Koivunkorvia

Kun koivuissa höristelevät hiirenkorvat olivat puhjenneet kokonaisiksi korvanlehdiksi, painoin niillä pari metriä lakanakangasta:


Ja juuri somimoilleen juhannukseksi valmistui koivunlehtikankaasta kaksi pöytäliinaa ja nujupussia:


Malli: rauduskoivun lehdet
Tarvikkeet: valkaisematonta lakanakangasta ja kahta eri kangasväriä

Näiden nyyttien kera kelpasi kopaista vaikka juhannussaunaan:


Idea on siksi mainio, että tästähän voisi kehitellä ties vielä mitä...

Kalapalapeitto & lahjuksia

Meidät kutsuttiin kissoinemme herra Herneen kummeiksi, ja nimiäislahjaksi vetelin tikuilta kalapalapeiton:


Malli: Kalapeitto, ohje löytyy suomeksi Tikrun pilttuusta
Lanka: Novita Samos, kutakin väriä 100 g.
Puikot: 4,5

Ajattelin kalapuikkojen edistävän arvon karvavarvastemme ja kummipojan suhdetta, joka on jäänyt aika etäiseksi ja kyyläileväksi. Velho ojensikin suosiollisesti käpälänsä ja tassutteli vilttiin siniset terveisensä:


Kalapalapeiton kaveriksi kaiverrutimme jakoavaimen, joka tekee nimineen ja numeroineen kummilusikan virkaa. Näin nyytti sisälsi kädenjälkiä kaikilta kummeilta: lämpimiä unia minulta, yleismies Jantusen yleisavaimen isännältä ja kynnenpaloja kissoilta.

Kaveri vanheni, ja kötöstelin hänelle kukkasen onnenkantamoiseksi:


Malli: Sujuvasti soveltaen Modan 3/2007 ohjetta
Lanka: Novita Tennessee
Virkkuukoukku: 4,0

Kiinnitin kakkaran hakaneulaan, joten se toimii tarvittaessa myös keikarointikoruna.

Toverin kissaperheessä koettiin iloinen perhetapahtuma, ja tällä hiirellä karvakakaroiden on hyvä lyödä leikkiä:


Malli: oma
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena, huovutus 40-asteen kirjopesuohjelmalla
Virkkuukoukku: n. 5,0
Mahantäyte: rapiseva muovipussi

Ihana Ikaros

Ikaros on nyt noussut tikuilta siivikseni:


Ikaros on levitellyt siipiään siellä sun täällä verkonpauloissa ja edustaa minulle ArkkiHuivia, kaikkien pitsihuivien alkumuotoa. Ihailtuani Jaanan metsäisen vehreää versiota olen halannut tikuilleni nimenomaan Wetterhoffin Sivillaa. Vähältä piti, ettei myyttinen myttyni jäänyt kuoriutumatta, mutta hyvää lankaa kannatti odottaa, sillä se on nimensä veroista, silkkistä ja laskeutuvaa. Huivi on hento ja pehmeä kuin lohikäärmeen huokaus.


Malli: Icaros (Interweave Knits, summer 2006)
Lanka: Wetterhoffin Sivilla, n. 180 g.
Puikot: 3,5


Suomutkin ovat perin eteeriset:


Ikaros on minulle enemmän kuin huivi. Jollain määrittelemättömällä tavalla se edustaa neuleurani huipentumaa, vaikka sitä ei ollut millään muotoa vaikea esille vetää. Ikaroksessa yhdistyvät myyttisellä tavalla sukupolvia läpäissyt hiljainen tietotaito, elegantti malli ja (minun tapauksessani) aatelislanka. On jollain tapaa kovin lohdullista, että vaikka aika muuttuu ja kutojat vaihtuvat, niin taito ei hupene eikä haaskaannu, vaan siirtyy ja silmuttuu aina uudelleen; katsokaa vaikka kaikkia näitä upeita pitsihuiveja (ja monia muita), joita uutterat kutojat luovat ja luovuttavat auliisti ohjeina - eli silkkana neulomisen ilona! - edelleen. Ja puikot puhuvat, välittävät ikiaikaista tietoa, tarinaa.

