Kun mittumaarina tein viimeisen päivityksen, ei tarkoitukseni ollut sujauttaa puikkoja pussiin ja nuotansuuta kiinni, vaan pitää luova muuttotauko ja jatkaa käsitöitä uudella onnella omassa kotitalossa.
Eipä se mennyt kuin Rämsöössä. Talomme yläkerrasta, jossa ei pitänyt olla mitään välitöntä remontoitavaa, löytyi sisäilmahaitta. Mitään muuta ei sitten oikein löytynytkään, vaikka lähdettä on etsitty kissojen, (home)koirien ja rakennusterveysasiantuntijoiden kanssa ja vaihdettu siinä samalla eristeitä niin seinissä kuin yläpohjassakin. Elämä on ollut yhtä talonpurkamista
ja parannusta
Olen koko syksyn seisonut (ihan liian pienen) tiskipöydän ääressä keittiössä ja kuluttanut voipuneet poterot lattiaan - kas tässä näin:
Lapset ja hiukset ovat varttuneet ympärillä, vuodenajat ja eristeet vaihtuneet, ja
meikärouva veivaa veivaa, meikärouva veivaa veivaa, VEIVAA! eikä valmista tule, aikaa ole. Käsityöt kumpuavat oman ajan, ilon ja luovuuden lähteestä, ja kun ne kaikki ovat huvenneet kuin tiskivesi viemäriin, ei mikään huvita. Jotain pientä ja mitätöntä pääsi kuitenkin käsistäni syksyn myötä, ja tämä listaus on joltinenkin todiste olemassaolosta minulle itselleni; että kyllä minä olin, ainakin ajoittain, kun jotain tein.
Heinäkuun hornanhelteissä värkkäsin pikkumekon kirppisnukelle.
Malli: oma
Lanka: jotain puuvillalankoja
Virkkuukoukku: oli sellainenkin
Esikoisen käyttämättä jäänyt kissateeppari aiheutti riemunkiljahduksia pikkuneiti pipariinassa, kun surautin siitä hänelle kotimekon.
Malli: oma käsivara
Kangas: t-paita
Syyskuussa kävimme remonttievakossa (ja enterorokossa) mummulassa, jossa pörräsin pojille kotihousut.
Malli: ei sen niin väliä
Kangas: pakanpohja
Virkkasin siellä myös puhelimelleni pussukan.
Lokakuussa innostuin tuunaamaan parista vanuneesta villatakista pikkupipariinalle mekon.
Malli: muistaakseni SK 10/2014
Kangas: kaksi vanhaa villatakkia
Taskusta tein leppäkertun.
Takakappaleena on toisen villapaidan etumus, jossa on nätit helmiäisnapit.
Pikkuneiti pipariina on taitava tasapainoilemaan - tässä näyte 1 v 5 kk iässä.
Eteenpäin kurottavan koiran tavoin kohti uutta aikaa.
Suuren muuton luoma välitila ja madonreikä on nyt ohitettu, puolet tavaroista on purettu, arki rullaa omillaan ja talo seisoo jaloillaan, tukka sekaisin, mutta seisoo kuten on tehnyt viimeiset 60 vuotta. Koska lapsetkin valmistuvat ennen remontteja, täytyy elämässä olla muutakin: käsitöitä, omaa aikaa ja iloa, jonka hedelmiä päivittelen pikku hiljaa lähemmäs nykyhetkeä.
Kiitos teille, jotka jaksoitte odottaa!
