Kahdeksan kadonnutta kuukautta, osa 3: joululahjoja

Serkkutyttö sai sirpakan nimen, ja perinteiseen tapaan huovutin hänelle äpön kaveriksi maailman varsiteille.



Malli: sovellettu legs-pupusta
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot:5,0
Huovutus: 40-asteisessa kirjopesussa



Hän on olevinaan kissa. Sydän sentään on paikallaan, vaikka moni muu osanen ei.



Kissa kurkki kuusen takaa joulua, joka tuli, meni ja toi vain pari itsetehtyä joululahjaa. Somimman niistä sai pikku pipariina.



Malli: sovellettu Modan (mikäs-se-nyt-olikaan) neulepuserosta
Lanka: Nalle ja kaksinkertainen Floric 
Puikot: 3,0 



Kaarroke saa sydämen pamppailemaan, niin kaunis se on.





Tunika on kätevä: se menee ensin mekkona, sitten tunikana.







Myös pipariinan 1-vuotisnukke sai jouluksi mekon.



Malli: Moda 1/2014
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3,5



Vintiltä löytyi sahanpuruja vaihtaessa sylitolkulla kellastuneita sanomalehtiä vuosilta 1949-1952. Huoli talosta oli kehno päänalunen ja unta aamuöisin odotellessa värkkäsin lähisukulaisille ruusukransseja joululahjaksi.



Malli: vilitossun kerhosta
Tarvikkeet: vanhoja sanomalehtiä, pahvia, liimaa, kantti- ja pitsinauhaa (kiitos kälylle!)



Pienin hertta on puntin väkertämä.



Uudeksi vuodeksi saksin palasiksi kälynmiehenäidiltä saamani risan päiväpeiton, jonka tolkut kädet ovat vuosikymmeniä sitten kalalangasta virkanneet, ja yhdistelin niistä pöytäliinan.



Tikkunuottani täytti marraskuun lopussa jo kahdeksan vuotta. Vanhassa vara parempi!

Kahdeksan kadonnutta kuukautta: osa 2 - Kuppikakkupipo

Olen aikamoinen herkkusuu, ja koska tyttäremmekin on syötävän suloinen, niin siitä se ajatus sitten lähti...



Malli: oma, jossain blogistanian perukoilla näin vastaavan
Lanka: Seitsemän veljestä, jokin höttöinen villalanka, Virtain villan hahtuva ja pätkä vanhaa Ainoa
Puikot: 3,5 ja 5,0





Suklaamousse on neulottu Pipo on pop -mallilla ja kermavaahtopursokkeet neulotun ruusun ohjeella.



Cherry on top! (Huomaa pössykkä alakuvassa.)



Pipo (tai pimu) on talven mittaan kerännyt viljalti haltioituneita huokauksia.



Serkkutytöt saivat pikkusiskon lokakuussa, ja väsäsin heille ja meidän muksuille hyvänhaltijainsauvat, sillä isosiskot ja -serkut ovat pikkaraisen parhaat suojelijat.



Malli: oma
Tarvikkeet: kuivuneita vaahterantaimia, satiinia, satiininauhaa, helmiä, vanua, maalia, kimalleliimaa

Kahdeksan kadonnutta kuukautta: osa 1

Kun mittumaarina tein viimeisen päivityksen, ei tarkoitukseni ollut sujauttaa puikkoja pussiin ja nuotansuuta kiinni, vaan pitää luova muuttotauko ja jatkaa käsitöitä uudella onnella omassa kotitalossa.

