiset ja puhvilla.



Minulla on jälleen omannäköisiä vaatteita!



Yöpaidankin olen ommellut kerran aiemmin.



Malli: Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: Nanson sekundatrikoota



Kankaan värivirheet jäävät majesteettisen puun varjoon.



Paidan juju on hihoissa: ne lepattavat vienosti kuin ujon linnun siivet.



Tein pipariinalle synnyinlahjaksi pupun, ja nyt se(kin) oli tehtävä uusiksi.



Malli: SK 2/2013
Kangas: Nanson trikoota ja jämätilkkuja



Koska vilitossu on pupumies, oli hänellekin luotava luppakorva.




Pupusisarukset edestä...



ja takaa.



Esikoisellemme puntille tein puolivuotislahjaksi seitsemän vuotta sitten kissan, ja hahmottelin samanlaisen nyt muistin summanmutikalla. 



Olisi pitänyt tarkistaa nuotasta!



Sisarukset yhteiskuvassa: