Ihana Ikaros

Ikaros on nyt noussut tikuilta siivikseni:


Ikaros on levitellyt siipiään siellä sun täällä verkonpauloissa ja edustaa minulle ArkkiHuivia, kaikkien pitsihuivien alkumuotoa. Ihailtuani Jaanan metsäisen vehreää versiota olen halannut tikuilleni nimenomaan Wetterhoffin Sivillaa. Vähältä piti, ettei myyttinen myttyni jäänyt kuoriutumatta, mutta hyvää lankaa kannatti odottaa, sillä se on nimensä veroista, silkkistä ja laskeutuvaa. Huivi on hento ja pehmeä kuin lohikäärmeen huokaus.


Malli: Icaros (Interweave Knits, summer 2006)
Lanka: Wetterhoffin Sivilla, n. 180 g.
Puikot: 3,5


Suomutkin ovat perin eteeriset:


Ikaros on minulle enemmän kuin huivi. Jollain määrittelemättömällä tavalla se edustaa neuleurani huipentumaa, vaikka sitä ei ollut millään muotoa vaikea esille vetää. Ikaroksessa yhdistyvät myyttisellä tavalla sukupolvia läpäissyt hiljainen tietotaito, elegantti malli ja (minun tapauksessani) aatelislanka. On jollain tapaa kovin lohdullista, että vaikka aika muuttuu ja kutojat vaihtuvat, niin taito ei hupene eikä haaskaannu, vaan siirtyy ja silmuttuu aina uudelleen; katsokaa vaikka kaikkia näitä upeita pitsihuiveja (ja monia muita), joita uutterat kutojat luovat ja luovuttavat auliisti ohjeina - eli silkkana neulomisen ilona! - edelleen. Ja puikot puhuvat, välittävät ikiaikaista tietoa, tarinaa.

Huivi köynnöstää

Ikaroksen jäätyä siipirikoksi puikoillani alkoi köynnöstää villiviini:


Malli: Viiniköynnöshuivi
Lanka: Mandarin Fiesta, kumpaakin väriä vajaa 100 g.
Puikot: 4,5

Mallikerta hivelee silmiä, mutta välityöksi tai telkkuneuleeksi tästä ei ole, sillä kavennuksista ei voi huilailla nurjillakaan puolilla. Lisäksi mallikerta tuntui konstikkaalta; vaikka huivilla on mittaa 1,4 metriä, en ehtinyt oppia sitä ulkoa edes rivillään, saati sitten kahdellatoista. Muistini on siis lyhyt kuin sukkapuikko. Vaan hieno on tämä humala:

Ja hip hep hurraa! Ikaroksen siivenkärjetkin tulivat pelastetuksi:

Voihan mytty & mynkä!

Kävipä sitten oikein perinteinen työtapaturma: lanka loppui kesken. Talvella taannoin hankin mutkan kautta kolme kerää Wetterhoffin Sivillaa Icaros-huivia varten, ja viimeisellä mallikerralla jäi häntä vetäjän käteen.

Kerä tekisi siis huivilleni hyvää. Jos joltakulta kultaiselta kutojalta löytyy vyyhti ruskeaa Sivillaa, niin ostaisin mieluusti sen. Vaihtoon minulla ei taida mitään vastaavaa ihanuutta olla.

Pusasin kokoon myös patalapun ja -lapasen. Mariskoolin kanssa ne muuttivat tupaanmeniäisinä veljelleni ja vaimokkeelleen.

Herra Herneen setti

Ystävillemme syntyi pikkupoika papparainen, eivätkä puikkoni pysyneet millään puikoissa vaan lähtivät liiraamaan. Tikkuja pitkin alkoi versoa hernesetti eli villanuttu, pipa, tassut ja tossut:


Malli: osin oma, osin lainattu ja sovellettu mm. Modasta ja Suuresta Käsityölehdestä
Lanka: Novitan Nallea vajaat 150 g.
Tikut: 3,0

Villanutun kuvio on oman tuotantokehittelyni helmi - tai herne - ja kudoin sen etukappaleiden lisäksi myös hihansuihin:


Herneteema toistuu myös pipassa ja rasoissa:


Tennarit tikuttelin kokonaan Modan (1/2007) ohjeella:


Nalle on vähän karheaa ja kovaa vauvanneuleeksi, mutta en kerta kaikkiaan voinut vastustaa karkkivärejä, ja "siitä se ajatus sitten lähti..." Temaattisesti setti on vallan passeli kasvissyöjille ja kasvimaanpitäjille, ja taisipa tikuilta tarttua verso minuunkin, sillä varasin itselleni kesäksi pienen maatilkun, jolla ihka oikeita herneitä kasvattaa.