Eipä se mennyt kuin Rämsöössä. Talomme yläkerrasta, jossa ei pitänyt olla mitään välitöntä remontoitavaa, löytyi sisäilmahaitta. Mitään muuta ei sitten oikein löytynytkään, vaikka lähdettä on etsitty kissojen, (home)koirien ja rakennusterveysasiantuntijoiden kanssa ja vaihdettu siinä samalla eristeitä niin seinissä kuin yläpohjassakin. Elämä on ollut yhtä talonpurkamista



ja parannusta



Olen koko syksyn seisonut (ihan liian pienen) tiskipöydän ääressä keittiössä ja kuluttanut voipuneet poterot lattiaan - kas tässä näin:  



Lapset ja hiukset ovat varttuneet ympärillä, vuodenajat ja eristeet vaihtuneet, ja meikärouva veivaa veivaa, meikärouva veivaa veivaa, VEIVAA! eikä valmista tule, aikaa ole. Käsityöt kumpuavat oman ajan, ilon ja luovuuden lähteestä, ja kun ne kaikki ovat huvenneet kuin tiskivesi viemäriin, ei mikään huvita. Jotain pientä ja mitätöntä pääsi kuitenkin käsistäni syksyn myötä, ja tämä listaus on joltinenkin todiste olemassaolosta minulle itselleni; että kyllä minä olin, ainakin ajoittain, kun jotain tein.

Heinäkuun hornanhelteissä värkkäsin pikkumekon kirppisnukelle.



Malli: oma
Lanka: jotain puuvillalankoja
Virkkuukoukku: oli sellainenkin





Esikoisen käyttämättä jäänyt kissateeppari aiheutti riemunkiljahduksia pikkuneiti pipariinassa, kun surautin siitä hänelle kotimekon.



Malli: oma käsivara
Kangas: t-paita



Syyskuussa kävimme remonttievakossa (ja enterorokossa) mummulassa, jossa pörräsin pojille kotihousut.



Malli: ei sen niin väliä
Kangas: pakanpohja



Virkkasin siellä myös puhelimelleni pussukan.



Lokakuussa innostuin tuunaamaan parista vanuneesta villatakista pikkupipariinalle mekon.



Malli: muistaakseni SK 10/2014
Kangas: kaksi vanhaa villatakkia



Taskusta tein leppäkertun.



Takakappaleena on toisen villapaidan etumus, jossa on nätit helmiäisnapit.



Pikkuneiti pipariina on taitava tasapainoilemaan - tässä näyte 1 v 5 kk iässä.



Eteenpäin kurottavan koiran tavoin kohti uutta aikaa. 



Suuren muuton luoma välitila ja madonreikä on nyt ohitettu, puolet tavaroista on purettu, arki rullaa omillaan ja talo seisoo jaloillaan, tukka sekaisin, mutta seisoo kuten on tehnyt viimeiset 60 vuotta. Koska lapsetkin valmistuvat ennen remontteja, täytyy elämässä olla muutakin: käsitöitä, omaa aikaa ja iloa, jonka hedelmiä päivittelen pikku hiljaa lähemmäs nykyhetkeä.

Kiitos teille, jotka jaksoitte odottaa!

Rakastaa-rakastaa-kukkien keskeltä

Tikkunuotta hiljenee hetkeksi, sillä muutamme majaa päivänkakkaroiden kehystämään taloon kadun aurinkoiselle puolen.




Seesteistä kesää kaikille!

Peppimekko ja kultatakki, -lakki ja -likka

Sain äitienpäivälahjaksi aikaa leikata kaavoja ja kankaita pikkuneiti Pipariinan kevätasuun. Pystytin ompelukoneen keittiön sivupöydälle ja parin viikon aikana ompelin sauman silloin, toisen tällöin, kunnes viimein tuli valmista.


Malli: takki SK 9/2011 ja lakki Siksakkia - ompele lapselle käytetystä uutta
Kangas: vanha pöytäliina



Lakista tuli napotus, kun niistin saumanvaroista, van haetannekopa tuo.



Malli ainakin on maailman lumoisin likka. 



Marimekon Iloinen takki ihastuttaa, mutten raaski sellaista ainakaan taaperoiässä ostaa. Piti siis turvautua tyynyliinaan ja tilkkuvakkaan...

 

Malli: sovellettu Juju - Erilainen lastenvaatekirjan tunikasta
Kangas: tyynyliina ja tilkkuja



Alle ompelin pitsipöksyt niin ikään jämäkankaasta ja Miraakkelin pitsistä.


 Napisto on kaikenkirjava. 



Onhan mekko vielä hölmäkkä, mutta likka sisällä kasvaa kalkattaen.