Kaalipata ja muuta pakkopullaa

Kuun alussa löimme hynttyyt nyyttiin ja läksimme evakkoon putkiremontin tieltä. Vaikka tilapäisasumuksemme on (julkisivu- ja parvekeremontista huolimatta) mitämaks mainio, kovertaa koti-ikävä alati rintaa. Olen vain ohuesti olemassa ja minuuteni on jotenkin tyhjennyt: kässytkään eivät jaksa kiinnostaa, puikot raukeavat hyppysistäni eikä kankaanpaloissa kangasta mitään mieltä tai mallia.

Kun sitten käytimme punttia kahtena päivänä päikkäreillä tomupilven keskellä kotona, räpyttelin seitsemännessä taivaassa ja tunsin taas hetken itseni. Sormestani kasvoi virkkuukoukku ja nostelin peruspadan kaalini suojaksi - sillä kaikki kesähatut on tietenkin pakattu parempaan talteen, josta niitä ei löydä ensi talvenakaan.


Malli: oma
Lanka: Novitan taannoista kausilankaa Sofiaa karvaa vaille 100 g.
Virkkuukoukku: 6,0


Hammasta purren ja pakon sanelemana jurruutin puntille lisää vaippoja, sillä vanhat ovat jo vedelleet virtensä loppuun ja virttyneet puhki pahki. Meillähän kestoillaan edelleen täyspäiväisesti, ja kun en pihinä ihmisenä raaski ostaa vaippoja uutena (nehän maksaa ihan murmelina!), joudun ompelemaan ne laitalukunaan itse. Olen polkenut vaippoja kokoon puolen sataa, eikä se ole enää millään muotoa kivaa, mutta sielu ei anna periksi siirtyä kertakäyttövaippoihin.


Malli: SK 1/2008
Kangas: kuivaliinaneulosta, kirppispyyhe ja vanha (kissan ripsuille rakastama) aamutakki, tarra- ja kuminauhaa

Tuttaville syntyi tyttö. Tuliaiseksi hän saa mainiot villapöpät (ja vanhemmat toivottavasti kestovaippa-tartunnan).


Malli: Ullan ylen ihanat villapöpät
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 5,0

Kiitos vielä Koukuttajalle tunnustuksesta ja kauniista sanoista! Läpämätäpläähiini vedoten jätän plakaatin nyt jakamatta, vaikka mieleeni pilkahtaa heti monta tikkuvakkaa, jolle se jakaa.

Vieläkö on villihevosia

Kummipoikamme sai synttärinsä merkiksi meiltä uuden lemmikin, jolla karauttaa neljännelle ikävuodelle.


Malli: SK 5/2008
Kangas: villakangasta kirppikseltä ja muita jämäpaloja, akryylilankaa harjaan


Näpsässä olen upottanut sormeni saveen ja ensituntumalta syntyi käärmeen vartioima kulho.


Nappejakin ahersin taas vaihteeksi.



Keramiikan päätyö - eli suuri pönttö - jatkoi matkaansa kevätnäyttelyyn, joten esittelen sen myöhemmin.

Romusta koruksi -pajassa napersin pari rintarossia.

Falkkulotsi ja lätsät

Täten perun pienoisen pettymyksen, joka häilähti lävitseni kaksi vuotta sitten keskusäitiysneuvolassa, kun ultraaja totesi vakaasti, että kyllä tämä poika on. Kaikki ompelematta jäävät essumekot ja röyhelörimssut lepattelivat silmieni editse tiehensä kuin pitsiperhoset, ja vasta sitten minuun ailahti ilo, joka ei ole hetkeksikään hälvennyt. Ja nyt tuli todistetuksi, että kyllä poikalapsellekin voi väsätä vaikka mitä ihanaa. Vai mitä sanotte tästä?


Ompelin isännän vanhoista farkuista puntille katu-uskottavan farkkurotsin ja -lätsän.


Malli: SK 3/2008
Kangas: isännän vanhat farkut


Palapelasin pöksyt vyötärökaitaletta lukuunottamatta kokonaan asuun - yksin kaulus koostuu kuudesta kaitaleesta.


Hienomies sai jälleen arvoisensa napit: niissä lukee for gentlemen.


Lätsän tein käsivaralla kahteen kertaan, mutta kyllä se nyt päässä pysyy.


Malli: oma

Kun näytti ettei farkkulätsä onnistu, tekaisin hätäpäissäni kevyemmän kesähatun kierrätyskankaasta.


Malli: SK 7/2000 muokattu lippalakiksi


Ja vielä yksi pääastia, mukailtu viime kesän hittihatusta.


