Sukka irti! - osa 1

Syksynkähmään minuun tarttui ankara kirjoneulesukkakuume. Kun itse en tepposia juuri tarvitse, ryhdyin tikuttamaan niitä muille. 

Veljeni läksi vaimonsa kanssa poronsyötiksi Lappiin juuri parahiksi joulun alla, ja törmättyäni pari kertaa netissä Moose Parade -sukkiin minun oli suunniteltava heille oma poroparaati.



Malli: oma
Lanka: Käsityölanka
Puikot: 3,0 (?)



Ensin neuloin rouvan sukkasiinit.


 
 

 Sitten oli vuorossa veljeni siro numeron 46 numeron lapikas.





Käärin ensimmäiset joululahjat pakettiin jo marraskuun puolivälissä, ja sitten se oli menoa: marras-joulukuun tikutin pelkkiä joululahjoja muille. Minulle itselleni se on merkki siitä, että selvisimme maailmanlopusta 2,5 vuotta sitten - minulla on taas aikaa, halua ja energiaa neuloa kaunista muille eikä ainoastaan itselle ja omalle perheelle. 



En saanut vielä tähdistä kyllikseni, vaan innostuin piirtelemään sukkamallin sielunsiskolleni 25 vuoden takaa. Hänen sydämeensä mahtuvat kaikki eläimet karvoihin katsomatta, mutta suurin pilttuu siinä on varattu suomenhevosille, ja neuloin hänelle Tähtilaukat. 



Malli: oma
Lanka: Alize
Puikot: 2,5



Suomenhevosen kaveriksi neuloin linnun ja sydämen.





Ettäs näistä tulikin nätit!



Harmikseni isännälle synttärilahjaksi tikuttamani sukat ja joululahjaksi valmistuneet töppöset ovat kuluneet ahkerassa käytössä puhki. Korjasin asian Pispala-sukilla:

 
Malli: oma
Lanka: Janne
Puikot: kenties 3,0
 

Kaupunkikuvan suunnittelin alun perin ystäväpariskunnan sukkiin.

 

(Pahoittelen kämäsiä kuvia. Joulukuun valo on niin kovin hauras.)

 

Myös tepposet, eli futuristiset kärhet tikutin uusiksi:



Malli: oma
Lanka: Sportsgarn kaksinkertaisena
Puikot: 7,o
Huovutus: ensin 40-asteen ja sitten 60-asteen kirjopesussa



Isäntä on tepposiinsa ylen tyytyväinen!



Sukkasiini jatkuu ensi numerossa...

Sukkakuumetta ja kollektiivirunoutta

Syksyllä tikuilleni tarttui ankara sukkakuume. Puikkoni kihisivät kirjoneuleelle ja uneksin kuvioista, joista silmu silmulta puhkeaisi sukka kuin soma kukka. Into oli piukemmassa kuin taito, joten ensimmäisestä harjoitelmasta tuli vähän tämännäköinen: 



Mall: osimoilleen oma, apuja Fair Islen neulemallit -kirjasta
Lanka: kasvivärjättyä sukkalankaa
Puikot: 3,5



Kuvio on kummassakin sukassa sama, värit vain vaihtelevat.



Resoria pyörittelin pikku palmikolle ja kantapäät tein puolipatentilla.



Kuin tilauksesta Muita Ihania kutsui mukaan neulomaan marrassukkia!
 

Malli: Muita ihania -blogin Marrassukat
Lanka: Nallea, Maijaa, nimettömiä sukkalankoja
Puikot: 3,0
 

Nämä ovat elämäni ensimmäiset KAL-sukat. Minä kans kun kaikki muutkin!





Mausteisissa väreissä on jo ripaus joulua.

Äitini täytti vuosia, ja kun veli vaimonsa kanssa tuli kylään, keksin huippuidean lahjaksi: kollektiiviruno kassissa!
 

Ensin jokainen meistä kirjoitti (tai kirjoitutti) lapulle sanan, joka muistutti äidistä/anopista/mummusta: koti, kiva, mustikkapiirakka... Laput hatutettiin, jokainen nosti sanan ja loihti lauseen sen lauseen.
 

Laittelimme tuumat uuteen uskoon ja kukin kirjoitti tai piirsi omansa lahjakassiin.


(Pahoittelen kehnoja kuvia kautta linjan. Sellaiset kuvat kuin marraskuu: hämärät ja suttuiset.)