Äidin toiveesta minimiehelle syntyi kaveriksi myös Kuoma-koira ja nimetön sorminukkenalle:


Malli: oma, vähän vinkkiä Legs-pupusta
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena ja jämälankaa kaulahuiviin ja koristeisiin
Tikut: 6,0
Huovutus: 40-asteisella kirjopesuohjelmalla

Kuoman ilme on kovin inhimillinen:


Ja loppuun vielä kaverikuva:

Suklaaruutu

Olen aika nahea pakisemaan keskentekoisista kutomuksista, ja siksi verkonvetoon voi tulla pitkiäkin taukoja, vaikka tikut viuhuisivat vinhasti ja valmistakin syntyisi. Olen sujutellut puikoilta vähän salaisuuksiakin, joita paljastelen ajallaan. Nyt kuitenkin valmistui suloinen suklaaruutujakku:



Malli: Moda 1/2007
Lanka: Novitan Bambu n. 350 g. (häh? noin vähän?)
Puikot: 3,5

Mukailin muuten Modan ohjetta, mutta tein hihat täyspitkinä, sillä puolipituiset 3/4-hihat ja -lahkeet joutavat sukkana sinne minne popcorn-kone, juotava jugurtti ja valmiiksi revitty & pussitettu jäävuorisalaatti - eli turhuuksien roviolle! Mallikerrankin tein ilman kikkailuja simppelinä korinpohjaneuleena pidennetyin silmukoin:


Pidän neuleesta valtavasti; bambu on keveää, pehmeää ja laskeutuvaa kuin vilpoinen vesi. Aika sitten näyttää kuinka käytännöllinen liepakelaita ilman kummoisia kiinnityksiä oikein on. Ja vielä loppukevennys eli kevennetty kissa:

Susi tuli ja sudenruokaa

Tynpeys. Ostin taannoin namusen värisiä Seiskapeikkoja kun kerran halvalla sai, ja urakoin niistä villatakkuisen. Otin mallia Sesamesta, mutta kun en viitsinyt niin vimpan päälle ohjetta seurata, niin kutaisin kutaleen sitten käsivaralta, vähän vinkkiä Modasta ja Novitasta hakien. Susihan siitä tuli ja minusta kiukkuinen pikku kevätkimalainen:


Yhtään en tykkää. Kutale on minulle ihan liian iso ja istumaton. Nostelin silmukat kokoon turhan tuhdeilla tikuilla, ja kun käsialanikin viiraa ja vaihtelee tuulen mukaan, on neulos yhtä lerppanaa verkkoa. Esteettisistä syistä kaihdan viimeiseen saakka 2o-2n-joustinneuletta, ja neuloinkin resorit 3o-1n-jousteena. Alahelmassa ja hihansuissa se vielä toimii, muttei etureunoissa tai kauluksessa; ne rullautuvat repsalleen. Raidatkin huitelevat missä sattuu, eivätkä ainakaan sopusoinnussa keskenään. Eipä napeksi edes nappeja takkiin neulaista.


Malli: oma, sovellettu summanmutikassa Sesamesta, Modan ja Novitan malleista
Lanka: Seitsemää veljestä puolisen kiloa
Puikot: 4,0

Viime viikkoina meille on päätynyt lanka poikineen, serkkuineen ja koko sukuineen:



Näistäkin tulee kai susia, tai ainakin sudenruokaa. Hahtuvat haalin ensi talven varalle, kun paikallinen hahtuvahalpala lopettaa (mansesterilaisille tiedoksi: Pellavasopessa on loppuunmyynti ja kaikki tuotteet puoleen hintaan!), Sofia ja Olivia mielivät veskaksi tai muuksi pikkukivaksi ja Bambut takiksi. Vihreä pellava päätynee mekoksi tai pöytäliinaksi. Kun tällä tuurilla ja taidolla ryhdyn tekemään yhtä, saan taatusti toisen, enkä ainakaan sitä mitä aloitin. Kismitys soikoon!