Malli: oma
Kangas: Nanson joustofroteeta


Surautin myös liian pienet ja pitkät fleecetumput jämäpaloista.

Parisuhteen muodostusta

Parisuhteenmuodostus voi olla haasteellista: ainakin minulle kahdesta kappaleesta muodostuva neulekokonaisuus aiheuttaa usein kohtuuttomia ponnistuksia. Kotiseutukaipuun kourissa aloin maakuntasukat joskus tammikuussa ja pulputin parin kärkeä vaille valmiiksi ennen kuin veto ehtyi. Taannoin löysin teelmän kaapinsopukoilta ja jukersin sinnillä puuttuvan pään, mutta sitten olikin edessä viimeinen taisto eli viimeistely. 30 langan päättelyyn voi helposti hujahtaa parikin viikkoa.


Malli: Kainuun maakuntasukat
Lanka: Seiskaveikkaa n. 150 g.
Puikot: 3,5


Puntin kevättumput sentään kutoutuivat vähän sutjakammin.


Tasa-arvokasvatuksen nimissä hankin pojallemme nuken, ja kun vauva oli syntymäasussaan, piti sille tekaista paita ja potkarit.


Malli: oma, pienennetty ja sovellettu Ompele tenavien tamineet -kirjasta
Kankaat: jämäpaloja Nanson trikoota ja lakanakangasta

Muniva kukko

Lapsen myötä voi juhlapyhien perinnekopasta poimia käyttöön ne omaan perheeseen sopivat traditiot. Niinpä meille lentää lonksutteli pääsiäiskukko, jonka pyrstön alta saattaa vastaisuudessa löytyä jotain pientä ja pyöreää (enkä tällä suinkaan tarkoita papanoita).


Malli: SK 3/2010
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot 6,0 ja virkkuukoukku 5,0, huovutus 40-asteisessa kirjopesussa ja käsin


Vaippavalikoima kaipasi taas täydennystä puhkipidettyjen tilalle, ja kiinteistövälitystoimiston mainospyyhe pääsi arvoiseensa käyttöön.


Malli: vanha, hyväksi havaittu SK 1/2008
Tarvikkeet: kierrätyspyyheliina, kuivaliinaneulosta, tarra- ja kuminauhaa



Taannoisessa paitapajassa surautin Nanson trikoosta paitulin äidillenikin. Kaavat kopsasin entisestä yökkäristä.

Paitapaja

Feministinä minun oli vaikea uskoa pikkupoikien mieltymykseen moottoriajoneuvoja kohtaan, kunnes meille ilmestyi kuin tyhjästä 1,5-vuotias asianharrastaja.


Kaikki, missä on pyörät ja pörinää, on ihan parasta, joten ompelin puntille lempipaidan.


Malli: SK 6-7/2006
Kangas: vähän Nanson joustofroteeta


Samalla mallilla surautin pari peruspaitaakin, niin ikään Nanson trikoosta:


Omaa viherpiipertäjän silmää miellyttääkseni ompelin potkupuvun päikkäreille.


Malli: Ompele tenavien tamineet -kirjasta
Kangas: Nanson joustofroteeta


Omena on madon koti.

Naulat arkkuun

Napersin Näpsän puutyökurssilla saaristolaisarkun.


Lutrasin Uulatuotteen väripigmentin kanssa tuon pitkää & tämän lyhyttä tavoitellessani juuri oikeaa mummolanseinänsinistä. Lopulliseen väriin tupsahti kuitenkin inan liikaa vihreää, joten lopputulos on vienosti välimerellinen.


Lankalavastuksesta huolimatta kirstu taitaa päätyä lelulaatikoksi puntille.


Arkku vartoi saranoitaan ja ruuveja toista viikkoa.


Fuskasin vähän ja annoin isännän hifistellä saranat kiinni. Hän halusi ehdottomasti porata kiinnitysreikiä avarammas, jotta ruuvit uppoaisivat kyllin syvälle metalliin ja arkun kansi lumpsahtaisi siististi kiinni, eikä jäisi lenkkaamaan saranoiden varaan. Jos kohta naulat vähän harittavat ja saumat nauravat, niin ainakin saranat ovat tässä arkussa taatusti suorassa!


Luppoajalla sahailin omenapuun oksia vinoon ja tehtailin pari nappia.


Rasvasin pylpyrät rypsiöljyllä. Napit ovat niin kotikutoisen rosoisia, ettei niitä ilkeä oikein lahjaksikaan antaa. Vaan onpa meillä nyt nappeja joilla pelata.