Taas vaihtuu nuottani vuosi: huomenna täyttyy jo 11 vuotta bloginpitoa! Ja yhä silittelen keriä haltioituneena kuin ne olisivat täynnä onnea, jota minä saan purkaa puikoilleni silmukan kerrallaan. Meillä on käsillä lahja, totisesti!

Pitkät pätkät puita, raitoja ja viiksekkäitä

Syksyn hyviksi sain kilkatella raitoja, kuonoja ja kärsäkkäitä rakkaan katraani ylle - edellisistä onkin jo kaksi vuotta. 



Aloitin esikoisen raitapaidasta.


Malli: oma
Lanka: Novitan isoveli
Puikot: 5,0


Vanha raitapaita on ollut kovin rakas ja kehuttu. Mitäpä häntä hyvää muuttamaan, tuumasin, ja annoin tikkujeni laulaa vaan.



Raitarivit on murrettu kahden rivin hammastuksella, ja niin ikään resori on hammastettu muutaman kerrroksen välein.



Ommm.



Perheemme myönteinen hyöteinen sai jälleen ötökkäpaidan.


Malli: oma
Langat: Novitan Isoveli
Puikot: 5,0


Hyönteiseen hain mallia Neulojan käsikirjasta (Stanfield & Griffits, Otava 2000), hämähäkkiin vanhasta muistista ja koppakuoriaiseen omasta päästä.



Kavennukset tein raglan-tekniikalla. Neuloin ylimpään raitaan selkäpuolelle pari pidennettyä kerrosta, jotta sain niskaan vähän lisäpituutta.



Hän on aina kuin lentoon lähdossä.
 

Kysyin kerran miksi hän räpyttelee käsiään juostessaan. "Voin joskus vaikka nousta ilmaan!"



Pikkuneiti pipariina rakastaa eläimiä, joten hänelle neulaisin tietenkin kissoja.


Malli: oma, pitsineule kirjasta 400 Knitting Stitches.
Lanka: Novitan Aapo (?)
Puikot: 4,0


Katinnaamaan hain vähän suuntaviiksiä internetistä.



Raglan-kavennusten väliin ja kaulukseen neuloin pientä palmikkoa.
 

"Tämä on maailman ihanin! Kiitos äiti kun neulelit minulle tämmöisen!"

Kaik yhes koos! 



Olen lutraillut lankoja liemissä aina tilaisuuden tullen, ja kasvivärjättyjä keriä on vierähtänyt kaksi kerrallaan varastoon.

Vasemmalla ylhäällä ovat aronianmarjalla värjätyt kerät, niiden alla kuivunutta kielonlehteä. Vaaleankeltainen kielon oikealla puolen on mesiangervonkukkaa, ja vaalenruskea etualalla lepänkäpyä. Punaiset kaiken keskellä ovat veriheltta- ja veriseitikkiä, ja keltaiset niiden oikealla puolen peltokanankaalia ja tuoretta nokkosta (nokkonen pitäisi kuivattaa harmahtavan sävyn varalta!). Ylhäällä kukan oikealla puolen on puna- ja keltasipulinkuorta, samettikukkaa ja koivunlehdenkeltaista.



Kerran vuosikymmenessä isäntä nikkaroi kissoillemme puun...



... mutta syväksi itkuksi ja ikäväksemme sillä on enää yksi käyttäjä.

Syyskuun lopussa meidän oli päästettävä 14-vuotias esikoiskissamme pois.

Hei hei venäjänsininen Velho-vaari! Nähdään unissa, ja heti rajan takana. Louhi siellä jo odottaa.

Onneksi meille jäi pikku tirlittan, joka tarjoaa kissamaista lohtua ja lumoa jokaiseen päivään. Neuloin hänelle kaveriksi kolme lelua.



Malli: hiiri kirjasta Kissansilmukat
Lanka: huopuvaa villalankaa
Puikot: 3,5




Olihan se soma niin kauan kuin se kesti, eli kaksi päivää. Sitten tärpstikkeli oli jo suolistanut - tai vanustanut - sen.

Väkersin myös sudenkorennon ja katkaravun, joka kätkettiin huolellisesti ennen kuin ehdin sen kuvata, mutta vähän tällainen se oli:



Kaikki kissamme: kaksi unikissaa uurnissa ja yksi elävä.