Etanapipa

Yleisön pyynnöstä jäljitin kotilopipan ohjeen, ja pitihän se toki ennen julkaisua testata. Syntyi etanapipa:


Malli: oma
Lanka: Garnstudio Eskimo Print (n. 80 g.) ja vähän Novitan ruskeaa Aino
Puikot: sukkapuikot nro 6,0
Virkkuukoukku: 6,0

Tällä kertaa kirjasin etanapipan ohjeen huolella ylös, sillä kotilon (oletetuilla) kavennuksilla myssystä alkoi muotoutua turhankin tiukka tutti. Ohjetta soveltaessa on siis ehdottomasti huomioitava oman käsialan lisäksi langan laihuus, puikkojen piukeus, kuun kallistuskulma ja muut mystiset, kudelmiin vaikuttavat tekijät.

Ohje on muuten oma, mutta spiraalin idea on kainosti kähvelletty Suuren Käsityölehden Parhaat neuleet 2006 -lehdestä. Alla siis etanapipan ohje, silvuplee. Parannusehdotukset, kudontakokemukset, linkit muihin etanoihin ym. ovat tervetulleita kommenttilootaan! Ethän tikuta pipaa myyntiin, vaan ihan vain iloksi itselle & ystäville.



ETANAPIPA

Lanka: Kahta eri väriä puikoilla nro 7 (tai 8) neulottavaa lankaa, esim. Garnstudio Eskimo, Novita Rustica tai Asa Gjestal Topp’t Tå. Pääväriä vajaat 100 g ja koristeväriä n. 30 g.
Puikot: sukka- tai pyöröpuikot 6,0
Virkkuukoukku: 6,0
Tiheys: n. 12 s. ja 16-17 krs = 10 cm
Koko: naisen pää, n. 57 cm.

Luo 60 s ja jaa ne sukkapuikoille (tai pyöröpuikoille). Neulo helmineuletta (1 o, 1 n) 4 krs eli n. 2,5 cm.

Aloita sitten suljettu sileä neule ja samalla spiraali, eli neulo muut silmukat oikein, paitsi kullakin kerroksella 3-5 s peräkkäin nurin siten, että nurjat silmukat siirtyvät joka kierroksella vasemmalle päin muodostaen spiraalin. Kas näin:


Kun pipan korkeus on n. 13 cm (tai haluttu; tarkkaile käsialaa ja pään kokoa!) ja spiraali on kiertänyt kerran pään, aloita kärkikavennukset. Neulo kullakin puikolla 2 ylivetokavennusta eli - 8 s/krs (jäljellä yht. 52 s). Tee ylivetokavennukset joka 3. krs yhden s:n päähän edellisestä, jolloin kavennukset siirtyvät vähä kerrallaan oikealta vasemmalle. Näin ikään:


Muista jatkaa spiraalia entiseen malliin! Kärkkärit ovat erittäin viitteelliset, eli niissä kannattaa huomioida käsialan lisäksi langan laatu ja pään muoto, ja mukauttaa kavennukset niihin; eri langalla kavennukset voivat olla paikallaan joka 2 tai 4 krs.

Kun pipan korkeus on n. 19 cm ja jäljellä on 4 x 5 s. = 20 s, kavenna 1 s/ puikko (eli 4 s/krs) joka 4. krs, kunnes jäljellä on 2 s/puikko = 8 s. Kavenna loputkin silmukat (= 4 s) ja pujota lanka silmukoiden läpi. Valmiina pipan korkeus on n. 27 cm.

Virkkaa koristevärillä kiinteitä silmukoita pipan alareunan ympäri ja pitkin spiraalia (eli nurjia silmukoita) latvaan asti. Tähän tapaan:


Päätä langat, höyrytä ja ulkoiluta etanaa säännöllisesti.