Huivi köynnöstää

Ikaroksen jäätyä siipirikoksi puikoillani alkoi köynnöstää villiviini:


Malli: Viiniköynnöshuivi
Lanka: Mandarin Fiesta, kumpaakin väriä vajaa 100 g.
Puikot: 4,5

Mallikerta hivelee silmiä, mutta välityöksi tai telkkuneuleeksi tästä ei ole, sillä kavennuksista ei voi huilailla nurjillakaan puolilla. Lisäksi mallikerta tuntui konstikkaalta; vaikka huivilla on mittaa 1,4 metriä, en ehtinyt oppia sitä ulkoa edes rivillään, saati sitten kahdellatoista. Muistini on siis lyhyt kuin sukkapuikko. Vaan hieno on tämä humala:

Ja hip hep hurraa! Ikaroksen siivenkärjetkin tulivat pelastetuksi:

Voihan mytty & mynkä!

Kävipä sitten oikein perinteinen työtapaturma: lanka loppui kesken. Talvella taannoin hankin mutkan kautta kolme kerää Wetterhoffin Sivillaa Icaros-huivia varten, ja viimeisellä mallikerralla jäi häntä vetäjän käteen.

Kerä tekisi siis huivilleni hyvää. Jos joltakulta kultaiselta kutojalta löytyy vyyhti ruskeaa Sivillaa, niin ostaisin mieluusti sen. Vaihtoon minulla ei taida mitään vastaavaa ihanuutta olla.

Pusasin kokoon myös patalapun ja -lapasen. Mariskoolin kanssa ne muuttivat tupaanmeniäisinä veljelleni ja vaimokkeelleen.

Herra Herneen setti

Ystävillemme syntyi pikkupoika papparainen, eivätkä puikkoni pysyneet millään puikoissa vaan lähtivät liiraamaan. Tikkuja pitkin alkoi versoa hernesetti eli villanuttu, pipa, tassut ja tossut:


Malli: osin oma, osin lainattu ja sovellettu mm. Modasta ja Suuresta Käsityölehdestä
Lanka: Novitan Nallea vajaat 150 g.
Tikut: 3,0

Villanutun kuvio on oman tuotantokehittelyni helmi - tai herne - ja kudoin sen etukappaleiden lisäksi myös hihansuihin:


Herneteema toistuu myös pipassa ja rasoissa:


Tennarit tikuttelin kokonaan Modan (1/2007) ohjeella:


Nalle on vähän karheaa ja kovaa vauvanneuleeksi, mutta en kerta kaikkiaan voinut vastustaa karkkivärejä, ja "siitä se ajatus sitten lähti..." Temaattisesti setti on vallan passeli kasvissyöjille ja kasvimaanpitäjille, ja taisipa tikuilta tarttua verso minuunkin, sillä varasin itselleni kesäksi pienen maatilkun, jolla ihka oikeita herneitä kasvattaa.

Äidin toiveesta minimiehelle syntyi kaveriksi myös Kuoma-koira ja nimetön sorminukkenalle:


Malli: oma, vähän vinkkiä Legs-pupusta
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena ja jämälankaa kaulahuiviin ja koristeisiin
Tikut: 6,0
Huovutus: 40-asteisella kirjopesuohjelmalla

Kuoman ilme on kovin inhimillinen:


Ja loppuun vielä kaverikuva:

Suklaaruutu

Olen aika nahea pakisemaan keskentekoisista kutomuksista, ja siksi verkonvetoon voi tulla pitkiäkin taukoja, vaikka tikut viuhuisivat vinhasti ja valmistakin syntyisi. Olen sujutellut puikoilta vähän salaisuuksiakin, joita paljastelen ajallaan. Nyt kuitenkin valmistui suloinen suklaaruutujakku:



Malli: Moda 1/2007
Lanka: Novitan Bambu n. 350 g. (häh? noin vähän?)
Puikot: 3,5

Mukailin muuten Modan ohjetta, mutta tein hihat täyspitkinä, sillä puolipituiset 3/4-hihat ja -lahkeet joutavat sukkana sinne minne popcorn-kone, juotava jugurtti ja valmiiksi revitty & pussitettu jäävuorisalaatti - eli turhuuksien roviolle! Mallikerrankin tein ilman kikkailuja simppelinä korinpohjaneuleena pidennetyin silmukoin:


Pidän neuleesta valtavasti; bambu on keveää, pehmeää ja laskeutuvaa kuin vilpoinen vesi. Aika sitten näyttää kuinka käytännöllinen liepakelaita ilman kummoisia kiinnityksiä oikein on. Ja vielä loppukevennys eli kevennetty kissa: